Hallitusblogi

 

Kesäkuu

Hallitusblogi, kesäkuu 2016IMG_2051

Alkukesän terveiset kaikille Tason hallitusblogia lukemaan eksyneille!

Oma fuksivuoteni tuli kuin tulikin aikanaan päätökseen ja ensimmäisestä hallituskaudestakin on takana jo puolet. Tässä hetkessä onkin todettava, että vuoteen on mahtunut hyvin laaja skaala tunteiden kirjoa eikä kaikki ole suinkaan ollut opintojen ja opiskelun ihmeellisessä maailmassa niin kovin viehättävää ja hauskaa, päinvastoin: turhautumisen tunteisiin on meinannut vuoden mittaan hukkua useampaankin otteeseen. Onnellisuuden maksimointi oli marraskuisina loskapaskapäivinä hankalaa, kun mieltä painoivat omat puutteet lähdeviitteiden merkitsijänä, lähikaupan kehno ja opiskelijan budjetin helposti ylittävä tuotevalikoima, auringon katoaminen muille maille useiksi päiviksi putkeen, elämän eri osa-alueiden aikataulujen yhteensovittamisen vaikeus, paisuvat tiskivuoret, omantunnontuskat joka ainoan tilastotieteen johdantokurssin aamuluennon väliin jättämisestä ja huonot julkiset kulkuyhteydet kotiin arkisina öinä opiskelijarientojen jälkeen. Onneksi vastapainona tälle kaikelle olivat nuo mahtavat uudet tuttavuudet, joiden kanssa oman älykkyyden taso tosin tuntui aika ajoin kutistuvan murto-osaan, mutta joiden kanssa sai viettää mieleenpainuvia hetkiä niin luentosalien sisä- kuin ulkopuolellakin, pääosin niiden ulkopuolella. Kiitos teille uudet ystävät ja tuttavat kaikesta siitä, mitä annoitte ja mitä otitte vastaan.

Vapun jälkeen olo oli kuin lihotetulla kotikissalla. Vuoden aikana saavutetut tiedot ja taidot sekä muodostuneet ystävyyssuhteet tuntuivat pursuavan yli äyräiden. Tarvitsin taukoa. Nyt noin kuukautta myöhemmin olen tajunnut, ettei yliopistominää voi sulkea kesäksikään kokonaan kaiken muun ulkopuolelle. Ensinnäkin minulla on tämän Word-tiedoston taustalla auki taloustieteen johdantokurssin verkkoluento. Toiseksi yliopistotuttuja näkee myös lomalla mielellään eivätkä ryhmäkeskustelut ole hiljentyneet Whatsappinkaan puolella. Niin moni asia tuo mieleen jonkin vuoden aikana sattuneen ja tapahtuneen. Tässä viettäessäni sateista kesäpäivää sotien jälkeen rakennetun luhankalaisen rintamamiestalon yhteyteen perustetun navetan vintillä makoillen entisöidyssä ja pehmustetussa reessä, en voi noin vain sivuuttaa korvissa kuulemaani historian havinaa. Tasolaisuus onkin läsnä myös tässä hetkessä. Oikeastaan eletyn elämän ja menneet vuosisadat voi aistia aivan kaikkialla, jos vain sallii itsellensä siihen tarvittavan valppauden. Vaikka vuosi sitten saatoin väittää olevani kiinnostunut historiasta, nyt voin jopa oikeasti todeta, että mennyt on muodostunut minulle merkitykselliseksi. Joitakin viikkoja tästä takaperin kävin Varkaudessa vuosien 1866–1868 nälkävuosina kuolleille pystytetyllä muistomerkillä, jonka yhteyteen on haudattu 281 liian aikaisin menetettyä ihmishenkeä. Mielenkiintoista on, että vasta tänä vuonna tulin käyneeksi kyseisessä paikassa, vaikka vierailen Varkaudessa vuosittain useaan otteeseen sukuloimassa ja vaikka olen varmasti kuullut paikasta kerrottavan ennenkin – en vain ole malttanut kiinnittää huomiota kuulemaani. Omien ajatusten vyyhteihin uppoamisen lisäksi onkin tärkeää muistaa myös vastaanottaa tarinoita ja ajatuksia sekä kypsytellä omia pohdintoja muiden mahdollisesti kylvämistä siemenistä.

Lopuksi toivottatä metsät täyttyvät lopulta marjoista ja sienistä mutta eivät itikoista. Muistakaa saunoa, juhlia, syödä uusia perunoita, soutaa kämmenet rakkuloille yön hiljentämällä peilityynellä järvellä, kuunnella kesämusiikkia, varoa hirviä matkatessanne, tehdä juhannustaikoja ja laskea käkien kukuntaa. Ihanaa kesää, nähdään viimeistään sitten, kun kaduilla näkyy enemmän kumisaappaita kuin tennareita!

Kesäterveisin,

Riikka (virkistys-, urheilu- ja HOL-vastaava)

 

 

Tammikuu

Hei!DSC_0722

Uuden hallituksen vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja ensimmäiset Kuppala-bileetkin on jo pidetty. Uusi hallitus on hyvä sekoitus sekä uusia että vanhoja hallituslaisia. Itse kuulun jälkimmäisiin. Aiemmin toimin Tason kansainvälisyys- ja ISHA-vastaavana, mutta tämän vuoden häärään hallituksen puheenjohtajana. Siirtyminen puheenjohtajan pestiin aiemmista järjestötehtävistäni on melkoinen muutos. Alkanut vuosi tuo mukanaan paljon uutta ja moni asia on opeteltu alusta asti. Kaikkea en ollut osannut täysin ennalta ajatella.

Tunneskaalani on ehtinyt heilahdella ääripäästä ääripäähän. Kaikki vastaan tuleva jännitti ja jännittää edelleen, ja, jos rehellisiä ollaan, niin pariin otteeseen ehdin jo ajatella mihin tulikaan lupauduttua. Pääasiassa kyse on kuitenkin ollut innostuksesta, jännityksestä ja malttamattomuudesta. Odotan kaikkia uusia ja vanhoja tuttuja, joiden kanssa pääsee tekemään yhteisiä juttuja; Odotan uusia fukseja; Odotan sitä pakokauhua, kun tajutaan mitä kaikkea on unohdettu; Odotan sitä tunnetta, kun tajutaan ettei niillä oikeastaan olekaan niin väliä, ja asiat saadaankin järjestymään; Odotan sitä, kun Alina-sali on siivottu ja saa vihdoin lähteä nukkumaan; Odotan turhautumista ja hampaiden kiristelyä; Odotan onnistumisentunteita; Odotan kaikkia vastaan tulevia hymyjä; Odotan jokaista halausta; Odotan naurua; Odotan laulua; Odotan tanssia; Odotan kaikkea mitä vuosi tuo tullessaan, koska se voi olla ihan mitä vaan.

Vastaan tulee paljon kaikkea, johon en vielä täysin osaa varautua. Mitä, jos ei osatakaan hoitaa asioita kuten kuuluisi? Mitä, jos ei olekaan oikeita vastauksia heti niitä kysyttäessä? Kaikille tulevaisuudessa järjestötoimintaan mahdollisesti haluaville ja jo mukana oleville haluan kuitenkin sanoa, että kaikkea aikaansa ei kannata käyttää siihen, että saa muut vakuuttuneeksi siitä, että on tarpeeksi hyvä tähän hommaan. Millä todella on väliä, on se, että saamme itsemme vakuuttuneeksi omista kyvyistämme. Varmasti kaikki ovat olleet alussa hukassa omien hommiensa kanssa, ja koska vasta tekemällä oppii oikeasti homman todellisen nimen, ei kannata ottaa liiallisia paineita. Vielä ei tarvitse olla valmis, se tulee sitten askel kerrallaan.

Tästä tuli ehkä vakuuttelupuheenvuoro itselleni näin vuoden alkuun. Tieto siitä, että voi luottaa toisiin, helpottaa huomattavasti. Aika pitkälle syy hallitustoiminnassa jatkamiseen on muut ihmiset. Mutta hei! Hienoa, jos selvisit tänne asti! Hallitusblogin pitoa aiotaan nimittäin jatkaa, ja tätä tullaan vuoden mittaan päivittelemään vähän enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti. Tätä samaa se ei kuitenkaan tule aina olemaan, ei huolta.

Palaamisiin, Salla Hokkanen Pj