Arab Image Foundation: kuvia elinkeinoelämästä elokuvatähtiin

seilori

Etsitkö valokuvaa lentävästä matosta, 1920-luvun ristiinpukeutujasta tai ilmalaiva Hindenburgista Jerusalemin yllä? Tai kiinnostaako se, miltä Baghdadin sihteeriopisto näytti 1960-luvulla? Surffaa vuonna 1997 perustetun Fondation Arabe pour l�Imagen kotisivuille. Löysin arkiston vierailtuani Brysselin kaunotaiteiden museon näyttelyssä Mapping Sitting. On Portraiture and Photography. Se on koostettu arkiston kokoelmista.

Valokuvia marginaaleista ja vallan kahvasta

Tämä Brysselin jälkeen jo kymmenessä maassa kiertänyt näyttely käsittelee kuvaa historiallisena lähteenä ja identiteetin määrittäjänä. Se esittelee studio- ja passikuvia, institutionalisoituja ryhmäkuvia ja katukuvaajien tilanneotoksia. Kantavana ajatuksena on hahmottaa kuvaamisen � ja kuvattavaksi asettumisen � logiikkaa; sitä miten kuvaamisen lajityypit niputtavat ihmisiä ja paikkoja. Kun yksittäisen kuvan sijasta esille asetetaan suuri joukko samankaltaisia kuvia, paljastaa toisto sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Näyttelyn yksi lajityyppi ovat loputtomilta vaikuttavat otokset virallisista kättelytilanteista, joissa esiintyy lähes pelkästään miehiä. Sama sukupuolijakauma on esimerkiksi libanonilaisessa lomakuvakokoelmassa, jossa satojen lihaksiaan pullistelevien uimahousumiesten joukossa on vain muutama rantakuvattavaksi asettautunut nainen.

Mapping Sitting -näyttelyn ohella arkisto on lyhyen olemassaolonsa aikana ehtinyt järjestää neljätoista muuta kansainvälistä näyttelyä. Se on myös julkaissut visuaalista maailmaa analysoivia kirjoja ja kerännyt muistitietoa vanhojen kuvaajien työtavoista. Kirpputoreilta on pelastettu kokonaisia valokuva-albumeita ja materiaalia on myös saatu lahjoituksilla ja hankittu teemakeräyksillä. Tällä hetkellä arkistossa on 75 000 kuvaa, joista varhaisimmat ovat 1800-luvulta.

Arkisto sai alkunsa muutaman aktiivin innostuksesta. Nykyisin toimintaa organisoi kymmenkunta valokuvaajaa, tutkijaa ja videontekijää, jotka ovat opiskelleet sekä idässä että lännessä. Heidän asemapaikkojaan ovat Beirut, Pariisi, Kairo ja New York.

Kokoelmien maantieteellinen alue kattaa tällä hetkellä ainakin Libanonin, Syyrian, Jordanian, Palestiinan, Egyptin, Irakin, Iranin ja Marokon � sekä siirtolaiselämää Argentiinassa, Meksikossa ja Senegalissa. Kuvaajan ja kohteen uskonto tai etnisyys eivät ole keräystä rajoittavia kriteerejä. Niin ammattilaiset kuin amatöörit ovat ikuistaneet arabiyhteiskuntien muutosta, kansallisvaltioiden syntyä ja yhteiskunnan teknistymistä. Valokuvilla on myös pönkitetty valtaa ja niitä on käytetty kontrollimuotona. Kokoelmiin onkin saatu aineistoa vankiloilta, sairaaloilta, kouluilta ja yliopistoilta.

Arkistossa on myös dokumentteja kotipiiristä, katu- ja kansanelämästä sekä välähdyksiä työstä ja vapaa-ajasta, häistä ja hautajaisista. Ammatit ovat esillä partureista pappeihin, muusikoista metallimiehiin ja kutojista kauppiaisiin; onpa mukana tapettu salakuljettajakin ja kiertävän egyptiläisen sairaanhoitajan koko uran kattavat työpaikkaryhmäkuvat.

Yksi kiinnostava ammattilaiskuvien laji ovat studiokuvat ajan henkeä ilmentävine lavasteineen; kohteet ovat asettautuneet poseeraamaan pahvilentokoneen tai pikaveneen ohjaimiin. Hauska lajityyppi ovat teknis-taiteelliset kokeilut, esimerkiksi irakilaisammattilaisen pimiötyöskentely on tuottanut kuvia miehistä lasipullon sisällä.

Elektroninen arkisto

Osaa arkiston kuvista voi katsella verkolla. Beirutissa sijaitsevan arkiston johtaja Zeina Arida kertoi lokakuussa 2005, että elektronisessa kokoelmassa on nelisentuhatta kuvaa – mutta sitä päivitetään kuukausittain. Arida arvioi, että vuoden sisällä verkkokokoelma olisi kolminkertaistunut.

Arkiston kotisivut ovat englanniksi, ranskaksi ja arabiaksi, joilla kuvahakujakin voi tehdä. Erilaisten ikkunoiden avautumisen odottelu vaatii hieman kärsivällisyyttä, eivätkä aivan kaikki erikoistoiminnot onnistu ainakaan Macilla. Tosin Zeina Arida vakuuttaa, että tekninen tiimi työskentelee ongelmien parissa. Tällä hetkellä pelkkä �quick search� tuottaa osumia lähinnä joillain maakohtaisilla hakusanoilla, eikä siis ole kovin hyödyllinen. Ehdottomasti eniten kuvia on Libanonista � yli tuhat. Maantieteellistä hakualuetta voi supistaa arvailemalla ammattivalokuvaajien suosimia kaupunkeja: esimerkiksi Kairo tuottaa hyvän hakutuloksen, Fez laihan.

Sivuston tarkempia toimintoja voi hyödyntää rekisteröitymällä käyttäjäksi elektronisella kaavakkeella. Sen täyttämisen ja lähettämisen jälkeen pääsee käsiksi muun muassa tarkkoihin kuvaajatietoihin ja kuvat näkee suurina. Varoituksen sana: arkiston erikoinen hakusanasto ei tarjoa tuloksia kaikilla antamillaan sanoilla, mutta siihen voi silti jäädä koukkuun! Itse jäin ihmettelemään esimerkiksi sanan �moustache� paljastamaa pariasataa kuvaa. Niitä oli miltei yhtä paljon kuin haulla �political life� löytyneitä. Lienee sanomatta selvää, että osa ensimmäisen haun viiksiveikoista tuli uudestaan esille myös poliittisina toimijoina. Kiinnostavia dokumentteja ilmaantuu myös esimerkiksi näppäilemällä hakukoneeseen �agriculture� tai �camel�.

Vaikka yksityiskohtaiset kuvahaut eivät kiinnostaisi, arkiston tyylikkäät kotisivut ovat silti vilkaisemisen arvoiset. Käsitystä materiaalin monipuolisuudesta saa myös kohdan �exhibitions� alta. Sen kuvanäytteistä voi luoda silmäyksen vaikkapa hienostuneisiin kairolaisiin studiovalokuviin tai Marokkoon vuodesta 1900 alkaen.

Aiheesta lisää: Kuvallisia välähdyksiä arabimaailmasta. Kumppani 2002:5.

Sivun kuva: Studiokuva, Libanon, Beirut (1955). Fouad Bendali Ghorab, studio Fouad, Arab Image Foundation

3 Replies to “Arab Image Foundation: kuvia elinkeinoelämästä elokuvatähtiin”

  1. Onkohan mikään suomalainen taho tehnyt vastaavan kaltaista sivustoa, josta voisi etsiä kuvia?

Comments are closed.