Kuninkaallinen elokuva-arkisto Cinèmath�que Royale de Belgique � Koninglijk Belgish Filmarchief sijaitsee aivan Brysselin keskustassa. Elokuvien esittämisen ohella arkisto kerää aineistoa, kurssittaa ja tutkii. Heti aulassa on pieni mutta hauska historiallinen perusnäyttely: elokuvankameran ja projektorin esiasteita voi testata vääntämällä kammista ja napeista; esimerkiksi nyrkkeilyottelu muuttuu eläväksi, kun sitä kuvaavia pahvikortteja plärää tarpeeksi nopeasti.
Paikan rahoitus on säännöllisesti vaakalaudalla. Taisteluun resursseista tuo oman mausteensa kaupungin kielipolitiikan mukaan jakautunut kulttuurielämä. Pääsylipusta ei silti joudu maksamaan enempää kuin maitokahvista hienommissa konditorioissa. Elokuvan katsomiskokemus on myös rauhoittava: vierestään ei löydä popcorninrouskuttajaa, eivätkä kanssakatsojat juttele keskenään filmin aikana – saati jätä kännykkäänsä pirinävalmiuteen. Ennen pääelokuvaa ei myöskään pakkosyötetä parinkymmenen minuutin mainoskavalkadia. Penkit eivät ole kaupungin pehmeimmästä päästä, mutta sitä ei ole ohjelmistokaan.
Uutta ja vanhaa, erikoisuutena mykkäelokuvat
Arkiston tarjonnasta omansa löytää yhtä hyvin historiallisten dokumenttien kuin Ohukaisen ja Paksukaisen ystävä. Esimerkiksi jokavuotisen fantasiafilmifestivaalin aikana esitetään aihepiiriä käsitteleviä klassikoita. Yhteistyötä tehdään muidenkin kulttuuritapahtumien järjestäjien kanssa. Brysselin kirjamessujen aikana huippusuosittu Amelie Nothomb veti paikan täyteen saapumalla keskustelemaan Japaniin sijoittuvan kirjansa Stupeur et Tremblements (Nöyrin palvelijanne) filmatisoinnista. Venäjään keskittyvä suuri Europalia 2005 -tapahtuma täyttää arkiston neuvostoelokuvan retrospektiivillä.
Joulukuussa arkisto järjestää dokumenttifestivaalit, jotka on nimetty erittäin tuotteliaan Henri Storckin (1907-1999) mukaan. Hänen filmeistään löytyy avantgardea, folklorea, antropologiaa, taide-elokuvaa ja fiktiota. Ennen kaikkea dokumentaristina ja kantaa ottavien elokuvien tekijänä tunnettu Storck teki filmejä viitisenkymmentä vuotta ja ikuisti muun muassa sosialisti Emile Vandervelden hautajaiset vuonna 1938..
Arkiston erikoisuus on viehättävä perinne esittää päivittäin mykkäelokuvia. Niitä tahdittaa elävä pianosäestys. Itse olen nauttinut Buster Keatonin ja Harold Lloydin seikkailuista ja Herbert Brenonin ohjaamasta, supercampista Peter Panista (1924). Joka kerta paikalla on ollut eri muusikko, mutta aina pieni sali on ollut täynnä viimeistä paikkaa myöten. Soittajien taidot ja tyyli ovat vaihdelleet todella paljon, mutta kaikki ovat hoitaneet kunnialla noin puolentoista tunnin säestysjaksonsa, vain pienen valotuikun turvin.
Näytöksiä on suunnilleen vuoden jokaisena päivänä, eikä joulu tee poikkeusta. Kuluvan kuukauden ohjelmisto on verkolla ranskaksi ja hollanniksi. Paikkavarauksia ei oteta vastaan. Filmit esitetään alkukielellä.
Arkiston hieman sekavilta kotisivuilta pitkäpinnaisempi voi klikata monenlaisen elokuvatiedon lähteelle. Linkkejä pelkästään belgialaisiin filmifestivaaleihin on viitisenkymmentä, alkaen kotisivuista joilla voi katsella minuutin pituisia filmejä.
