2: Projektioita ja Pohjois-Karjalaa

Hei taas!

Tämän viikon teoriaosuudessa käsiteltiin datan lähteitä monipuolisesti: mistä ja millaista dataa omiin projekteihin voi saada. Opin uusia asioita tyypillisimmistä ladattavista aineistoista eli rajapinnoista ja niiden sisältämästä datasta – WFS, WMS, WMTS ja WCS tulivat pääpiirteiltään tutuiksi.

Itse harjoitusosuudessa laitettiin teoria käytäntöön, ja harjoiteltiin näiden aineistojen lataamista QGIS:iin. Aluksi pohjalle ladattiin Suomen kuntakartta vuoden 2020 rajoilla, jonka jälkeen treenattiin valintatyökalujen käyttöä (valittiin Pohjois-Karjala omaksi alueekseen), mittatietojen lisäämistä attribuuttitaulukkoon, mittaustyökalujen käyttöä, layereiden muokkaamista ja kartan visualisointia vielä syvemmin. Tämä syvensi tietotaitojani tämän hyvin monipuolisen sovelluksen ominaisuuksista ja käyttötavoista

Pääpointtina tälle kurssikerralle tarkasteltiin eri projektioiden vaikutusta karttojen ulottuvuuksien vääristymiin. Oli hyvin kiinnostavaa huomata konkreettisesti, kuinka paljon eri projektiot vääristävät alueiden etäisyyksiä, pinta-aloja ja muotoja. Kompastuskiviä kuuluu olla, niinpä tälläkin kertaa: kun tietyt projektit valittuna zoomasin karttaa, niin koko kartta hävisi näkyvistä (esim. Pattersonin projektio).  Ongelma johtui luultavasti ylimääräisistä layereista, mutta ohessa koostamani Excel-taulukko samasta valitusta pinta-alasta ja kahden pisteen etäisyydestä niillä projektioilla, jotka eivät kadonneet kuin tuhka tuuleen (taulukko 1).

Itse harjoituskartta toteutettiin tällä kertaa vertailemalla kahta eri projektiota ja niiden pinta-alavääristymiä. Tunnin aikana tehtiin Mercatorin ja ETRS89-TM35FIN-projektioiden vertailu. Vertailu toteutettiin tekemällä uusi layer, johon lisättiin kummankin projektion pinta-alatiedot. Koska Mercatorin projektiossa pinta-alan vääristymä kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmas päiväntasaajasta mennään, niin myös näiden kahden projektioiden ”suhdeluku” on sitä suurempi, mitä pohjoisemmas mennään. Attribuuttitaulussa tehtyjen laskutoimitusten jälkeen saatiin toteutettua kategorisoitu teemakartta, joka ilmaisee Mercatorin projektion pinta-alavääristymät suhteessa TM35-projektioon (kuva 1). Näemmä jätin Mercatorin projektion aktiiviseksi tulostusikkunaan, minkä johdosta Suomi-neidon pää on epäluonnollisen iso hänen alavartaloonsa nähden.

Ohessa myös kuvat vertailemastani janasta (kuva 2) ja pinta-alasta (kuva 3). Kuten kuvasta 1 voi huomata, pinta-alavääristymät pohjoisimmassa Lapissa ovat kaksinkertaiset eteläisimpään Suomeen nähden. Pahimmillaan pinta-alat ovat Mercatorissa yli 8-kertaiset TM35 nähden! Tällainen teemakartta havainnollistaakin konkreettisesti sen, kuinka eri tavoin projektiot vääristävät kolmiulotteisia pintoja karttatasolla

TM35FIN on kompromissiprojektio, joka pohjautuu poikittaiseen Mercatorin projektioon, eli se on oikeakulmainen lieriöprojektio. Kulmat ilmansuuntien välillä ovat siis oikein, mutta välimatkat ja pinta-alat ovat vääristyneet. Lieriöprojektiossa maapallo sijoitetaan kuvitteellisen lieriön sisään, jolle pinta projisoidaan. Erona Mercatorin projektioon on se, että tässä karttatasoksi avattava lieriö sivuaa jotakin pituuspiiriä eli keskimeridiaania (Suomen tapauksessa 27 astetta itäistä pituutta), kun taas tavallisessa Mercatorissa lieriö sivuaa maapalloa päiväntasaajaa pitkin. Lisäksi tavallisessa Mercatorissa pituus- ja leveyspiirit kuvautuvat yhdensuuntaisesti suorina.

Jaoin kuvan 1 kartan seitsemään eri luokkaan, koska se tuo konkreettisemmin ja todenmukaisemmin tarkasteltavan asian ilmi. Jos se olisi jaettu esimerkiksi vain neljään tai viiteen eri luokkaan, niin kartta ja sen viestimä asia olisi mielestäni ylidramatisoitu.

Thank you, next!

Tein samanlaisen projektiovertailun Mollweiden projektiosta verrattuna samaiseen TM35FIN-projektioon (kuva 4). Mollweiden projektio on lieriöprojektiosta muokattu oikeapintainen karttaprojektio (Wikipedia), mistä johtuukin, että erot ovat selvästi hillitymmät. Oikeapintainen projektio näyttää pinta-alat oikein, jolloin muodot ja etäisyydet vääristyvät. Itseäni ihmetyttää tässä kartassa epäloogiset luokkarajojen vaihtelut – kahdessa muussa kartassa (kuva 1 ja kuva 5) luokkarajat vaihtuvat selkeän loogisesti etelästä pohjoiseen. Syytä tälle en oikeastaan keksinyt. Luokkarajoja tässä kartassa voisi olla vähemmän, koska nyt eri luokkarajojen arvot ovat lähes identtiset. Tämä voisi olla oivallinen esimerkki huonosta kartasta; kartta on epäloogisuuden lisäksi todella epäinformatiivinen. Kartta antaa olettaa, että alimman ja korkeimman kategorian välillä on suuren suuri ero, vaikka todellisuudessa ero on huikeat 0,004 yksikköä. Ensisilmäyksellä muodostuva mielikuva on siis auttamatta väärä. Lisäksi ihmettelen edelleen jokaisessa kartassa esiintyvää seikkaa, jossa tietyn luokkarajan suurin arvo on sama kuin seuraavan luokkarajan pienin arvo. Elena on vertaillut Quartic authalic -projektiota, jossa lopputulos on samankaltainen kuin alla oleva kartta.

Koska halusin tehdä koropleettikartan, jossa eri projektioiden muodostamat pinta-alan vääristymät ovat selkeämmät, valitsin vielä toisen vertailtavan projektion. Projektioksi valikoitui Aitoffin projektio, joka on muodostettu oikeakeskipituisesta tasoprojektiosta (kuva 5) (Wikipedia). Oikeapituinen kartta vääristää muotoja ja pinta-aloja, mutta ilmoittaa paikkojen etäisyydet oikein. Tasoprojektio on projisoitu levyn näköiselle tasolle, joka sivuaa maapalloa yhdessä pisteessä. Näin ollen lähimpänä sivuavaa pistettä olevat alueet vääristyvät vähiten – Aitoffin projektiossa tämä sivuamispiste on päiväntasaajalla. Koska Suomi sijaitsee muutenkin kaukana päiväntasaajasta, niin pinta-alan vääristymät vain suurenevat pohjoisemmas mentäessä, juuri kuten Mercatorin projektiossa. Vääristymät vain ovat maltillisemmat.

Asetin tälle koropleettikartalle kolme eri luokkaa, mikä tekee siitä paljon selkeämmän ja helpommin luettavan edelliseen kartantekeleeseen verrattuna (kuva 4). Valitsin jokaisessa kartassa värit sillä logiikalla, että mitä isompi pinta-alavääristymä on, sitä tummempi on myös alueen väritys. Tämä mielestäni palvelee karttojen sanomaa siitä, että jokaista karttaa tutkiessa ja tulkitessa tulisi ottaa huomioon siinä käytetty projektio ja näin ollen eri ulottuvuuksien virheellisyys. Mikään kartta ei ole täydellinen, vaan aina jokin ulottuvuus (pituus, muoto tai pinta-ala) on vääristynyt, koska maa sattuu olemaan pallon muotoinen, ja karttaesitys on kaksiulotteinen taso. Varsinkin kuvan 4 esittämä kartta Mollweiden pinta-alan vääristymistä on mielestäni turhan sekava väritykseltään, joten väriskaaloihin haluan kiinnittää tarkemmin huomiota tulevissa harjoituksissa.

Suosittelen tsekkaamaan Lotan blogin, jossa hän vertailee eri projektioiden aiheuttamien pinta-alavääristymien lisäksi toisenlaista teemakarttaa: millä tavalla 65-vuotiaiden lukumäärä kunnittain visualisoituu eri projektioilla!

Loppupohdinnat

Tämän viikon QGIS-harjoittelut tuntuivat jo selkeästi helpommilta edelliseen viikkoon verrattuna, koska itse sovellus ei ole enää täysin vieras. Perusominaisuuksista alkaa päästä jyvälle, eikä pikkuominaisuuksien löytämiseen ja näpräilyyn tarvitse käyttää turhauttavan paljon aikaa, kun toimintojen sijainnit alkavat tarttua lihasmuistiin. Lisäksi bongasin Eeron blogista Quick Map Services -pluginin, joka luultavasti osoittautuu hyödylliseksi tulevissa harjoituksissa ja mitä erilaisimpien karttaesitysten teossa.

Projektioilla on valtava voima vaikuttaa kartan ulkoasuun, eikä lause ”kartat voivat toimia mielipidevaikuttajina” ole todellakaan tuulesta temmattu. Pinta-alavääristymillä voidaan korostaa tietyn alueen kokoa kartalla, mikä saa esimerkiksi siellä esiintyvät erilaiset ilmiöt vaikuttamaan kartan lukijalle tärkeimmiltä. Samanaikaisesti alueet, jotka näyttäytyvät todellisuuden suhdetta pienemmiltä, jäävät helposti varjoon. Pahimmillaan tämä voi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja jopa kriisiavun keskittämiseen. Maailman käytetyintä karttaprojektiota, Mercatoria, onkin kritisoitu vääristyneestä maailmankuvasta, jonka se lukijoilleen tarjoaa: Venäjä ja Pohjois-Amerikka korostuvat kartalla, kun taas esimerkiksi Afrikka ja Etelä-Amerikka näyttävät todellista pienemmiltä. Lähdekriittisyys ja kartantulkinta ovat mielestäni sellaisia asioita, joita ei voi korostaa liikaa esimerkiksi peruskoulun ja lukion maantiedon tunneilla.

 

Lähteet

Brander, N., Hiekka, S., Paarlahti, A., Ruth, C., Ruth, O. (2014). Manner 4: Aluetutkimus. 1.-3. p. “Kartat ovat paikkatietoa”. Otava, Keuruu (2017).

El Founti, E. II: Projektiovääristymiä ja näkökulmia. Luettu 2.2.2021. <https://blogs.helsinki.fi/elfelena/2021/01/31/ii-projektiovaaristymia-ja-nakokulmia/>

Maailma venyy ja paukkuu kartalla.  Maanmittauslaitos. Luettu 28.1.2021. <https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/ajankohtaista/lehdet-ja-julkaisut/tietoa-maasta/maailma-venyy-ja-paukkuu>

Puodinketo, L. 2. kurssikerta: toimintojen kertausta. Luettu 30.1.2021. <https://blogs.helsinki.fi/lottapuo/>

Turkki, E. Aineistolähteitä sekä projektioita. Luettu 2.2.2021. <https://blogs.helsinki.fi/turkkiee/>

Wikipedia (2016). Aitoffin projektio. Luettu 28.1.2021. <https://fi.wikipedia.org/wiki/Aitoffin_projektio>

Wikipedia (2016). Mollweiden projektio. Luettu 28.1.2021. <https://fi.wikipedia.org/wiki/Mollweiden_projektio>