3. Kurssikerta

Kolmas kurssikerta alkoi treenaamalla eri aineistojen tietokantojen yhdistämistä. Nämä tietokantojen liitokset alkoivat olla jo melko työläitä harjoituksia. Paljon uusia asioita ja toimintoja tuli opeteltavaksi. Harjoittelupohjana toimi Afrikan manner. Kartalle syötettiin tietoja alueen timanttikaivoksista, konfliktialueista ja öljylähteistä. Tiedoissa oli myös konfliktien laajuus.

Tehtäväksi siis saimme pohtia “värikkään mielikuvituksen” avulla, mitä kaikkea aineistosta voisi päätellä. Tilastoista olisi löytynyt tiedot myös konfliktin tapahtumavuodesta, timanttikaivosten löytämisvuodesta, kaivausten aloitusvuodesta ja timanttikaivosten tuottavuusluokittelusta. Öljykenttien löytämisvuosi, poraamisvuosi ja tuottavuusluokittelu olisivat myös löytyneet, kuten myös internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina.

Kuva 1. Afrikan kartta, johon on merkitty timanttikaivokset, öljylähteet ja konfliktit ja konfliktien laajuus (Paarlahti 2015)

Katsomalla Arttu Paarlahden karttaa (kuva 1.) huomaa helposti sen, että koko mantereella on lähes kaikkialla jossain vaiheessa ollut jonkunlainen konflikti. Läheskään kaikki eivät ole tapahtuneet samoihin aikoihin, joten jos miettii eri aikoihin konfliktien laajuutta, on kartta hieman harhaanjohtava. Tiettynä vuotena on konfliktialueiden pinta-ala voinut olla todella minimaalinen. Konfliktien syntytapoja on luultavasti ollut monia, mutta joitakin yhtäläisyyksiä voidaan pohtia. Afrikan mantereesta on vuosien varrella, ollut todella laajoja alueita siirtomaavaltojen alaisina. Konfliktin tapahtumavuoden perusteella voidaan esimerkiksi pohtia, johtuiko konflikti siirtomaavalloista vai ei. Kuten Toni Ruikkala blogissaan toteaa, jätti siirtomaavaltojen lähtö Afrikasta alueen huonoon tilaan ja konflikteja on syntynyt todella helposti.

Timanttikaivosten ja öljykenttien osalta tilastoista selviää melko samat asiat. Löytämisvuoden ja kaivausten aloitusvuoden perusteella voidaan päätellä onko paikalla ollut jokin este, esimerkiksi jonkinlainen konflikti. Niistä voidaan myös päätellä onko kaivaukset valtion omia vai jo siirtomaa-ajoilta. Kaivosten tuottavuusluokitteun perusteella voidaan päätellä, onko kaivoksen tuotot virranneet oman valtion pussiin. Jos kaivausten ja konfliktien väliltä löytyisi selviä yhtäläisyyksiä, voitaisiin olettaa, että kaivaukset ovat ainakin osasyy konflikteihin alueella.

Internetkäyttäjien lukumäärän muutoksista voidaan pohtia alueen kehitystä. Jos maan internetkäyttäjien määrä on nousussa, voidaan päätellä, että valtion kehitys on menossa eteenpäin. Internetin käyttöhän vaatii alueelta toimivan infrastruktuurin. Outi Seppälä toteaakin blogissaan hyvin, että perusinfrastruktuurin ollessa kunnossa, voidaan vähäpätöisempiä asioita, kuten internetyhteys, rakentaa.

Afrikan alueen tietokannoista siirryttiin seuraavaksi takasisin Suomeen. Tehtävänä oli yhdistellä tietokantoja ja laskea valmiiksi tehdyistä tilastoista Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja valuma-alueiden järvisyysprosentti ja näiden tietojen pohjalta luoda kartta (Kuva 2.). Kartassa valuma-alueiden tulvaindeksi on merkattu sinisen eri sävyissä ja punaiset pylväät kertovat järvisyysprosentin.

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja Suomen valuma-alueiden järvisyys %

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja Suomen valuma-alueiden järvisyys %

Karttaa katsoessa huomaa heti, että suurilla valuma-alueilla tulvaindeksi on pieni ja järvisyysprosentti suuri ja päinvastoin pienillä alueilla tulvaindeksi on suuri ja järvisyysprosentti pieni. Huomio selittyy erittäin loogisesti miettimällä valua-alueiden pinta-aloja. Suurella alueella on enemmän tilaa ja järviä on enemmän.

Järvisten alueiden matala tulvaherkkyys johtuu järvien tilavuudesta vastaanottaa ylimääräinen vesimassa. Jos mietitään jokea, joka alkaa tulvimaan. Kapeassa uomassa pienikin vesimäärän lisäys nostaa helposti pinnankorkeutta. Mutta jos alueella on paljon järviä, tasoittuu lisääntynyt vesimassa koko järven alalle ja pinnannousu ei ole niin suurta. Myös esimerkiksi jääpatojen synty aiheuttaa tulvia jokiin, mutta järvissä ei samanlaista ilmiötä ole.

Tasainen maasto on myös yksi asia mikä nostaa tulvaherkkyyttä alueella. Tasaisella alueella pienikin vesimassan lisäys saa järvet tulvimaan ja veden leviämään laajoillekin alueille. Tasaisen alueen tunnuspiirteet täyttävällä Pohjanmaalla on kartalta katsottaessa korkeat tulvaindeksit. Sulamisvedet ja sataneet vedet laskevat jokiin, joissa pinnanousu aiheuttaa helposti tulvia. Myös keväisin jäiden lähdön aikaan syntyneet jääpadot tuottavat alueelle ongelmia.

Kartasta tuli mielestäni melko mainio. Väritys sopii aiheeseen ja luokat erottuvat toisistaan. Itse en saanut pylväsdiagrammeja millään tavalla näyttämään järkeviltä pienillä alueilla, missä niitä oli paljon vierekkäin, mutta sama ongelma taisi olla muillakin. Kurssikerran jutut olivat hyviä, mutta vaativat kertausta, jotta tulevaisuudessakin muistaisi kuinka näitä juttuja oikein tehdään…

 

Lähteet:

Paarlahti, A. (2015) Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015-blogi. Afrikkaa ja konflikteja. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/> Luettu 6.2.2015

Ruikkala, T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 3 – Timantteja, öljyä ja tulvia. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/> Luettu 6.2.2015

Seppälä, O. (2015) Outin Pak-blogi, Afrikasta opiskelijan unohduksiin. <https://blogs.helsinki.fi/outisepp/> Luettu 6.2.2015

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *