5. Kurssikerta

Viides kurssikerta aloitettiin harjoittelemalla bufferointia eli puskurointia. Työkalu siis luo kohteen ympärille alueen, minkä säteen voi määrittää. Kurssikerran alkuun harjoittelimme työkalun käyttöä Pornaisten keskustan alueella, johon itse jo merkitsimme suurimmat tiet ja keskustan alueen talot. Aluksi teimme bufferin teiden ympärille ja sen jälkeen koulun ja sairaalan. Työkalu mahdollistaa pisteiden tutkimisen valitulla alueella ja sen ulkopuolella, eli toisin sanoen työkalulla pystyy rajaaman kartasta itse valitseman kokoisen alueen.

Bufferointi harjoittelun jälkeen siirryttiin melko nopeasti tehtävien pariin. Tehtäviä oli melko paljon ja niitä tehtiin melko itsenäisesti. Muutamissa tehtävissä joutui hetken hakata päätä näppikseen, että sai ajatuksen kulkemaan ja joissakin tehtävissä oli kaveri apuna. Vastaukset sain kuitenkin kaikkiin tehtäviin. Uskon että kurssikerran vastauksissa on heittoa, koska jouduimme joissakin tehtävissä itse piirtää viivan minkä mukaan bufferoitiin.

Laitoin tehtävien vastaukset Excelin taulukkoon, ja ne löytyvät tuosta -> Kurssikerta 5 tehtävät. En onnistunut luomaan tiedostosta kuvaa, mutta ne aukesivat kivasti PDF-tiedostona tuosta linkistä. Yhteen tehtävään liittyi kartan tekeminen ja se löytyy alta (Kuva 1.)

Kuva 1. Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla

Kuva 1. Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Tehtävässä piti siis tuottaa teemakartta joka näyttää pienalueiden rakennuksissa olevat uima-altaat pylväsdiagrammeina. Kartassa itseäni jäi hieman kaivelemaan se, että en saanut nolla-arvolla olevia havaintoja pois ja niistä jäi kartalle vaan pelkkä viiva. Kartan pohjalta voi todeta, että lähes kaikki pääkaupunkiseudun uima-altaista sijaitsevat Helsingissä. Itse ajattelin, että havainnot olisivat menneet vähän tasaisemmin kuntien välillä.

Bufferi-työkaluun saatiin syvempääkin kosketusta tällä kurssikerralla. Bufferointi on erinomainen työkalu juuri melualueiden suunnitteluun. Myös jokien tulvimisen tutkimisessa puskurivyöhyke on luultavasti hyvin käytännöllinen. Jos tiedetään talojen paikat kartalla ja jokien tulva-alueiden laajuus, nähdään mitkä talot ovat vaarassa.

Kurssi on jo lähes loppusuoralla ja vielä pyydettiin pohtimaan omaa osaamista Mapinfon kanssa. Aloin lueskelemaan läpi omia blogi-merkintöjä ja ihmettelin kuinka paljon asiaa olemme käyneet läpi näinkin lyhyessä ajassa. Uusia asioita tulee joka kurssikerralla ja niiden kanssa harjoitellaan suurimmaksi osaksi se yksi kurssikerta. Toistuvathan jotkin asiat useammin, mutta silti. Omasta osaamisesta sen verran, että erilaisten teemakarttojen tekeminen alkaa luonnistumaan ja muutenkin karttojen kanssa osaa jotenkin toimia. Tiedon tuominen ohjelmaan onnistuu melko hyvin esim. Excelistä. Taulukoissa olevien tiedostojen muokkaus alkoi myös tällä kurssikerralla hahmottua vähän paremmin. Ongelmana sanoisin olevan tietynlainen ongelman ratkaisu. Tämän kurssikerran yksi tehtävä alkoi luultavasti 15 minuutin pohdinaalla. Tiesin mitä olisin halunnut aineistosta etsiä ja millä työkalulla, mutta en vaan keksinyt miten.

Ohjelmaa osaa pikkuhiljaa käyttää, mutta sen sanon, että kunnolla oppimiseen tarvitaan paljon toistoja. Monia työkaluja osaa jo käyttää, mutta sanoisin, että aina pystyy parempaan. Jos jotain omasta osaamisesta Mapinfon kanssa täytyy sanoa, niin sanon kuten Toni Ruikkala omassa blogissaan: kyllä ja ei. Ohjelman käyttö luonnistuu, mutta taitoja täytyy syventää esimerkiksi juuri erilaisten ongelmien ratkaisuun.

Lähteet:

Ruikkala T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 5 – Puskurointia ja uima-altaita. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/> Luettu 21.2.2015

 

4. Kurssikerta

Neljäs kurssikerta ja puurtaminen Mapinfon kanssa jatkuu. Työskentely alkaa selvästi tuntumaan jo tutulta kun perus työkalujen kanssa leikkimisen sijaan kaipaa uusia osia ohjelmasta. Tällä kurssikerralla vuorossa oli ruutu- ja pisteaineistojen maailmassa pyörähtäminen. Aluksi oli perinteinen teoriapläjäys, jonka jälkeen aloimme harjoittelemaan yhdessä. Harjoittelimme grid-toolin käyttöä, joka luo ruudukon valitun aineiston päälle ja antaa mahdollisuuden tutkia ruuduissa olevia tietoja.

Kun lopulta pääsimme vääntämään omia karttojamme, tuli vastaan pieni ongelma. Halusin valita vain yhden kunnan, mutta ohjelma valitsi alueita myös kunnan rajojen ulkopuolelta. Muutaman voimasanan lausumisen jälkeen päädyimme pyytämään Paarlahden apuun ja ongelma ratkesi. Harjoittelun aikana loimme 500×500 metrin ruuduilla ruudukon, mutta mielestäni, lyhyen kokeilun jälkeen, pienempi 250×250 ruudukko näytti paremmalta, joten tein kartan siltä pohjalta. Tekemäni kartta (Kuva 1.) on siis kartta Helsingin asukastiheydestä 250×250 metrin ruuduissa esitettynä.

Asukastiheys helsinki (1)

Kuva 1. Helsingin asukastiheys

Karttaa katsellessa erotan itse selvästi viisi yhtenäistä aluetta. Ensimmäinen alkaa ydinkeskustasta ja kulkee länsirantaa pitkin kohti Meilahtea, josta se jatkuu Munkkiniemen kautta kohti Haagaa ja päättyen Malminkartanoon. Toinen alue alkaa Katajanokalta, josta se jatkuu Vallilan kautta Oulunkylään ja siitä Pakilaan ja Torpparinmäkeen. Kolmas alue on pohjoinen Helsinki: Malmi, Tapaninkylä, Suutarila ja Suurmetsä. Neljäs alue kattaa Herttoniemen, Laajasalon, Vuosaaren, Mellunkylän ja Itäkeskuksen alueen. Viimeisenä alueena olisi koilinen kulmaus Helsingistä, missä sijaitsee Östersundom ja Karhusaari.

Karttaa katsellessa ja alueita miettiessä, voi ymmärtää alueiden asumistiheyden eron. Miksi asukastiheys on suuremaa esim. kantakaupungissa ja Haagassa kuin Paloheinässä ja Jollaksessa? Suurin syy on alueiden rakennuksissa. Kantakaupunki ja Haaga ovat täynnä vierekkäin rakennettuja kerrostaloja kuin taas Paloheinä ja Jollas ovat yhtenäisiä auleita, mutta alueelta löytyy suurimmaksi osaksi omakotitaloja tai rivitaloja.

Kartalta halusin alkaa pohtimaan, mitkä tekijät erottavat nämä alueet toisistaan ja olisiko mahdollista levittää asuinalueita näille tyhjille alueille. Ensimmäisen alueen itäreunan ja toisen alueen välillä oleva väli on melko suuri. Helsingin karttaa hetken tutkittuani, löysin mahdolliset syyt. Ensinnäkin tuossa välissä kulkee keskuspuisto, joka alkaa Laaksosta ja kulkee Pirkkolan kautta Haltialaan. Toisena syynä voi pitää liikennettä, Hämeenlinnan väylä ja eteläpäädyssä rautatiet synnyttävät suuren välin.

Toisen alueen ja pohjoisen Helsingin välissä oleva tyhjä alue johtuu suurimmaksi osaksi Vantaanjoesta. Vanhankaupunginlahteen laskeva Vantaanjoki kiemurtelee pohjoiseen päin jättäen välin näiden alueiden välille. Pohjoisen osan ja kolmannen alueen väli näyttää olevan melko suora. Syynä tähän väliin on Lahdenväylä ja sen ympärille jätetty puskurivyöhyke. Neljännen ja viidennen alueiden välissä onkin suurempi etäisyys. Karttaa katsellessa, ei alueiden välissä oikeastaan ole minkäänlaista kunnollista rakennettua asiaa, mikä voisi estää laajenemisen.

Tämän pohdinnan jälkeen voi todeta, että Helsingissä ei ole tällä hetkellä kovinkaan paljoa tilaa mihin levittäytyä. Ainoa alue missä rakentaminen voisi olla vilkasta, on oikeastaan koilisessa oleva Östersundom. Muuten tällä hetkellä asumaton tila on joko liikenneyhteyksien tai kauppojen ja muiden liiketilojen käytössä. Tilanne on toinen lähikunnissa. Toni Ruikkala totesi blogissaan, että Vantaa on suurimmaksi osaksi harvaan asuttua ja tilaa rakentaa uusia asuinalueita on paljon. Helsingissä tilanne on siis lähes päinvastainen kuin Vantaalla.

Kartta on siis 250×250 metrin ruuduista koostuva ja se näytti ainakin omasta mielestä mukavammalta kuin 500×500 metrin ruuduissa oleva kartta. Päädyin myös ottamaan ruudukon pois omasta kartasta ja valinta oli mielestäni hyvä. Ruudukko teki mielestäni kartasta vähän rosoisen ja väritkin erottuvat mielestäni näin paremmin. Kartta on mielestäni melko selvä ja informatiivinen.

Karttatehtävän lisäksi piti pohtia sopiiko ruututeemakartta näyttämään absoluuttisia arvoja. Miksipä ei. Kurssikerran blogimerkintöjä ja muiden karttoja katsellessa voi todeta, että toimii. Suuria alueita vertaillessa perinteinen koropleettikartta luultavasti toimii paremmin. Mutta riippuen aineistosta ja tutkittavasta asiasta, on ruututeemakartassa omat hyvät puolensa.

Lähteet:

Ruikkala T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 4 – Ruutuja, ruutuja ja Vantaan asukastiheyttä.  <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/> Luettu 12.2.2015

3. Kurssikerta

Kolmas kurssikerta alkoi treenaamalla eri aineistojen tietokantojen yhdistämistä. Nämä tietokantojen liitokset alkoivat olla jo melko työläitä harjoituksia. Paljon uusia asioita ja toimintoja tuli opeteltavaksi. Harjoittelupohjana toimi Afrikan manner. Kartalle syötettiin tietoja alueen timanttikaivoksista, konfliktialueista ja öljylähteistä. Tiedoissa oli myös konfliktien laajuus.

Tehtäväksi siis saimme pohtia “värikkään mielikuvituksen” avulla, mitä kaikkea aineistosta voisi päätellä. Tilastoista olisi löytynyt tiedot myös konfliktin tapahtumavuodesta, timanttikaivosten löytämisvuodesta, kaivausten aloitusvuodesta ja timanttikaivosten tuottavuusluokittelusta. Öljykenttien löytämisvuosi, poraamisvuosi ja tuottavuusluokittelu olisivat myös löytyneet, kuten myös internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina.

Kuva 1. Afrikan kartta, johon on merkitty timanttikaivokset, öljylähteet ja konfliktit ja konfliktien laajuus (Paarlahti 2015)

Katsomalla Arttu Paarlahden karttaa (kuva 1.) huomaa helposti sen, että koko mantereella on lähes kaikkialla jossain vaiheessa ollut jonkunlainen konflikti. Läheskään kaikki eivät ole tapahtuneet samoihin aikoihin, joten jos miettii eri aikoihin konfliktien laajuutta, on kartta hieman harhaanjohtava. Tiettynä vuotena on konfliktialueiden pinta-ala voinut olla todella minimaalinen. Konfliktien syntytapoja on luultavasti ollut monia, mutta joitakin yhtäläisyyksiä voidaan pohtia. Afrikan mantereesta on vuosien varrella, ollut todella laajoja alueita siirtomaavaltojen alaisina. Konfliktin tapahtumavuoden perusteella voidaan esimerkiksi pohtia, johtuiko konflikti siirtomaavalloista vai ei. Kuten Toni Ruikkala blogissaan toteaa, jätti siirtomaavaltojen lähtö Afrikasta alueen huonoon tilaan ja konflikteja on syntynyt todella helposti.

Timanttikaivosten ja öljykenttien osalta tilastoista selviää melko samat asiat. Löytämisvuoden ja kaivausten aloitusvuoden perusteella voidaan päätellä onko paikalla ollut jokin este, esimerkiksi jonkinlainen konflikti. Niistä voidaan myös päätellä onko kaivaukset valtion omia vai jo siirtomaa-ajoilta. Kaivosten tuottavuusluokitteun perusteella voidaan päätellä, onko kaivoksen tuotot virranneet oman valtion pussiin. Jos kaivausten ja konfliktien väliltä löytyisi selviä yhtäläisyyksiä, voitaisiin olettaa, että kaivaukset ovat ainakin osasyy konflikteihin alueella.

Internetkäyttäjien lukumäärän muutoksista voidaan pohtia alueen kehitystä. Jos maan internetkäyttäjien määrä on nousussa, voidaan päätellä, että valtion kehitys on menossa eteenpäin. Internetin käyttöhän vaatii alueelta toimivan infrastruktuurin. Outi Seppälä toteaakin blogissaan hyvin, että perusinfrastruktuurin ollessa kunnossa, voidaan vähäpätöisempiä asioita, kuten internetyhteys, rakentaa.

Afrikan alueen tietokannoista siirryttiin seuraavaksi takasisin Suomeen. Tehtävänä oli yhdistellä tietokantoja ja laskea valmiiksi tehdyistä tilastoista Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja valuma-alueiden järvisyysprosentti ja näiden tietojen pohjalta luoda kartta (Kuva 2.). Kartassa valuma-alueiden tulvaindeksi on merkattu sinisen eri sävyissä ja punaiset pylväät kertovat järvisyysprosentin.

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja Suomen valuma-alueiden järvisyys %

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja Suomen valuma-alueiden järvisyys %

Karttaa katsoessa huomaa heti, että suurilla valuma-alueilla tulvaindeksi on pieni ja järvisyysprosentti suuri ja päinvastoin pienillä alueilla tulvaindeksi on suuri ja järvisyysprosentti pieni. Huomio selittyy erittäin loogisesti miettimällä valua-alueiden pinta-aloja. Suurella alueella on enemmän tilaa ja järviä on enemmän.

Järvisten alueiden matala tulvaherkkyys johtuu järvien tilavuudesta vastaanottaa ylimääräinen vesimassa. Jos mietitään jokea, joka alkaa tulvimaan. Kapeassa uomassa pienikin vesimäärän lisäys nostaa helposti pinnankorkeutta. Mutta jos alueella on paljon järviä, tasoittuu lisääntynyt vesimassa koko järven alalle ja pinnannousu ei ole niin suurta. Myös esimerkiksi jääpatojen synty aiheuttaa tulvia jokiin, mutta järvissä ei samanlaista ilmiötä ole.

Tasainen maasto on myös yksi asia mikä nostaa tulvaherkkyyttä alueella. Tasaisella alueella pienikin vesimassan lisäys saa järvet tulvimaan ja veden leviämään laajoillekin alueille. Tasaisen alueen tunnuspiirteet täyttävällä Pohjanmaalla on kartalta katsottaessa korkeat tulvaindeksit. Sulamisvedet ja sataneet vedet laskevat jokiin, joissa pinnanousu aiheuttaa helposti tulvia. Myös keväisin jäiden lähdön aikaan syntyneet jääpadot tuottavat alueelle ongelmia.

Kartasta tuli mielestäni melko mainio. Väritys sopii aiheeseen ja luokat erottuvat toisistaan. Itse en saanut pylväsdiagrammeja millään tavalla näyttämään järkeviltä pienillä alueilla, missä niitä oli paljon vierekkäin, mutta sama ongelma taisi olla muillakin. Kurssikerran jutut olivat hyviä, mutta vaativat kertausta, jotta tulevaisuudessakin muistaisi kuinka näitä juttuja oikein tehdään…

 

Lähteet:

Paarlahti, A. (2015) Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015-blogi. Afrikkaa ja konflikteja. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/> Luettu 6.2.2015

Ruikkala, T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 3 – Timantteja, öljyä ja tulvia. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/> Luettu 6.2.2015

Seppälä, O. (2015) Outin Pak-blogi, Afrikasta opiskelijan unohduksiin. <https://blogs.helsinki.fi/outisepp/> Luettu 6.2.2015