Kristillisen opin ääriviivoja

Dogmatiikka akateemisena oppiaineena tutkii kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen opillisia näkemyksiä. Ääriviivoja -esseekokoelmassani pureudutaan kristillisen opin niin sanottuihin ydinkohtiin ja arvioidaan niihin liittyviä normatiivisia väittämiä. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi opit perisynnistä, jumalankuvallisuudesta, ehtoollisesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta.

Osa kristillisen opin keskeisistä väitteistä voi kuulostaa melko oudoilta. Kuinka esimerkiksi Jeesus Nasaretilainen voi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen? Opillisia näkemyksiä ovat kuitenkin muotoilleet oman aikansa terävimmät mielet. Siksi päällepäin erikoisista väitteistä ei kannata heti vetää johtopäätöstä, jonka mukaan oppien muotoilijat olisivat sortuneet johonkin hyvin alkeelliseen loogiseen virheeseen. Yksi kirjan luvuista tarkasteleekin niitä yrityksiä, joilla tätä kristologista väitettä on koitettu selittää. Johtopäätöksenä todetaan, että sellaisia ratkaisutapoja, jotka välttävät loogiset virheet, on useita mutta me emme välttämättä tiedä mikä niistä on paras mahdollinen.

Kristilliset opit ovatkin luonteeltaan ikään kuin ääriviivoja. Ne piirtävät kyllä melko selväpiirteiset rajat, mutta niiden sisään mahtuu monenlaisia tulkintoja. Eri kirkot ovatkin muotoilleen erilaisia kuvauksia eri opeista, ja nämä muotoilut eivät aina sovi toistensa kanssa yksiin. Tiettyinä aikoina on ollut tarpeen myös korostaa joitakin opinkohtia, jolloin muotoilut ovat saaneen hyvinkin radikaaleja sävyjä. Esimerkiksi läntisen kirkon oppi periytyvästä syyllisyydestä on tästä hyvä esimerkki. Tätä on kuitenkin hyvin vaikea perustella arkijärjellä, mutta sen tueksi voidaan muotoilla varsin monimutkaisia mutta sinänsä johdonmukaisia argumentteja. Toisinaan taas opeilla voi olla suuri määrä erilaisia funktioita, joita ei ole mitenkään rajattu. Esimerkiksi oppi jumalan kuvallisuudesta on eri aikoina palvellut varsin erilaisia päämääriä, kuten ihmisarvoa, ihmisen vastuuta luonnosta ja ihmisen mielen vastaavuutta Jumalan olemuksen kanssa.

Olli-Pekka Vainio on teologian tohtori ja ekumeniikan dosentti. Hän työskentelee Helsingin Yliopiston Teologisessa tiedekunnasa dogmatiikan yliopistolehtorina. Vainion uusi esseekokoelma Ääriviivoja – Esseitä kristillisen opin ydinkohdista ilmestyy STKS:n sarjassa toukokuussa 2020. Kirjaa on mahdollista ennakkotilata täältä 17.5.2020 asti. Ennakkotilaajilla on mahdollisuus ostaa myös Vainion vanhempi kirja Postmoderni filosofia, kulttuuri ja kristillinen teologia (STKSJ 276. 2013) tarjoushintaan 5,00 €. Hintoihin lisätään postikulut.

Aikaan sidottu diakonia-käsite ilmestyy 11.2.

Diakonia on viimeisinä vuosikymmeninä ollut kasvavan teologisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena. Keskustelun yhtenä lähtökohtana on ollut diakoniatyön ja diakonia-nimikkeen teologiset perustelut, joiden varaan kirkko rakentaa diakoniatyönsä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan suomalainen diakoniaa koskeva keskustelu 1800-luvulta lähtien. Tutkimuksen näkökulmana on, millä perusteilla Suomessa on nojauduttu diakonia-termin käyttöön Uuden testamentin kuvauksissa ja diakonian käytännön toteutusmalleihin varhaisissa kristillisissä kirjoituksissa.

Keskiajan jälkeen diakoni-nimike tarkoitti yleisesti avustavaa pappia ja satakunta vuotta sitten evankelisissa kirkoissa nöyrää hoitamiseen keskittyvää maallikkoa. Uusimmassa tutkimuksessa on nostettu esiin diakonin rooli varhaisessa kristillisyydessä seurakunnan avustavana johtajana. Suomalaisen kirjallisuuden analyysi osoittaa, että 1800-luvun lopulla ja jälleen 1900-luvun lopulla kirjallisuus seurasi varsin uskollisesti varhaisen kirkon dokumentaatiota. 1900-luvun alkupuolella henkilökohtaiset näkemykset ohjasivat kirjoittajia paikoin jopa niin paljon, että vain kolmasosa viittauksista ensimmäisten vuosisatojen teksteihin oli tarkkaa.

Suomalaista diakoniakirjallisuutta leimaa toisinaan pyrkimys päästä lähteistä piittaamatta kunakin aikana toivottavaan lopputulokseen ja tulkintaan. Kriittisyyttä olisi tarvittu – ja tarvitaan edelleen.

Apostoliset isät -käännös on ilmestynyt

Apostolisten isien kirjoitukset johdattavat lukijansa kristinuskon varhaisimpiin vaiheisiin. Kirjoitukset ovat syntyneet itäisen Välimeren alueella ja Roomassa 100-200-luvuilla. Monet niistä ovat nauttineet suurta arvovaltaa läpi kirkon historian, toiset puolestaan onotettu osaksi kokoelmaa vasta uudella ajalla. Vaikka kirjoitusten yhteyksiä apostoleihin ei voida historiantutkimuksen keinoin osoittaa, niiden on ajateltu edustavan apostolien ja näitä seuranneen ajan perintöä.

Kokoelman kirjoitukset herättävät jatkuvasti kiinnostusta ja kokoelma on nyt saatavissa uutena suomennoksena. Käännöstyössä on pyritty palvelemaan mahdollisimman laajaa lukijakuntaa. Jokaisen käännöksen yhteyteen on laadittu johdanto ja selitykset.

Hinta: 25,00- (Jäsenhinta 23,00-) Kirjaa voi ostaa Tiedekirjasta tai suoraan seuralta (stksj@pro.tsv.fi).

Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta on julkaistu

Kamppailu tunnustamisesta voi edistää ihmisen hyvinvointia ja korjata yhteiskunnallisia epäkohtia. Samaan aikaan erilaisissa tunnustussuhteissa esiintyy vallankäyttöä, joka voidaan kyseenalaistaa. Uskonnon rooli on yksilöiden ja ryhmien välisten tunnustussuhteiden kannalta olennainen, mutta poliittisessa keskustelussa valitettavan vähälle huomiolle jäänyt alue.

Suvaitsevaisuus ja erilaisten identiteettien uskonnolliset kytkökset ovat Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta -teoksen pääteemoja. Teos tarjoaa ajankohtaisia ja historiallisia näkökulmia yksilöiden ja yhteisöjen välisiin erimielisyyksiin ja vuorovaikutukseen. Teoksessa tarkastellaan uskonnollisen ajattelun ja identiteetin merkitystä sekä erimielisten toimijoiden välistä vuorovaikutusta.

Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 285

Ehtoollisaineiden jälkikäsittelyn teologia ja käytännöt ilmestynyt

Kristilliset kirkot uskovat Kristuksen ruumiin ja veren olevan läsnä pyhitetyissä ehtoollisaineissa eli leivässä ja viinissä. Tähän uskomukseen perustuu ehtoollisaineiden kunnioittava kohtelu. Ehtoollisenvietosta jää kuitenkin usein yli leipää ja viiniä. Mitä niiille tapahtuu ehtoollisen jälkeen? Ehtoollisaineiden jälkikäsittelyyn ja käyttöön messun ulkopuolella liittyy monia mielenkiintoisia uskomuksia sekä teologisia ja käytännöllisiä kysymyksiä.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-01-17-kohteessa-15-12-24

Jussi Koivisto. Ehtoollisaineiden jälkikäsittelyn teologia ja käytännöt. STKSJ 283.

Tutkimuksessa osoitetaan, että ehtoollisaineiden käsittelyyn ovat vaikuttaneet monet eri asiat – jopa poliittiset muutokset. Lisäksi tutkimus paljastaa jälkikäsittelyyn liittyen hämmästyttävän moninaisen ja laajan uskomusten maailman. Jälkikäsittelyn tavat ja teologia ovat muovautuneet vuosituhansien kuluessa aina varhaisesta kirkosta nykypäivään. Aihetta analysoidaan erityisesti anglikaanisen, katolise, luterilaisen ja ortodoksisen perinteen näkökulmasta.

TT Jussi Koivisto (s. 1979) on Tapiolan seurakunnan kappalainen ja Espoon hiippakunnan pappisasessori. Hänen tutkimuskohteisiinsa kuuluvat muun muassa pahuus, sielunhoito ja luomiskertomukset. Koivisto on aiemmin toiminut asiantuntijana piispainkokouksessa sekä tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa.

Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 283.