Tämänpäiväinen joulukalenterimme kuva on Työväen joulualbumin kansi vuodelta 1934. Kuva Työväen Arkisto. Työväenjärjestöt julkaisivat monenlaisia joululehtiä vielä 1960-luvullakin, mutta erityisen runsasta niiden julkaiseminen oli ennen toista maailmansotaa: Työväen joulualbumi, Työläisnaisten joululehti, Työläisurheilijan joululehti, Työväen joulukalenteri, Työväen joululehti ja monia muita nimikkeitä, myös aivan paikallisinkin voimin toteutettuina.
Vuoden 1934 Työväen joulualbumi oli kirjanmittainen lukupaketti, 176 sivua, joista tosin viimeiset 28 sivua ovat erilaisten liikkeiden mainoksia. Albumi alkaa kolkon komealla Leo Rosenthalin kirjoituksella Joulu ilman sosialisteja:
“Toinen joulu Saksassa ilman sosialisteja! Rauhan joulu on häpäisty, Hitlerin diktatuuri vallitsee maata.”
Kansainvälisyys, rauha ja solidarisuus ovat muutenkin vahvoja teemoja lehdessä. Elmer Diktonius kuvaa Prahaa “vapaamielisyyden kaupunkia”, Elli Tompuri kertoo Moskovan kulttuuripuistosta, Sylvi-Kyllikki Kilpi kirjoittaa otsikolla “Ihmisen tappaminen” ja Eero A. Vuori luo katsauksen lamaan, keinotteluun ja keinottelijoihin (“Miljoonien pyörittäjiä”). Jan Vanek kirjoittaa laajassa artikkelissa “Tsekkoslovakian työväestön kulttuuripyrkimyksistä”.
Ihmissielua jalostava kulttuuri on vahvasti läsnä myös muuten: Elmer Diktoniuksen ja Katri Valan (ja monen muunkin tekijän) runoja, useita novelleja ja runsaasti valokuvia taidemaalauksista ja veistoksista, grafiikkaa ja myös muutama sodan ja natsismin vastainen pilapiirros. Kasvatusta ja sivistystyötä ei kaihdettu joulunakaan.
Ideologista kamppailua joulun sanomastakaan ei unohdettu: Ernst Iso-Keisari, oikealta nimeltään Ernst Lampen, julkaisi albumissa kirjoituksen Yliluonnollinen syntyminen, jossa hän ihmettelee mistä onkaan kysymys kun
“Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä tapaa eri kansojen jumaluustarustossa. Ei kukaan saata olla huomaamatta, että Kristuksen syntymätaru on suora jäljennys Zeus-jumalan ja Io-immen tarinasta:”
“Suorastaan kiusallisia ovat nämä yhtäläisyydet katsottuina kirkon silmillä, joitten mukaan omat tarut ovat pyhää pyhempiä, mutta niiden esikuvat mustinta pakanuutta.”
Mitäpä tähän olisi lisäämistä. Ernst Iso-Keisarin kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan uudelleen Uutispäivä Demarissa joulukuussa 2005, aukeaman oikeassa reunassa. Nautinnollista lukuhetkeä. Kannattaa muuten googlata “Ernst Iso-Keisari”, melkoisen erikoinen mies.
“Kirjallisuustutkimusta”
Tuossa olikin jo melkein kaikki, vain sokeri pohjalla. Työväen joulualbumissa 1934 julkaistiin myös Pentti Haanpään pieni kertomus Tulo ja ensimmäinen päivä, jossa nuori opettajatar saapuu syrjäiseen järvikylään. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Haanpään myönteinen suhde työväenjärjestöihin ja työväestöön on tunnettua, samoin se että hän oli 1930 kustantajien lähes täydellisessä boikotissa. Niinpä Haanpään kootuissa teoksissa vuoden 1934 kohdalla (Teosten 3. osa) on vain 4 lyhyttä kertomusta. Mutta “Tulo ja ensimmäinen päivä” ei olekaan niiden joukossa. Se löytyy kyllä kun tarkasti etsii, mutta vasta teosten 8. osan lopusta otsikon Novelleja 1940- ja 1950-luvuilta sekä muita ajoittamattomia”.
Pentti Haanpää julkaisi perättäisinä vuosina 1932