Geoinformatiikan menetelmät 1, kuudes kurssikerta

 

Tämän viikon kurssikerralla harjoittelimme itse luomaan aineistoa sekä muokkaamaan ja analysoimaan sitä QGIS-ohjelmalla. Lisäksi harjoittelimme muokkaamaan muualta löytyvää dataa sellaiseen muotoon, että se voidaan sijoittaa suoraan kartalle.

 

Kävimme kurssikerran alussa pienellä kävelyllä kampuksen ympäristössä. Samalla keräsimme Epicollect5-sovellukseen paikkatietoa erilaisista paikoista, joissa kävelimme. Arvioimme esimerkiksi paikkojen turvallisuutta, viihtyvyyttä ja ruuhkaisuutta. Sitten yhdistimme luomamme tiedot yhdeksi Kumpulan aluetta kuvaavaksi kartaksi. Muokkasimme karttaa niin, että se kuvaa tuntemaamme turvallisuuden tunnetta alueittain. Kartassa vaaleansiniset pisteet ovat paikkoja, joissa vierailimme. Tummansiniset alueet on koettu turvallisiksi ja tummanpunaiset alueet turvattomiksi.

Seuraavana harjoittelimme tuomaan internetistä löytyvää aineistoa QGIS-ohjelmaan ja muokkaamaan siitä mahdollisimman informatiivisia karttoja. Etsin earthquake.usgs.gov- nettisivulta aineistot, joissa on kaikki vuoden 1980 jälkeen tapahtuneet maanjäristykset. Valitsin tutkittavaksi yli kuuden, seitsemän ja kahdeksan magnitudin maanjäristykset. Muokkasin tiedon csv- tiedostomuotoon ja siirsin sen QGIS-ohjelmaan. Seuraavaksi etsin vielä aineiston maapallon tulivuorista ngdc.noaa.gov- sivustolta, muokkasin sen csv- tiedostomuotoon ja siirsin QGIS-ohjelmaan. Tein näistä aineistoista kolme karttaa, jotka ovat alapuolella.

Tulivuoret keltaisella ja yli kuuden magnitudin maanjäristykset vaaleanpunaisella.

 

Tulivuoret keltaisella ja yli seitsemän magnitudin maanjäristykset violetilla.

 

Tulivuoret keltaisella ja yli kahdeksan magnitudin maanjäristykset punaisella.

 

Mielestäni yllä olevat kartat ovat hyviä ja informatiivisia. Niiden avulla pystytään hyvin huomaamaan yhteys tulivuorten ja maanjäristysten välillä, etenkin ylimmästä kartasta, jossa näkyy kaikki yli kuuden magnitudin maanjäristykset. Karttojen avulla pystytään tutkimaan hyvin litosfäärilaattojen saumakohtien sijaintia, koska niillä alueilla on paljon tulivuoria sekä tapahtunut paljon maanjäristyksiä.

 

Etsin internetistä aiheeseen liittyviä kuvia ja löysin seuraavan linkin takaa hyvin informatiivisen kuvan maapallolla tapahtuneista maanjäristyksistä vuosina 1963–1998. https://maailmamuutoksessa.wordpress.com/2016/02/06/maanjaristykset/ Kyseinen kuva esittää pienemmätkin tapahtuneet maanjäristykset, minkä takia maanjäristyksiä esittäviä pisteitä on todella paljon. Suurimmat pisteiden keskittymät sijaitsevat kuitenkin samoissa paikoissa, kuin minunkin tekemissä kartoissa. Siitä voidaankin päätellä, että kaikista herkimpiä alueita maajäristyksille ovat Koillis- ja Kaakkois-Aasia sekä Etelä-Amerikan länsirannikko.

 

Luin vielä kurssikaverini Veera Matikaisen kuudennen harjoituskerran blogipostauksen läpi ja huomasin, että hän oli tehnyt maanjäristys- ja tulivuoriaiheesta interpoloidun kartan. Kartassa näkyi selkeästi punaisella alueet, joissa maanjäristysten esiintyvyys on ollut suurinta vuosien 2000 ja 2024 välillä. Kartasta voi siis huomata selkeästi alueet, joissa maanjäristyksestä aiheutuvan katastrofin riski on suurin.

 

Lähteet:

USGS, Search Earthquake Catalog. Viitattu 23.2.2024. https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/

NOAA, National Centers for Environmental Information. Viitattu 23.2.2024. https://www.ngdc.noaa.gov/hazel/view/hazards/volcano/loc-search

Maailmamuutoksessa, (6.2.2016) Maanjäristykset. Viitattu 23.2.2024. https://maailmamuutoksessa.wordpress.com/2016/02/06/maanjaristykset

Matikainen, V. (2024) Kuudes kurssikerta. Viitattu 23.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/veematik/2024/02/21/kuudes-kurssikerta/