6: Urbaania ristiretkeilyä ja hasardeja

Loppusuoralle on kaarrettu – tämä keskiviikkoinen aamu, ja samalla toiseksi viimeinen kurssikerta, polkaistiin käyntiin kevyellä happihyppelyllä, kun pääsimme itse keräämään dataa lähiympäristöstä Epicollect5-sovelluksen avulla. Itse toteutin tämän aamulenkkeilyn Haagassa kotini lähistöllä. Käytännössä siis jokainen kurssilainen keräsi sovelluksen tietokantaan tietoja yksittäisistä paikoista, joista arvioitiin esimerkiksi paikan turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Tämän jälkeen nämä pistekohteet tuotiin QGIS:iin pääkaupunkiseudun kattavan karttapohjan kaveriksi. Pohja-aineiston tarkkuus yllätti: se esitti rakennukset todella yksityiskohtaisesti pieniä ulokkeita myöten (kuva 1).

Kuva 1. Yksityiskohtaista rakennusdataa Helsingin keskustasta

Uutena tuttavuutena tällä kurssikerralla tuli interpolointi, jonka avulla pisteaineistosta voi laatia esityksen, joka ottaa huomioon pisteiden tiheyden ja niiden saamien arvojen perusteella luo teemakartan, jolla voidaan tarkastella tietyn ilmiön laskennallista esiintyvyyttä niilläkin alueilla, joista dataa ei ole kerätty. Kurssikerran tarkasteltiin, kuinka turvalliseksi kurssilaiset kokivat tutkimiaan alueita (kuva 2). Interpolointi vaikuttaa kiinnostavalta työkalulta, jonka avulla voi päästä ilmiöiden “taakse” tutkimalla juurikin sellaisia alueita, joilta dataa ei ole.

Kuva 2. Pääkaupunkiseudun alueiden turvallisuus kurssilaisten kokemana. Mitä tummempi alue, sitä turvattomammaksi se on koettu.

Riskimaantiedettä ja pedagogiikkaa

Kurssikerran itsenäistehtävissä tarkoituksena oli tällä kertaa luoda kolme hasardeista kertovaa karttaesitystä, joita voisi käyttää opetustarkoituksessa. Hauskaa kuvitella itsensä maantieteen opettajan saappaisiin – vastuu opettaa ajantasaista informaatiota helposti omaksuttavalla tavalla on suuri. Tässä ajatusleikissä toimin lukion hasardimaantieteen kurssin opettajana, mikä olikin omia lempikurssejani koko lukion oppimäärästä (vanhan opsin käyneenä).

Ensimmäiseksi kartaksi laadin interpoloidun karttaesityksen 01.01.2018 – 25.02.2021 esiintyneistä maanjäristyksistä ympäri maailman (kuva 3). Itse interpoloinnissa päätin käyttää “Use Layer Extent” -valintaa, joka rajasi interpoloinnin itse pisteisiin. Render-tyypiksi valitsin jo tutun “Singleband pseudocolorin“.

Kuva 3. Maanjäristykset 01.01.2018 – 25.02.2021 Richterin asteikolla 6,0 – 7,9. Mitä tummanpunaisempi alue, sitä enemmän siellä on esiintynyt voimakkaita maanjäristyksiä. Lähde: USGS

Taustakarttana käytin kurssikerran aineistossa valmiina ollutta maailmankarttaa, jonka muutin mustavalkoiseksi ulkoasun selkeyttämiseksi. Maanjäristysdatan latasin Yhdysvaltain Geologian Tutkimuskeskuksen, eli USGS:n sivuilta. Lisäsin karttaan litosfäärilaattojen rajat, jotka latasin Githubista, sekä olennaisimmat leveyspiirit, jotka löytyivät Natural Earth Datan nettisivuilta “Small Scale Data 1:100m Physical Vectors” -paketista (Geographic Lines).

Suurin osa seismisistä ilmiöistä tapahtuu litosfäärilaattojen reuna-alueilla, kun laatat eivät pääse liikkumaan tasaisesti toisiinsa nähden, vaan juuttuvat kiinni toisiinsa. Tällöin laattojen välinen jännitys kasvaa, ja lopulta kallioperän rikkoutuessa tämä jännitys vapautuu maanjäristyksenä. Kuuden magnitudin maanjäristys lasketaan voimakkaaksi, ja se on tuhoisa noin 150 kilometrin säteellä; näitä tapahtuu noin 130 vuosittain. Yhdeksän magnitudin järistys taas aiheuttaa valtavat tuhot jopa tuhansien kilometrien alueella. Onneksi näitä tapahtuu vain keskimäärin kerran 20 vuodessa!

Kuva 4. Kerrostulivuorten sijainti maapallolla. Lähde: NOAA

Seuraavaksi lisäsin samaiselle karttapohjalle pisteaineiston kerrostulivuorista, jonka latasin National Oceanic and Atmospheric Administrationin (NOAA) sivuilta (kuva 4). Tämä havainnollistaa, kuinka tämä tulivuorityyppi esiintyy erityisesti mannerlaattojen saumakohdissa, alityöntövyöhykkeillä. Lisäsin karttapohjalle vielä pisteaineiston vuonna 2018-2021 havaituista tuhoa aiheuttaneista tsunameista, jonka datan latasin myös NOAA:n sivuilta (kuva 5).

Kuva 5. Tuhoa aiheuttaneet tsunamit 2018-2021. Lähde: NOAA

Karttojen informatiivisuus

Valitsin näille kartoille esitettäviksi ilmiöiksi sellaisia hasardeja, jotka korreloivat toistensa kanssa. Sekä maanjäristysten, tulivuorten ja tsunameiden spatiaaliseen esiintyvyyteen vaikuttaa vahvasti litosfäärilaattojen sijainti ja erityisesti niiden reunakohdat, minkä takia halusinkin lisätä nämä laatat visualisoituna kartoille. Tsunameita syntyy merenalaisten maanjäristysten, maanvyörymien tai tulivuorenpurkausten seurauksena, minkä takia ne näyttävätkin osuvan yks-yhteen litosfäärilaattojen reunakohtien kanssa.

Käyttäisin näitä kuvia tukena oppitunneilla, joissa käsitellään litosfäärilaattoja, laattatektoniikkaa, mannerliikuntoja ja hasardeja yleisemminkin. Jätin tällä kertaa kartoista pois pohjoisnuolet ja legendat, koska karttapohjoista ei maailmankartassa tarvi ilmaista, ja kartoissa esiintyvät elementit selittäisin suu-sanallisesti – tosin näin jälkikäteen mietittynä maanjäristyksiä kuvaavaan karttaan voisi liittää legendan, joka selittää, että mikä väri kuvaa minkäkin magnitudin järistystä.

Näillä karttapohjilla voisi tutkia myös ihmistoiminnasta aiheutuvia hasardeja ja sosiaalisia riskejä, kun nämä omat esimerkkini nyt keskittyvät luonnonmantsan pyhimpään, jo yläkoulusta tankattuun ytimeen. Maailmankartassa voisi tutkia vaikkapa historian suurimpia öljyonnettomuuksia, joista tehdyn teemakartan esimerkki on täällä.

Suosittelen vilkaisemaan Ilarin ammattitaitoisia karttaesityksiä ja kattavia pohdintoja näihin liittyen! Lisäksi blogitekstissään Henna käy läpi innostavalla otteella konkreettisia esimerkkejä siitä, miten Epicollect5-sovellusta voi hyödyntää opetuksessa, sekä mistä asioista hasardimaantieteen opetuksessa voi oppilaiden kanssa keskustella.

Vielä vähän tämän hetken tuntemuksista. Kuten Roni kiteyttää blogissaan, jatkuva etäelämä todellakin syö pitkällä aikavälillä jaksamista.  Kuten viime viikkoina mediassa on keskusteltu, niin pitkään jatkunut etäopetus tuntuu hurjan kuormittavalta – minun ja tuhansien muiden korkeakouluopiskelijoiden mielestä. Kotona olevat virikkeet ja häiriötekijät ajavat turhan usein keskittymiskyvyn kauas kartoista ja geoinformatiikasta. Edes pari kertaa viikossa olisi hienoa päästä opiskelemaan täältä yksiön neljän seinän sisältä muualle, kuten kampukselle tai kirjastolle. Etäopetuksen “hybridimalli” olisi itselleni toimivin; osa luennoista voisi olla nykyisen kaltaisesti etänä, mutta juuri tällaiset käytännön tekemistä vastaavat kurssit olisi hyvin tärkeä pitää livenä opettajan ohjaamana. Nyt on vain tärkeää olla armollinen itselleen ja tehdä opintojen vastapainoksi jotakin sellaista jossa ajatukset saa ihan muualle – itselleni tällaisia aktiviteetteja ovat esimerkiksi juoksulenkkeily ja ruoanlaitto. Onneksi alati lähestyvä kesä tuo valoa konkreettisesti ja symbolisesti.

Lähteet

Bird, P. “An updated digital model of plate boundaries”, Geochemistry Geophysics Geosystems, 4(3),  2003

Github, Tectonic Plates. Luettu 28.02.2021. <https://github.com/fraxen/tectonicplates>

Kurvinen, R. Viides kurssikerta 19.02.2021. Luettu 28.02.2021. <https://blogs.helsinki.fi/ronikurv/>

Leino, I. Kuudes kurssikerta. Luettu 28.02.2021. <https://blogs.helsinki.fi/ilarilei/>

National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). Luettu 28.02.2021. <https://www.ngdc.noaa.gov/ngdc.html>

Natural Earth Data. Luettu 28.02.2021. <https://www.naturalearthdata.com/downloads/110m-physical-vectors/>

Sanaksenaho, H. Nykypäivän koulumantsaa! Luettu 28.02.2021. <https://blogs.helsinki.fi/hennablog/>

USGS Earthquake Hazards Program. Luettu 28.02.2021. <https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/>

World Ocean Review: Oiling the Oceans (2014). Luettu 28.02.2021. <https://worldoceanreview.com/en/wor-3/oil-and-gas/oiling-the-oceans/>

2 Replies to “6: Urbaania ristiretkeilyä ja hasardeja”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *