University of Helsinki
Ensimmäinen ”Geoinformatiikan menetelmät” – kurssin harjoituskerta kului QGIS – karttaohjelman harjoittelussa. Harjoituskerran alussa ennen QGIS – harjoituksen aloittamista käytiin läpi teoriaa geoinformatiikasta. Kävimme läpi paikkatiedon perusrakennetta, vektori- ja rasterimuotoisten karttojen piirteitä sekä eri karttatasojen päällekkäisyyttä erilaisissa kartoissa. Suuri osa kurssikerralla käydystä teoriasta oli jo tuttua ”Johdatus geoinformatiikkaan maantieteessä” – kurssilta. Oli mukavaa, että ensimmäisellä harjoituskerralla uuden kurssin teoriaan oli kevyt laskeutuminen, eikä heti hypätty pää edellä syvään päätyyn.
Aloittelimme sitten QGIS – ohjelman käytön harjoittelua. Ohjelma oli jo pieniltä osin ennestään tuttu, sillä kävimme joitain vuosia sitten lukion maantieteen kurssilla Kumpulan kampuksella tutustumassa maantieteen laitokseen, ja teimme ATK – luokassa QGIS – ohjelmalla jonkinnäköisen karttaharjoituksen. Lukiovierailusta on kuitenkin jo melko hämärät muistikuvat, mutta jos muistan oikein, niin myös ”Johdatus geoinformatiikkaan maantieteessä” – kurssilla perehdyttiin hiukan QGIS – ohjelmaan. Sieltä muistuu mieleen kuitenkin pelkästään karttaohjelman idea ja erilaiset käyttötarkoitukset, joten tarkemmat komennot ohjelman käytössä olivat täysin unohtuneet.
Perehdyimme harjoituksen alussa mielestäni hyvin kattavasti QGIS – ohjelman yleisnäkymään, karttatasojen tuomiseen ja niiden ulkonäön muokkaamiseen sekä siihen, mistä eri toiminnot löytyvät valikosta. Harjoituksen alku sujui mutkattomasti ja sainkin siirrettyä tarvittavat karttatasot ohjelmaan, sekä muokattua ne mielestäni järkevän värisiksi. Onnistuin avaamaan kaikkien karttatasojen ominaisuustaulukot ja tutkimaan tasoihin liittyviä muuttujia ja niiden vaihtelua. Keskityimme kaikista tarkimmin Itämereen joutuvien typpipäästöjen alkuperämaihin, ja huomasin, että Puola päästää Itämereen eniten typpipäästöjä. Tähän asti harjoituksen tekeminen oli sujunut melko mutkattomasti, mutta sitten onnistuin painamaan jostain, mikä poisti Tanskan kokonaan kartaltani. Koitin säätää Tanskan takaisin näkyviin, minkä aikana muut kurssilaiset olivat muokanneet karttaansa niin, että eniten typpeä Itämereen päästävät valtiot näkyvät kartassa tummanpunaisella, ja vähemmän typpeä päästävät maat vaaleammalla punaisella. Tipuin siis ihan rehellisesti kokonaan kärryiltä, minkä takia karttani näyttää hiukan keskeneräiseltä.
Jotta seuraavalla kerralla saan harjoituksen vietyä onnistuneesti loppuun asti, en koita kokeilla QGIS – ohjelman eri toimintoja liian innokkaasti, vaan keskityn tekemään pelkästään ne muutokset karttaan, mitkä neuvotaan tekemään. Ensimmäisen kurssikerran harjoitusosiosta jäikin hieman sekalainen mielikuva, koska en saanut vietyä harjoitusta loppuun asti. Ensi kerralla tiedän ainakin, että tekemiseen täytyy keskittyä koko ajan. Onneksi muut kurssilaiset olivat saaneet vietyä harjoituksen loppuun asti ja pystyin selailemaan muiden blogeista, minkä näköinen lopullisen kartan kuului olla. Tutustuin tarkemmin Janella Lehtisen blogiin, ja sain sieltä hyvän idean, että ensi kerralla voisin ottaa lopullisen kartan lisäksi myös työn vaiheista screenshotteja ja lisätä ne blogitekstiin. Sillä tavalla valmiiseen karttaan johtaneet työn vaiheet tulisivat selkeämmin blogin lukijoille näkyviin. Janellan lopullinen karttatuotos oli mielestäni myös hyvin esimerkillinen.
Lähteet:
Lehtinen, J. (2024) Kurssikerta 1: Tutustumista QGISiin. Viitattu 22.1.2024 https://blogs.helsinki.fi/janella/