75 on uusi 72

”On päästävä yli 75 prosentin”, vaatii Helsingin Sanomat (HS) pääkirjoituksessaan (27.9.). Kyse on, mistäpä muustakaan kuin työllisyysasteesta. Lehti vertaa Suomea muihin  Pohjoismaihin, jotka ”pystyvät työllistämään paljon paremmin kuin Suomi”. Samaa virttä veisaa Elinkeinolämän keskusliitto (EK), jonka mielestä ”vaalien jälkeen valittavan hallituksen on tavoiteltava Pohjoismaissa yleistä yli 75 prosentin työllisyysastetta”. Vielä jonkin aikaa sitten näytti, että 72 prosentin työllisyysastetavoite jää tällä vaalikaudella saavuttamatta. Nyt taas näyttää todennäköiseltä, että näin arvioineet (itse mukana kuorossa täällä ja täällä) olivat onneksi väärässä. Lue loppuun

Niin syvä on kuin pitkäkin

Talouskasvun kiihtyessä kiihtyy myös keskustelu kasvun rajoitteista, etenkin työvoiman saatavuudesta. Uusimman sytykkeen väittelyyn heitti kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok), joka Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 18.11.) arvioi todellisen työvoimareservin kooksi 40 000 henkeä. Se on − Vartiaisen sanoin − ”ihan eri kokoluokka kuin nämä sadattuhannet, joista on tapana puhua”. ”Uskomatonta roskaa!!!”, latasi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Sananvaihdon voisi kuitata hallitus- ja oppositiopuoleen kansanedustajien väliseksi poliittiseksi suukovuksi, ellei tiedettäisi, että Vartiainen ajatteli samoin jo kuuluessaan Rinteen kanssa samaan puolueeseen.1

Lue loppuun

Elvytys, ennusteet ja epävarmuus

Finanssipolitiikka olisi yksinkertaista puuhaa, ellei siinä olisi kolmea pulmaa: suunta, mitoitus ja ajoitus. Tämä on nähty myös viimeaikaisessa talouspoliitisessa keskustelussa, jonka vilkastumisesta kiitos kuluu Aalto-yliopiston taloustieteen professorille Pertti Haaparannalle. Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa (22.3.) hän moitti leikkauslistoihin keskittynyttä talouspuhetta epä-älylliseksi. Omaa elvytysmyönteistä kantaansa Haaparanta on perustellut laajasti blogikirjoituksissaan sekä Talous ja yhteiskunta -lehdessä julkaistussa artikkelissa. Leikkauspolitiikan puolustajat ovat korostaneet Suomen talousongelmien rakenteellista luonnetta, johon suhdannepolitiikka ei auta. Asiaa monimutkaistaa se, että näkemys tämän hetken ja lähivuosien suhdannetilanteesta nojaa arvioon ”tuotantokuilusta” eli siitä, kuinka kaukana bruttokansantuote (bkt) on potentiaalisesta kokonaistuotannosta. Tämä puolestaan riippuu sekä potentiaalisen bkt:n laskelmista että tulevasta talouskasvusta, jonka arvio tuntuu muuttuvan ennuste ennusteelta. Samalla muuttuu siis arvio tuotantokuilusta eli käsitys Suomen talouden suhdannekuvasta. Lue loppuun