”Avoin oppiminen edellyttää, että palveluun panostetaan” – uusi palvelu kokoaa avoimet oppimateriaalit yhteen paikkaan

Avoimia oppimateriaaleja tuotetaan paljon hankkeissa ja oppilaitoksissa, mutta aineistoja laajasti yhteen kokoava paikka on toistaiseksi puuttunut. Nyt sellainen on valmisteilla. CSC:ssä on rakennettu avointen oppimateriaalien palvelua yhteistyössä opettajien kanssa noin vuoden ajan. Palveluun voi tallentaa ja kuvata aineistoja, ja niitä voi etsiä sieltä. Helsingin yliopiston opettajat voivat käyttää palvelua HY-käyttäjätunnuksilla. Palvelu avautuu tallentajille loppusyksystä ja käyttäjille vuodenvaihteessa. Uusi palvelu vahvistaa osaltaan opetuksen merkityksen vahvistumista avoimessa tieteessä.

Miltä kuulostaisi palvelu, joka kokoaa yhteen avoimia oppimateriaaleja? Palvelu, johon olisi mahdollista tallentaa oppimateriaaleja ja josta niitä olisi helppo löytää?

Tällaista palvelua on rakennettu opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksessa viime vuoden lopulta lähtien. Työnimellä Aoe.fi (Avointen oppimateriaalien edistäminen) kulkevaan palveluun voi marraskuusta lähtien tallentaa oppimateriaaleja, ja käyttöliittymän valmistuttua vuodenvaihteeseen mennessä palvelusta voi myös hakea aineistoja (ks. myös uuden palvelun nimikilpailu).

”Käytännössä tämä lähti siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriössä herättiin siihen, että Suomessa tehdään paljon hienoja avoimia oppimateriaaleja, mutta niitä on vaikeaa löytää”, Avointen oppimateriaalien käytön edistäminen -hankkeen (2018–2020) projektipäällikkö Anna Lindfors CSC:stä sanoo.

Lindforsin mukaan avoimia oppimateriaaleja on tuotettu ja tuotetaan korkeakoulutuksen kehittämishankkeissa sekä oppilaitoksissa – myös yksittäiset opettajat tuottavat paljon avointa aineistoa. Uusi palvelu kokoaa eri puolilla tuotetut avoimet oppimateriaalit yhteen paikkaan.

”Tarjoamme tallennustilaa ja kuvailupaikan avoimille oppimateriaaleille niin, että niillä on säilyvyyttä ja jatkuvuutta pitkälle sen jälkeen, kun hankerahoitus on loppunut. Teemme palvelua, johon tulee jatkuva ylläpito.”

Avointen oppimateriaalien palvelu

      • Avoimet oppimateriaalit (open educational resources, OER) ovat opetukseen ja oppimiseen tarkoitettuja, avoimesti saatavilla olevia materiaaleja.
      • Avointen oppimateriaalien käytön edistäminen -hankkeen 2018–2020 tavoitteena on edistää avointen oppimateriaalin käyttöä kansallisella tasolla. Hankkeessa ovat mukana opetus- ja kulttuuriministeriö, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus ja Opetushallitus.
      • Hankkeen tavoitteena on avoimia oppimateriaaleja yhteen kokoava palvelu, jonka CSC toteuttaa. Palvelun työnimi on Aoe.fi, lopullinen nimi päätetään myöhemmin – nimikilpailuun voi osallistua verkkolomakkeella.
      • Palveluun voi tallentaa ja kuvailla avoimia oppimateriaaleja ja niitä voi hakea sieltä. Vastaavaa avoimia oppimateriaaleja laajasti kokoavaa palvelua ei Suomessa ole.
      • Palveluun voi kirjautua Haka-tunnuksilla, eli sitä voi käyttää Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksella. Kirjautuminen onnistuu myös MPASid- ja Suomi.fi -tunnuksilla.
      • Onko organisaatiollasi avoimia oppimateriaaleja, joita haluaisit jakaa uuden palvelun kautta? Ota yhteyttä: oppimateriaalivaranto@csc.fi.

Hyvä palvelu on helppo käyttää

Kyseessä ei ole ensimmäinen yritys koota avoimia oppimateriaaleja yhteen. Lindforsin mukaan olemassa olevat palvelut, kuten Opetushallituksen ylläpitämä Linkkiapaja, tutkittiin ensin.

”Tekniseltä kannalta selvitimme, voisimmeko hyödyntää jotain olemassa olevaa palvelua. Todettiin, että emme täysin, mutta voimme hyödyntää hyviä kokemuksia ja infrastruktuurin samankaltaisuutta.”

Palvelua suunniteltaessa kartoitettiin myös ulkomailla, Virossa (e-Koolikott), Belgiassa (KlasCement) ja Hollannissa (Wikiwijs), toteutettujen onnistuneiden palveluiden vahvuudet. Vaikka palvelut eri maissa ovat syntyneet hyvin eri lähtökohdista – Hollannissa opettajien toiminnasta, Virossa ministeriölähtöisesti –, hyvässä palvelussa on Lindforsin mukaan tiettyjä asioita, jotka on syytä huomioida.

”Yksi on se, että lähdetään oppijoista ja opettajista liikkeelle eikä pyritä turhaan rajoittamaan sitä, kenelle palvelu on tarkoitettu. Vaikka oppimateriaali olisi tarkoitettu tietylle koulutusasteelle, se voi olla hyödyllinen myös toisella koulutusasteella tai henkilölle, joka ei opiskele sillä hetkellä missään.”

”Toinen on se, että panostetaan laatuun, siihen, että käyttäjät pystyvät arvioimaan oppimateriaaleja ja tuomaan sitä kautta laatua esille. Oppimateriaaleja on paljon, mutta käyttäjälle on tärkeää löytää sellaista materiaalia, joka on varmasti hyvää.”

”Kolmantena on helppokäyttöisyys. Palvelun käytön on oltava intuitiivista ja vastattava niihin tarpeisiin, joita käyttäjillä on. Olemme työstäneet tätä palvelumuotoilun avulla, jotta löydämme tärkeimmät käyttötapaukset ja luontevimmat polut palvelun sisällä.”

Oppimateriaaleja yhteen kokoavia palveluita on toteutettu Suomessa ja ulkomailla. Anna Lindforsin mukaan uudessa palvelussa on otettu huomioon eri palveluiden vahvuudet. / Kuva: Juuso Ala-Kyyny (CC BY)

Avoimet aineistot luovat pohjaa yhteistyölle

Palvelussa olevia oppimateriaaleja voi etsiä ja käyttää kuka tahansa. Oppimateriaalien tallennus ja kuvailu on tarkoitettu kirjautuneille käyttäjille. Palveluun voi kirjautua Haka-tunnuksilla, eli sitä voi käyttää Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksella.

Myös oppimateriaalien arviointi on mahdollista vain kirjautuneille käyttäjille. Palautetta voi antaa oppimateriaalin sisältöä tai muotoa koskien tai materiaalin käyttöön liittyen.

”Pyrimme kirjautumisella ohjaamaan keskustelua asialliseen suuntaan, ja siihen, että se auttaisi sekä materiaalin tekijää että käyttäjää. Toivottavasti tämä auttaa myös oppimateriaalien yhteiskehittämisessä.”

Palveluun voi kirjautua Haka-tunnuksilla, eli sitä voi käyttää Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksella.

Oppimateriaalien yhteiskehittäminen tarkoittaa sitä, että palveluun tallennettuja oppimateriaaleja voi muokata edelleen. Tekijä on itse vastuussa omien aineistojensa päivittämisestä, mutta joku toinen voi tehdä niistä uuden version, joka julkaistaan omana tietueenaan.

”Alkuperäisen tekijän materiaaliin tulee linkki, joka kertoo, että materiaalista on tehty toinen versio. Näin materiaalin tekijyydet pysyvät selkeinä.”

Palveluun voi tallentaa myös keskeneräisiä aineistoja, jolloin ne merkitään kuvailutiedoissa ”jatkotyöstettäväksi materiaaliksi”.

”Se kertoo muille käyttäjille, että aineisto ei ehkä ole vielä suoraan hyödynnettävissä, mutta se voi olla työstöpohjaa jollekin toiselle oppimateriaalin tekijälle. Avoimissa oppimateriaaleissa on myös se idea, että niitä voi muokata edelleen.”

Lisenssi määrittelee, millaisia muokkausmahdollisuuksia muilla käyttäjillä on.

”Se, että jatkokäyttö on selkeästi merkitty, edistää avointen oppimateriaalien helppokäyttöisyyttä. Monesti se, mikä on tarkoitettu avoimesti kaikkien käytettäväksi, ei välttämättä ole avoimeksi lisensoitua. Avointen oppimateriaalien palvelussa on pakko lisensoida materiaali Creative Commons -lisenssillä. Näin edistämme avoimuuden kulttuuria.”

Uudessa palvelussa oppimateriaaleille suositellaan CC BY– tai CC BY-SA-lisenssejä. Miksi juuri näitä? Eikö kaupallisen käytön kieltävä CC BY-NC riittäisi?

CC BY-SA tarjoaa samat mahdollisuudet, jotka kaupallisen käytön kieltävällä lisenssillä (CC BY-NC) pyritään saavuttamaan. Eli jos joku tekee teoksesta muokkauksen, se (muokattu teos) pysyy kuitenkin avoimena. Näin ei synny riistotilanteita. Ja miksi ei CC BY-NC? Kaupallisuuden kieltäminen on vaikeaa tässä maailmassa. CC BY-NC kieltää monia asioita, joita emme välttämättä miellä kaupallisiksi. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sisällön jakaminen on sosiaalisen median tuottajalle kaupallista toimintaa. Samoin monet oppilaitokset tekevät yrityksille maksullisia koulutuksia, ja nekin voi nähdä kaupalliseksi toiminnaksi. On paljon harmaita alueita. CC BY-NC ei ole kaikkein selkein lisenssi”, Anna Lindfors vastaa (ks. myös Helsingin yliopiston kirjaston lisenssiopas).

Opettajat mukana palvelun suunnittelussa

Opettajat eri koulutusasteilta ovat olleet mukana palvelun kehittelyssä alkumetreiltä lähtien ja suunnitteilla olevaa palvelua on esitelty opettajien tapahtumissa. Tätä kautta on saatu tietoa opettajia mietityttävistä asioista (ks. myös kysely avointen oppimateriaalien käytöstä Avointiede.fi-sivulla).

”Suurimpana huolena on ollut yleensä materiaalien laatu. Monesti opettajat myös sanovat, että kuulostaa tosi hyvältä mutta en ole varma, uskallanko itse jakaa omia oppimateriaaleja. On tärkeämpää löytää materiaalia oman opetuksensa tueksi kuin että lähtisi heti itse jakamaan sitä. Mutta ehkä tämä kaipaa vain hyviä esimerkkejä kollegoilta.”

Kuten todettua, sisältöjen päivittäminen on aineiston tuottajien vastuulla jatkossakin. Mutta millaista tukea opettajalle on tarjolla?

”Hankkeen ajan (vuoden 2020 loppuun) saa tukea osoitteesta oppimateriaalivaranto@csc.fi. Tämän ja ensi vuoden aikana järjestämme kerran kuussa webinaarimuotoisia kuvailutyöpajoja, joissa on mahdollista kysyä käytöstä tai oppimateriaalien jakamisesta. Ylläpidon mallia ei ole vielä täysin määritelty, eli en osaa sanoa, millainen se tulee olemaan vuonna 2021.”

”Suomessa on aktiivinen yhteisö avointen lisenssien puolella, ja tekijänoikeuspuoleen ja oppimateriaalien tekemiseen löytyy aika paljon nettipohjaista materiaalia jo nyt – siihen kannattaa tutustua. Ja kannattaa tutustua myös laatupuoleen, esimerkiksi eAMK-hanke on tehnyt laatukriteerejä, jotka löytyvät heidän nettisivuiltaan”, Lindfors sanoo ja vinkkaa pedagogista osaamista kehittävän UNIPS-hankkeen (University Pedagogical Support) tukimateriaaleihin.

Myös Aoe.fi-sivuilla on UKK-osio, joka vastaa keskeisiin palvelua ja sen käyttöä koskeviin kysymyksiin sekä tarjoaa vinkkejä opettajille oppimateriaalien suunnitteluun ja tekijänoikeuksiin.

Monesti opettajat myös sanovat, että kuulostaa tosi hyvältä mutta en ole varma, uskallanko itse jakaa omia oppimateriaaleja. On tärkeämpää löytää materiaalia oman opetuksensa tueksi kuin että lähtisi heti itse jakamaan sitä. Mutta ehkä tämä kaipaa vain hyviä esimerkkejä kollegoilta.

Kehitystyö jatkuu ensi vuoteen

Palvelun kehitystyö on vielä kesken. Käyttöliittymää valmistellaan julkaisukuntoon ja avoimia oppimateriaaleja kartoitetaan.

”Harvestointia eri paikoista kehitetään, samoin automatiikkaa muuten. Ensi vuodeksi on tarkoitus kehittää aineistojen kuvailuun helpotusta niin, että esimerkiksi tekstipohjaisesta aineistosta voisi päätellä kuvailua. Sen lisäksi kehitetään ilmoitustoiminnallisuuksia esimerkiksi oppimateriaalin vanhenemiseen tai oppimateriaalin saamaan palautteeseen liittyen.”

Verkkomaailmassa käyttäjiä ei aina kannata ohjata palvelun luo – palvelu voi tulla myös käyttäjien luo. Aoe.fi-palvelussakin pyritään siihen, että aineistot olisivat luontevasti käyttäjien saatavilla.

”Teemme työtä rajapintojen kanssa. Oppimateriaaleja käytetään monissa paikoissa, ja avointen oppimateriaalien käytön tulisi olla yhtä helppoa kuin minkä tahansa muun materiaalin. Sen takia meidän on oltava siellä, missä oppimateriaalit ovat. Tämä tarkoittaa käytännössä kirjastopalveluita ja oppimisalustoja.”

Oppimateriaaleja käytetään monissa paikoissa, ja avointen oppimateriaalien käytön tulisi olla yhtä helppoa kuin minkä tahansa muun materiaalin. Sen takia meidän on oltava siellä, missä oppimateriaalit ovat.

Avoimien oppimateriaalien palvelu tekee yhteistyötä DigiCampus-hankkeen kanssa Moodle-pohjaisiin oppimisalustoihin liittyen ja Finnan kanssa kirjastopalveluihin liittyen.

Avoin tiede on ollut korostetusti esillä viime vuosina, mutta kulttuurinmuutos on vielä kesken. Verrattuna julkaisujen avoimuuteen, jota tukevat tutkimusrahoittajien ja yliopistojen linjaukset, opetus on ollut vähemmän esillä. Avoimen tieteen kansallisessa koordinaatiossa opetus ja oppimisen avoimuus on kuitenkin jo nostettu yhtenä keskeisenä teema-alueena esiin.

”Avoin oppiminen on vielä alussa Suomessa. Vaatii aikansa ennen kuin se lähtee kunnolla pyörimään. Se edellyttää, että palveluun panostetaan. Ei riitä, että saa minimijärjestelmätoteutuksen aikaan”, Lindfors sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *