Tekijä: Linnea Lehtinen

Julkaistu

Politiikan näkymätön tekstityö – poliittinen avustaja on lukemisen ja laatimisen moniottelija

Poliittinen avustaja Senni Martikainen toimii työssään kansanedustajan työparina. Avustajan työ tapahtuu politiikan kulisseissa ja jää usein näkymättömäksi. Iso osa työstä tehdään tekstien parissa.

Senni Martikainen on toiminut Vihreiden kansanedustajan Saara Hyrkön poliittisena avustajana heinäkuusta 2019. Poliittinen avustaja huolehtii kansanedustajan kalenterista sekä tapaamis- ja haastattelupyynnöistä. Lisäksi avustajan työhön kuuluu ryhmäkanslian tehtäviä.

Iso osa työtehtävistä on tekstien lukemista ja laatimista. Tyypillisimmät tekstit, joita Martikainen työssään lukee, ovat lakiesityksiä, asiantuntijoiden lausuntoja, ministeriöiden ohjelmia ja strategioita, eri järjestöjen ja yritysten asiakirjoja, sähköposteja, WhatsApp-viestejä ja twiittejä. Hän itse laatii blogikirjoituksia, puheiden pohjia, sähköposteja sekä referaatteja kuulemisista ja lausunnoista.

Martikainen on koulutukseltaan hallintotieteiden kandidaatti. Lisäksi hän on tehnyt muun muassa toimittajan töitä. Yliopistokoulutuksensa suurimmiksi hyödyiksi hän nostaa referoinnin, tiedonhaun ja lähdepohjaisen kirjoittamisen taidot. Martikainen korostaa kuitenkin, että tieteellinen kirjoittaminen eroaa poliittisten tekstien kirjoittamisesta. Monet tekstilajit, joita hän työssään laatii, eivät yliopisto-opinnoissa tule esille. Esimerkiksi tiedote on nykyään monessa ammatissa olennainen tekstilaji, jonka laatimisen oppiminen voisi olla hyödyllistä korkeakouluopinnoissa. Tiedotteen laatu voi nimittäin vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti tiedotettu asia otetaan – aletaanko asiaa edistää, vai meneekö viesti roskakoriin.

Ideasta tekstiksi

Martikaisen mukaan tekstien luonnostelu lähtee liikkeelle kohderyhmän miettimisestä. Joskus kohderyhmänä voivat olla oman kansanedustajan äänestäjät tai ylipäätään Vihreiden kannattajat ja vihreistä teemoista kiinnostuneet, joskus politiikan toimittajat tai muut kansanedustajat. Useimmiten tekstejä työstetään yhteistyössä kansanedustajan ja avustajan kanssa, mutta niitä saattavat kommentoida myös poliittiset asiantuntijat. Tekstien tuottamisessa tukena ja tiedonlähteinä ovat kansanedustajan aiemmat kirjoitukset sekä erilaiset poliittiset ohjelmat, kuten Vihreiden omat linjaukset tai hallitusohjelma.

Erilaiset tekstilajit vaativat erilaista työtä. Sähköposti voi syntyä hyvinkin spontaanisti, mutta useat työssä laadittavat tekstit ovat pitkän prosessin tulos. Martikainen nostaa esimerkiksi valiokuntien käsittelemät lakialoitteet, joiden taustalla on paljon asiantuntijoiden kuulemisia sekä puolueiden välisiä neuvotteluita. Keskusteluista luodaan lopulta yhtenäinen mietintö, jossa taustalla oleva prosessi jää usein piiloon. Jos kansanedustajan avustaja saa sitten tehtäväkseen kirjoittaa blogitekstin lakialoitteeseen liittyen, on tekstin kirjoittaminen usein tasapainottelua näkökulmien välillä. Aiheesta kirjoitettavan tekstin tulisi olla informatiivinen ja kertoa prosessin vaiheista rehellisesti. Samalla sen tulisi kuitenkin tarjota lukijalle varmistus siitä, että päätös oli hyvä.

Avustajan työssä on erityisen tärkeää osata prosessoida tekstejä ja ymmärtää niiden erilaiset tavoitteet, mutta myös oman ajankäytön priorisointi on olennaista. Yhdeksi työnsä haasteeksi Martikainen nostaa sen, miten tekstistä tiivistetään olennaisin. Varsinkin lakivaliokunnassa käsiteltävissä teksteissä viitataan paljon pykäliin ja momentteihin. Vaikka Martikaisellakin on oikeuden opintoja takana, niin tarvittavan poimiminen esityksestä vie todella paljon aikaa.

Kulissien takana tapahtuu paljon

Martikaisen valmistelemat tekstit tulevat julki kansanedustajan nimellä. Avustaja saattaa luonnostella tekstiä kansanedustajalle, jonka oma kirjoitustyyli voi olla hyvin persoonallinen. Martikainen pohtiikin, miten työsuhteen alussa voi olla vaikea omaksua toisen ihmisen kirjoittamistapaa, mutta toiston myötä siihen rutinoituu. ”Jos sitä joka päivä lukisi Sauli Niinistön kirjoituksia, niin kyllähän sen kirjoitustyylin jossain vaiheessa omaksuisi”, Martikainen toteaa.

Toisen ihmisen äänellä kirjoittaminen voi olla haastavaa, jos avustajalla ja kansanedustajalla on erilaisia arvoja. Martikaisella itsellään ei ole tästä kokemusta, mutta hän tietää tapauksia, joissa esimerkiksi työparin erilaiset taustat ovat aiheuttaneet näkökulmaeroja. Poliittinen avustaja on kuitenkin töissä kansanedustajalla ja edistää kansanedustajan tavoitteita. On siis mahdollista, että avustaja ei välttämättä ole täysin samaa mieltä kirjoittamansa tekstin kanssa.

Vaikka poliittinen avustaja ei ole aivan vallan ytimessä, käyttää hänkin työssään valtaa. Tekstien laatimisen lisäksi osa avustajan työtä on esimerkiksi asiantuntijalausuntojen referointi, jolloin avustajan tehtävä on valita, mitkä kohdat lausunnosta ovat olennaisia kansanedustajalle esitettäviksi. Vaikutusvaltaa tulee käytettyä myös päivänpolitiikan seuraamisen yhteydessä tai työyhteisön kanssa käydyissä keskusteluissa. Politiikan ulkokehällä työskennellessä saa ensikäden tietoa asioista ja pystyy tuomaan kansanedustajan tietoisuuteen niitä asioita, jotka tarvitsevat julkista keskustelua.

Oman roolinsa Martikainen mieltää lähinnä viestinviejäksi, sillä kansanedustaja on viime kädessä se, joka päättää, mihin hän haluaa ottaa kantaa tai mihin tapahtumaan hän haluaa osallistua. Poliittisen avustajan työn tavoite on auttaa kansanedustajaa tekemään työnsä mahdollisimman hyvin.

 

Linda Kartano, Venla Konttila, Minttu Lehtinen ja Lotta Leikoski

Julkaistu

Kirjaamista ja ajanhallintaa – sairaanhoitajan vastuu välittyy myös teksteistä

Potilastyössä käsiteltävillä teksteillä on suuri vaikutus päihderiippuvaisten potilaiden hoidossa ja heitä koskevassa päätöksenteossa. Varsinaisen hoitotyön lisäksi Annen työssä käsitellään monenlaisia tekstejä, ja sekä lukemisella että kirjoittamisella on merkittävä rooli.


Erilaiset tekstit ovat osa päivittäistä työnkuvaa sairaanhoitajan arjessa. Anne työskentelee päihdehoito-osastolla, jonne ohjataan erilaisista päihderiippuvuuksista kärsiviä potilaita. Usein potilaiden ongelmat ovat monisyisiä, ja heillä voi olla monia erilaisia haasteita niin fyysisessä, psyykkisessä kuin sosiaalisessa terveydessä.

Kirjaamista ja ryhmätyöskentelyä

Päihdesairaalassa tärkeimpiä tilanteita, joissa tekstien kanssa tehdään töitä, on kirjaaminen. Kirjaaminen onkin potilastyön ammattilaisen keskeisimpiä taitoja. Kaikki potilaan kannalta merkityksellinen on kirjattava tämän potilastietoihin, ja kaiken kirjatun tiedon on perustuttava faktoihin: “Sitä, mitä ei ole kirjattu, ei ole tapahtunut.”

Kirjausten tarkoituksena on raportoida potilaan hoidon etenemisestä ja muista hoidon kannalta olennaisista tiedoista. Koska potilaalla on halutessaan oikeus saada kaikki häntä koskeva tieto, on ammattilaisen tekemien kirjausten oltava niin selkeitä, että kuka tahansa ymmärtää ne. Keskeisiä tekstejä sairaanhoitajan työssä ovat myös lääkärien tekemät lähetteet, hoitoyhteenvedot ja hoitajien keskinäiset raportit.

Toinen ympäristö, jossa tekstien rooli on iso, on hoitomuotona käytettävät ryhmätilanteet. Ryhmä on työskentelymuoto, jossa potilaat käsittelevät sairaanhoitajien opastuksella erilaisia teemoja – esimerkiksi häpeää ja ei-sanan käyttöä. Ryhmien tukena käytettävät tekstit voivat olla esimerkiksi kirjallisia tehtäviä tai videoita. Osa potilaista on syrjäytyneitä. Lisäksi osallistujien kognitiiviset valmiudet vaihtelevat, minkä takia ryhmissä käytetään eritasoisia tekstejä. Ryhmälle voi riittää esimerkiksi fläppitaulu, johon on kirjoitettu avainsanoja, joiden avulla ryhmän aihetta käsitellään. Joskus käsittelyssä voi olla myös haastavampia tekstejä.

Ryhmien aikana sairaanhoitajat eivät tee muistiinpanoja, vaan kirjaukset ryhmien keskeisistä asioista tehdään potilastietojärjestelmään jälkeenpäin. Ryhmän kokoontumisen aikana tärkeintä on olla läsnä. Antoisinta työssä onkin nähdä potilaiden saavan ryhmistä oivalluksia omaan elämäänsä.

Haasteena rajalliset resurssit

Annen mukaan ongelmat tekstityössä hänen alallaan liittyvät esimerkiksi epäselviin läheteteksteihin. Lähetteet ovat tekstejä, joita hoitoon lähettänyt taho on kirjoittanut potilaasta. Niissä saattaa esimerkiksi olla lauseita, joista puuttuvat verbit. Annen mukaan epäselvyyksiä voi olla läheteteksteissä niin paljon, että välillä tuntuu kuin lukisi vieraskielistä tekstiä. Läheteteksteissä myös jargon poikkeaa huomattavasti yleiskielestä.

Anne arvelee epäselvyyksien syyksi terveydenhuollon kiireen, jonka hän tunnistaa ongelmaksi myös omassa työssään. Ajanpuutteen yksi syy ovat rajalliset resurssit, joiden lisääminen ei tunnu realistiselta työyhteisön yhteisestä tahtotilasta huolimatta. Hoitotyössä lukemiselle ja kirjoittamiselle ei ole varattu erillistä aikaa, ja kirjausten tekeminen tapahtuu pitkin päivää. Hoitajat kirjoittavat pääasiassa omista potilaistaan, mutta vastuu kirjaamisesta jakautuu myös muille hoitajille, mikäli työkaveri on poissa esimerkiksi sairastumisen vuoksi.

Anne kertoo myös pitävänsä työhuoneensa oven auki, jolloin tekstien työstäminen keskeytyy helposti. Potilaille, joiden elämäntilanne on usein kaoottinen, hän haluaa olla helposti saatavilla esimerkiksi tukeakseen heitä arkipäiväisissä asioissa. “Välillä on sellainen fiilis, että on työssäkin vähän niin kuin äiti.”

Oppiminen jatkuu työssä

Sairaanhoitajakoulutus tarjoaa alan tekstityöhön perusteet. Sairaanhoitajan ammatillinen velvollisuus ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan jatkuu kuitenkin vielä työelämässä. Vaikka uudet sairaanhoitajat perehdytetään esimerkiksi kirjaamisen käytänteisiin työn alussa, kirjausten kannalta olennaisen tiedon tunnistamistaitoa karttuu myös kokemuksen myötä.

Anne kertoo perehtyvänsä jatkuvasti alansa tutkimustietoon ja kirjallisuuteen – tällä hetkellä hänellä on työpöydällään tunnesäätelyvaikeuksiin keskittyvä teos Viisas mieli. Hän haaveilee myös mahdollisuudesta perustaa esimerkiksi kollegoiden yhteinen lukupiiri, jossa päihdelääketieteen ilmiöistä voisi keskustella yhdessä.

Tekstien laatiminen vaikuttaa potilaiden tulevaisuuteen

Päihdesairaalan sairaanhoitajien laatimia tekstejä käytetään potilaiden jatkohoitoa koskevassa päätöksenteossa, joten kirjaamiseen liittyy paljon vastuuta. Tämän takia Anne korostaa perusteltujen ja tosiasioihin pohjautuvien tekstien merkitystä. Teksteissä on esimerkiksi vältettävä leimaavaa kielenkäyttöä, koska päihderiippuvaisten on jo lähtökohtaisesti vaikeampaa saada asianmukaista hoitoa muissa kuin päihteisiin liittyvissä terveysongelmissa. Sairaanhoitajan tekemä yhteenveto potilaan hoitojaksosta voi puolestaan vaikuttaa kotiutuvan potilaan jatkohoitomahdollisuuksiin, joten esimerkiksi potilaan tietoihin kirjatun vaikeahoitoisuuden on täytettävä perustellut kriteerit. Potilas voi myös kertoa luottamuksellisia asioita ilman, että niitä kirjataan. Vaitiolovelvollisuudesta säädetään laissa tarkasti.

Anne kertoo myös huumorin keventävän hektistä arkea. Potilaille ei koskaan naureta, vaan huumorin kohteena ovat yksikön absurdit sattumukset. Vaikka raskaaseen työhön liittyy monenlaisia haasteita ja tiukkoja aikatauluja, hyvään työyhteisöön voi luottaa eikä ongelmatilanteiden kanssa tarvitse jäädä yksin.

Haastateltava esiintyy pelkällä etunimellään työnkuvansa vuoksi.

 

Siiri Virta, Anna Ilvonen, Elina Haanpää, Olivia Hallenberg ja Emilia Kärki

Julkaistu

Koronaviestintää koko kansalle

Koronakeväänä 2020 valtiollinen koronaviestintä keskitettiin poikkeuslain nojalla täysin valtioneuvoston kanslialle. Vuosi toi mukanaan paljon yllättäviä tilanteita ja asioita, joihin työyhteisön oli sopeuduttava, viestintäosastolla työskentelevä Tiina Varhee kertoo.

Kuva: Kari Keskitalo

Tiina Varhee on työskennellyt valtioneuvoston kansliassa eli pääministerin johtamassa ministeriössä viestintätehtävissä keväästä 2019 lähtien. Valtioneuvoston kanslian viestintätiimi vastaa pääministerin, Eurooppa- ja omistajaohjausministerin sekä hallituksen isojen hankkeiden viestinnästä. Työn aloitus viestintäavustajana sattui Varheella varsin vilkkaaseen ajanjaksoon, ja työpöydällä on kuluneen kahden vuoden aikana ollut käsittelyssä esimerkiksi muutama hallituksenvaihdos sekä koronapandemia. Varhee naurahtaakin, että tylsää ei ole ollut.

Tiedotteita ja kysymyksiin vastaamista

Erilaiset tekstit, kuten tiedotteet, ovat keskeinen osa Varheen työn arkea. Vuoden 2020 aikana valtioneuvosto julkaisi yli 1 000 tiedotetta, jotka käsittelivät pääasiassa koronarajoituksia, hallituksen tekemiä päätöksiä sekä hallituksen toimintaa. Medialle julkaistavissa tiedotteissa viestittiin lisäksi, milloin hallitus kokoontuu ja milloin ketäkin ministeriä on mahdollista haastatella.

Tiedotteiden ohella keskeisiä valtioneuvoston arjessa ovat asiakaspalautteet, joita ministeriössä nimitetään myös kansalaiskysymyksiksi. Viime vuosi olikin kansalaiskysymysten osalta erityinen, sillä kysymysten määrä moninkertaistui aikaisempiin vuosiin nähden. Viestejä tuli päivittäin satoja, enimmillään jopa lähes tuhat päivässä.

”Koska olemme kaikkien ministeriö, kysymyksiä tulee kaikesta. Ja kun sanon kaikesta, tarkoitan oikeasti, että ihan kaikesta”, Varhee kertoo.

Viesteissä näkyi esimerkiksi se, ettei lainvalmistelussa ollut aikaa ottaa huomioon kaikkia sellaisia poikkeuksia, joita siinä normaalisti huomioidaan. Välillä viestit käsittelivät mitä yksityiskohtaisempia tilanteita. Yhtenä mieleenpainuvana esimerkkinä Varhee mainitsee tilanteen, jossa valtioneuvoston kanslian mielipidettä kysyttiin siihen, miten matkustusrajoitusten suhteen tulee toimia, kun hevonen on Saksassa, ja se pitäisi saada omistajansa luo Suomeen. Tähän kysymykseen ei löytynyt suoraa vastausta hallituksen tekemistä linjauksista, vaan tieto täytyi selvittää muita reittejä pitkin.

Kansalaiskysymysten tarkoitus on palvella kansalaisia, mutta ne tuovat viestintäosastolle myös arvokasta tietoa julkaistuista tiedotteista. Mikäli jokin sanavalinta tai lausemuoto herättää paljon kysymyksiä, muotoilu ei ole onnistunut tarkoituksessaan eli selkeässä viestinnässä. Kansalaiskysymykset toimivatkin myös tietynlaisena palautteena viestinnän onnistumisesta.

Tiedonhakua ja yhteistyötä

Vaikka kansalaiskysymyksiin vastaamisen lopputuotteena syntyy vain yksi sähköpostiviesti tai twiitti, vaatii tekstin kirjoittaminen usein paljon tiedonhankintaa ja konsultointia. Tiedonhankinta ja asiantuntijatiedon palasten yhdisteleminen sekä muuttaminen kansalaisille ymmärrettävään muotoon ovatkin merkittävässä osassa viestintäavustajan työtä. Koronaviestinnässä tekstin tuottaminen vaatii tiedonkeruutaitoja ja nopeaa reagointikykyä. Varheen mukaan tiedonhaku onkin merkittävin taito, jota valtioneuvoston viestintäavustajana tarvitsee.

Varhee kertoo myös yhteistyön olevan iso osa avustajan tehtäviä. Yhteistyötä tehdään oman tiimin lisäksi myös muiden ministeriöiden työntekijöiden sekä erilaisten asiantuntijatahojen, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä poliisi- ja rajaviranomaisten kanssa. Yhteistyötä tehdään, sillä yhden ministeriön työntekijä ei voi hallita näiden kaikkien sisältöjä.

Kohderyhmänä koko Suomi

Valtioneuvoston viestinnän kohderyhmä on Varheen aikaisempiin viestinnän töihin verrattuna sikäli poikkeuksellinen, että sen kohderyhmään kuuluu jokainen Suomessa asuva ihminen. Näin laaja kohderyhmä on harvinainen, sillä useimmiten viestintä- ja markkinointikampanjat kohdennetaan pienemmälle ryhmälle, joka määritellään esimerkiksi iän tai sukupuolen perusteella.

Käytännössä laaja kohderyhmä näkyy esimerkiksi siinä, että tiedotteet käännetään useille kielille. Pandemia-aikana käännöksiä on tehty entistäkin useammalle kielelle kaikkien Suomessa asuvien ihmisten tavoittamiseksi. Lisäksi viestinnän selkeyden merkitys on korostunut. On esimerkiksi tärkeää, että ilmiöistä käytetään johdonmukaisesti samoja ilmauksia. Selkeään viestintään panostamalla pyritään sitouttamaan ihmisiä rajoitusten noudattamiseen sekä “ampumaan alas” erilaisia valeuutisia, joita korona-aiheenkin ympärillä on liikkunut.

Selkeä ja ajankohtainen viestintä helpottaa kaikkien kansalaisten arkea. Myös työn merkityksellisyys rakentuu siksi tekstien ympärille. Varhee saakin päivittäin kokea tekevänsä tärkeää työtä, myös vuonna 2021, vaikka titteli ja työnkuva ovatkin vaihtuneet uuteen tehtävään viestintäasiantuntijana.

 

Elli Mannermaa, Iina Kivistö, Laura Purhonen ja Ella Väätäinen