Hiljaiset työpaikat

Kieltäydymme olemasta hiljaa

Muutama viikko sitten eräänä torstaiaamuna Tukholmassa maanalaiset
(tunnelbanat) eivät toimineetkaan kuten aina ennen. Valikoidut linjat
olivat lakossa. Ihmisten työmatkasyöttöjärjestelmä luhistui. Kaikki
maanalaiseen kuljetusjärjestelmään tehdyt laskennat pettivät. Yksi
toimivimmista ja luotettavimmista matkustusjärjestelmistä ei toiminutkaan.
Miten näin kävi maanalaisestaan ylpeässä Tukholmassa. Kaikki oli kiinni
vain yhdestä ihmisestä.

SL (Stockholms linjetrafik) on vähitellen myynyt palvelunsa yritykselle
nimeltään Connex.
Connex puolestaan on laskenut ja maksimoinut tulostavoitteensa
palvelualalla nimeltään Tunnelbana. SL ja sen kuljettajat ovat aina
olleet ammattiylpeitä ja ammattiyhdistystietoisia. Vähä vähältä Connex,
ostaessaan kuljetusliikenteen, on antanut ymmärtää mitä Connexilla
tarkoittaa yhteistyökyky. Se tarkoitti muun muassa sitä että
pääluottamusmiestäkään ei enää tarvittu. Niin hyvin toimi kaikki. Hänet
sanottiin irti. Kuljettajat aloittivatkin kummallista kyllä
välittömästi “villin” lakon. Asukkaat ymmärsivät irtisanottua kuljettajaa
ja kiltisti myöhästyivät kuka mistäkin. Connex ja SL yrittivät löytää
selityksiä irtisanomiselle – yhteistyökyvytön, riidanhaluinen ja
epäluotettava. Connex lupasi olla irtisanomatta muita villiin lakkoon
osallistuneita ja unohtaa ikävät tapahtumat jos kuljettajat palaavat
päiväjärjestykseen.

Mikä on sitten ammattiyhdistyksen moraalinen ja eettinen velvollisuus kun
luottamus horjuu.
Viikonloppuna ilmestyivät Tunnelbana-asemille ammattiyhdistyksen uuden
kampanjan julisteet; “Kieltäydymme olemasta hiljaa” (Vi vägrar hÅlla tyst). Kuvassa olivat
kasvot, joissa suut olivat suljettu laastarilla. Miten sitten viimekädessä
käy tässä luottamusta horjuttavassa taistelussa. Mihin voimme luottaa
tässä demokraattisessa yhteiskunnassa. Hiljainen työpaikka takaa
työpaikan. Työssä viihtyminen ja sairaslomat eivät kuulu yhteen. Hiljaiset
työntekijät sairastavat. Yksityistäminen maksaa siis valtiolle, ja tässä
tapauksessa myös yksityisyritykselle, enemmän kuin sijoittaminen työn
mielekkyyteen ja viihtyvyyteen. Connex unohti veturinkuljettajat ostaessaan Tunnelbanan.

Seko ei jäänyt odottamaan vaan teetti kyselytutkimuksen jäsenilleen.
Tutkimustulokset julkistettiin maanantaina ( 24.10.2005). “Meistä on
tullut hiljaisempia työpaikoilla”. 43 % ruotsalaisista työntekijöistä
uskoo ettei voi sanoa ääneen omia mielipiteitään työpaikoillaan. Huomion
arvoista on lisäksi se että eri ammattiyhdistyksissä luvut vaihtelivat 47 –
62 prosenttiin. No nyt odotetaan muita analyyseja. Poliitikot
odottavatkin linuinfluenssasta pelastajaa kipeälle aiheelle.

SEKO Facket för Service och Kommunikation LO-facket, 165 000 jäsentä

Työelämän tutkimuspäivät

Työelämän tutkimusyhdistys ry. ja Työelämän tutkimuskeskus järjestävät Tampereella 4.11.2005 Työelämän tutkimuspäivän, jossa on mahdollisuus työelämän tutkimusta tekevien ja siitä kiinnostuneiden tavata, tutustua ja vaihtaa ajatuksia tutkimuksen moninaisista aiheista. Tutkimuspäivän teema on “Työelämän monitieteinen kenttä”. Päivä koostuu yleisesitelmistä, esityksistä työryhmissä ja posterinäyttelystä. Tutkimuspäivillä esitellään myös uutta työväen- ja työnteon historiaa. Niihin voi tarkemmin tutustua osoitteessa

http://www.uta.fi/laitokset/tyoelama/WRD2005/tyoryhmat/WRD2005Palkat.pdf

ja koko seminaarin esittely löytyy osoitteesta

http://www.uta.fi/laitokset/tyoelama/WRD2005/

Arab Image Foundation: kuvia elinkeinoelämästä elokuvatähtiin

seilori

Etsitkö valokuvaa lentävästä matosta, 1920-luvun ristiinpukeutujasta tai ilmalaiva Hindenburgista Jerusalemin yllä? Tai kiinnostaako se, miltä Baghdadin sihteeriopisto näytti 1960-luvulla? Surffaa vuonna 1997 perustetun Fondation Arabe pour l�Imagen kotisivuille. Löysin arkiston vierailtuani Brysselin kaunotaiteiden museon näyttelyssä Mapping Sitting. On Portraiture and Photography. Se on koostettu arkiston kokoelmista.

Valokuvia marginaaleista ja vallan kahvasta

Tämä Brysselin jälkeen jo kymmenessä maassa kiertänyt näyttely käsittelee kuvaa historiallisena lähteenä ja identiteetin määrittäjänä. Se esittelee studio- ja passikuvia, institutionalisoituja ryhmäkuvia ja katukuvaajien tilanneotoksia. Kantavana ajatuksena on hahmottaa kuvaamisen � ja kuvattavaksi asettumisen � logiikkaa; sitä miten kuvaamisen lajityypit niputtavat ihmisiä ja paikkoja. Kun yksittäisen kuvan sijasta esille asetetaan suuri joukko samankaltaisia kuvia, paljastaa toisto sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Näyttelyn yksi lajityyppi ovat loputtomilta vaikuttavat otokset virallisista kättelytilanteista, joissa esiintyy lähes pelkästään miehiä. Sama sukupuolijakauma on esimerkiksi libanonilaisessa lomakuvakokoelmassa, jossa satojen lihaksiaan pullistelevien uimahousumiesten joukossa on vain muutama rantakuvattavaksi asettautunut nainen.

Mapping Sitting -näyttelyn ohella arkisto on lyhyen olemassaolonsa aikana ehtinyt järjestää neljätoista muuta kansainvälistä näyttelyä. Se on myös julkaissut visuaalista maailmaa analysoivia kirjoja ja kerännyt muistitietoa vanhojen kuvaajien työtavoista. Kirpputoreilta on pelastettu kokonaisia valokuva-albumeita ja materiaalia on myös saatu lahjoituksilla ja hankittu teemakeräyksillä. Tällä hetkellä arkistossa on 75 000 kuvaa, joista varhaisimmat ovat 1800-luvulta.

Arkisto sai alkunsa muutaman aktiivin innostuksesta. Nykyisin toimintaa organisoi kymmenkunta valokuvaajaa, tutkijaa ja videontekijää, jotka ovat opiskelleet sekä idässä että lännessä. Heidän asemapaikkojaan ovat Beirut, Pariisi, Kairo ja New York.

Kokoelmien maantieteellinen alue kattaa tällä hetkellä ainakin Libanonin, Syyrian, Jordanian, Palestiinan, Egyptin, Irakin, Iranin ja Marokon � sekä siirtolaiselämää Argentiinassa, Meksikossa ja Senegalissa. Kuvaajan ja kohteen uskonto tai etnisyys eivät ole keräystä rajoittavia kriteerejä. Niin ammattilaiset kuin amatöörit ovat ikuistaneet arabiyhteiskuntien muutosta, kansallisvaltioiden syntyä ja yhteiskunnan teknistymistä. Valokuvilla on myös pönkitetty valtaa ja niitä on käytetty kontrollimuotona. Kokoelmiin onkin saatu aineistoa vankiloilta, sairaaloilta, kouluilta ja yliopistoilta.

Arkistossa on myös dokumentteja kotipiiristä, katu- ja kansanelämästä sekä välähdyksiä työstä ja vapaa-ajasta, häistä ja hautajaisista. Ammatit ovat esillä partureista pappeihin, muusikoista metallimiehiin ja kutojista kauppiaisiin; onpa mukana tapettu salakuljettajakin ja kiertävän egyptiläisen sairaanhoitajan koko uran kattavat työpaikkaryhmäkuvat.

Yksi kiinnostava ammattilaiskuvien laji ovat studiokuvat ajan henkeä ilmentävine lavasteineen; kohteet ovat asettautuneet poseeraamaan pahvilentokoneen tai pikaveneen ohjaimiin. Hauska lajityyppi ovat teknis-taiteelliset kokeilut, esimerkiksi irakilaisammattilaisen pimiötyöskentely on tuottanut kuvia miehistä lasipullon sisällä.

Elektroninen arkisto

Osaa arkiston kuvista voi katsella verkolla. Beirutissa sijaitsevan arkiston johtaja Zeina Arida kertoi lokakuussa 2005, että elektronisessa kokoelmassa on nelisentuhatta kuvaa – mutta sitä päivitetään kuukausittain. Arida arvioi, että vuoden sisällä verkkokokoelma olisi kolminkertaistunut.

Arkiston kotisivut ovat englanniksi, ranskaksi ja arabiaksi, joilla kuvahakujakin voi tehdä. Erilaisten ikkunoiden avautumisen odottelu vaatii hieman kärsivällisyyttä, eivätkä aivan kaikki erikoistoiminnot onnistu ainakaan Macilla. Tosin Zeina Arida vakuuttaa, että tekninen tiimi työskentelee ongelmien parissa. Tällä hetkellä pelkkä �quick search� tuottaa osumia lähinnä joillain maakohtaisilla hakusanoilla, eikä siis ole kovin hyödyllinen. Ehdottomasti eniten kuvia on Libanonista � yli tuhat. Maantieteellistä hakualuetta voi supistaa arvailemalla ammattivalokuvaajien suosimia kaupunkeja: esimerkiksi Kairo tuottaa hyvän hakutuloksen, Fez laihan.

Sivuston tarkempia toimintoja voi hyödyntää rekisteröitymällä käyttäjäksi elektronisella kaavakkeella. Sen täyttämisen ja lähettämisen jälkeen pääsee käsiksi muun muassa tarkkoihin kuvaajatietoihin ja kuvat näkee suurina. Varoituksen sana: arkiston erikoinen hakusanasto ei tarjoa tuloksia kaikilla antamillaan sanoilla, mutta siihen voi silti jäädä koukkuun! Itse jäin ihmettelemään esimerkiksi sanan �moustache� paljastamaa pariasataa kuvaa. Niitä oli miltei yhtä paljon kuin haulla �political life� löytyneitä. Lienee sanomatta selvää, että osa ensimmäisen haun viiksiveikoista tuli uudestaan esille myös poliittisina toimijoina. Kiinnostavia dokumentteja ilmaantuu myös esimerkiksi näppäilemällä hakukoneeseen �agriculture� tai �camel�.

Vaikka yksityiskohtaiset kuvahaut eivät kiinnostaisi, arkiston tyylikkäät kotisivut ovat silti vilkaisemisen arvoiset. Käsitystä materiaalin monipuolisuudesta saa myös kohdan �exhibitions� alta. Sen kuvanäytteistä voi luoda silmäyksen vaikkapa hienostuneisiin kairolaisiin studiovalokuviin tai Marokkoon vuodesta 1900 alkaen.

Aiheesta lisää: Kuvallisia välähdyksiä arabimaailmasta. Kumppani 2002:5.

Sivun kuva: Studiokuva, Libanon, Beirut (1955). Fouad Bendali Ghorab, studio Fouad, Arab Image Foundation

Oral Historya Euroopassa

Kun Göteborgissa vuoden 1996 International Oral History konferenssissa tehtiin päätös maailmanlaajuisen järjestön International Oral History Association perustamisesta, päätettiin myös, että Eurooppa- ja USA-keskeisyyttä sekä englanninkielen ylivaltaa vältetään järjestön konferensseissa. Tämä päätös on pitänyt: Vuonna 1998 International Oral History Conference pidettiin Riossa, vuonna 2000 Turkissa, vuonna 2002 Etelä-Afrikassa ja vuonna 2004 Roomassa. Seuraava, kesällä 2006, pidettävä konferenssi pidetään Sydneyssä, Australiassa.

Jo Göteborgin tapaamisessa eurooppalaiset tutkijat valittelivat sitä, että pitkien välimatkojen vuoksi vain harvalla on mahdollisuus osallistua oman maanosan ulkopuolella järjestettäviin konferensseihin. Ratkaisuksi ongelmaan keksittiin Amsterdamissa joka toinen vuosi järjestettävä sosiaalihistorian tutkijoiden Euroopan konferenssi. Ensimmäisen kerran konferenssin oheen liitettiiin Oral History and Lifestories verkoston tapaaminen vuonna 1998. Mukana ollaan siis oltu lähes alusta asti, sillä ensimmäinen European Social History Conference pidettiin Amsterdamissa vuonna 1996. Vähitellen oral history on vakiintunut yhdeksi konferenssin teemaksi, johon osallistuu eri tieteenalojen tutkijoita, esimerkiksi etnologeja ja folkloristeja. Vuoden 2004 konferenssissa pidettiin yli 70 esitelmää oral history teemasta.

Seuraavan, Amsterdamissa 22.