Kuudes kurssikerta

Kuudennella kurssikerralla harjoittelimme oman aineiston keräämistä, interpolointia ja aineiston tuomista QGIS:iin. Teimme myös hasardikarttoja. Kurssikerralla huomasin, että osaan hyvin tuoda aineiston erilaisissa csv-muodoissa QGIS:iin. Opin myös interpoloimaan ja ymmärsin, että interpolointia voidaan hyödyntää vain tiettyjen ominaisuuksien ilmentämisessä.

Oman aineiston kerääminen ja interpolointi

Keräsimme kurssikerran alussa turvallisuusdataa Epicollect5-sovelluksella. Tuotimme aineiston perusteella turvallisuuskartan Kumpulan alueesta (kuva 1).

Kartasta nähdään, että Kumpulan kampusalue koetaan turvalliseksi ja suurien teiden varret koetaan turvattomiksi (kuva 1). Turvattomuutta aiheuttaa myös liukkaat keliolosuhteet ja etenkin mäet koettiin turvattomiksi (kuva 1).

Interpolointi on erinomainen työkalu, jos on tarpeeksi systemaattisesti kerättyä dataa. Interpoloinnin avulla voidaan siis huomata tietyn alueen ominaisuuksia ja se sopii parhaiten ääripäiden tutkimiseen. Interpoloinnin haasteena on voimakas yleistys, koska QGIS interpoloi keskiarvoiseksi sellaisia paikkoja, joilla ei ole dataa lähimaillakaan. Ei siis voida olla varmoja tarkoista alueen turvallisuusluokituksista, koska kaikkialla ei ole dataa eikä interpoloinnissa selviä, mistä alueilta data puuttuu. Jos siis halutaan tehdä onnistunut interpolointi turvallisuuden tunteesta, dataa täytyy kerätä systemaattisesti jokaisesta paikasta.

Hasardikartat

Tarkoituksena oli tuottaa hasardikarttoja, joita voi hyödyntää opetuksessa. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen tehtävä, koska olen opelinjalla! Vaikka tuottamani kartat ovat hyvin yksinkertaisia, niitä voi mahdollisesti hyödyntää opetuksessa.  Esimerkiksi eri vuosien maanjäristyskartat osoittavat, että järistyksiä tapahtuu tietyillä alueilla vuodesta toiseen.

Tein aluksi Pohjois-Amerikan tulivuorten korkeuksista kartan (kuva 2). Kartasta huomataan, että suurimmat tulivuoret sijoittuvat mannerlaattojen raja-alueelle (kuva 2). Tarkastelin kuitenkin pääasiassa maanjäristysten vuosittaista toistuvuutta. Tulivuorten korkeuskarttaan olisin voinut laittaa luokkavärit selkeämmin toisistaan erotettavaksi.

Seuraavaksi tutkin Yhdysvaltojen maanjäristyksien vuosittaisia eroavaisuuksia vuodesta 2020 vuoteen 2023 (kuva 3) (kuva 4) (kuva 5). Maanjäristyskarttojen perusteella huomasin, että maanjäristykset tapahtuvat vuodesta toiseen suunnilleen samoissa paikoissa yhtä voimakkaina. Maanjäristykset tapahtuvat useimmiten mannerlaattojen reuna-alueilla ja 70-90 % maailman vuosittaisista maanjäristyksistä tapahtuu Tyynenmeren mannerlaatan reunoilla (Seismologian instituutti). Järistyksiä tapahtuu siis erityisen paljon Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren mannerlaattojen rajan tuntumassa. Koska alue on seismisesti aktiivinen, se soveltuu hyvin opetukseen kuvaamaan maanjäristyksien suuria vuosittaisia määriä alueellisesti.

Mielestäni tekemäni maanjäristyskartat kuvaavat hyvin ilmiön toistuvuutta ja karttoja voisi käyttää mahdollisesti opetuksessa. Olisin voinut vielä muuttaa maanjäristyksiä kuvaavien pisteiden kokoa, kuten Antti oli tehnyt (Pihlavisto, 2024). Pisteiden kokoa muuttamalla maanjäristysten voimakkuutta olisi voitu korostaa entisestään. Tekisin opetusta varten vielä yhden kartan, jossa näkyy koko maailman yhden vuoden maanjäristykset. Koko maailman järistyskartta auttaisi hahmottamaan mannerlaattojen merkitystä maanjäristyksissä.

 

Lähteet