Niina Lappalainen: Teollistumisen jälkimurros ja yhteisöllinen identiteetti

Kesäseminaari 2007 abstrakti. Tutkin keskisuomalaisen metalli– ja asetehtaan (1893-1991) työntekijöiden suullista historiaa. Folkloristiikan oppiaineeseen tehtävän työni keskiöön on noussut erityisesti pilailuperinne ja huumori, niiden käyttöyhteydet, merkitykset ja jatkuvuudet  yhteisöllisen identiteetin ylläpitäjänä teollistumisen jälkimurroksessa.

Teollisuuslaitosten lakkauttamisella ja palvelualatyöpaikkojen lisäämisellä, deindustrialisaatiolla, on suuri vaikutus paikallisiin kulttuureihin, mutta kulttuurien tutkimuksen näkökulmasta katsoen tutkimustietoa aiheesta on toistaiseksi vähän.

Työni pohjautuu mikrohistorian ja muistitietotutkimuksen traditioihin.
Päälähteinä käytän 1996-2006 tekemiäni videohaastatteluja. Olen haastatellut paikallisyhteisön jäseniä sekä heidän jälkeläisiään neljästä eri sukupolvesta, osin samoista suvuista.

Talvella 2007 teetin suuntaa antavan kyselyn sadalle paikallisen yläasteen yhdeksäsluokkalaiselle. Vaikka kysely on huumoriperinteeseen keskittyvässä työssäni vain sivujuonne, niin sen valossa näyttää siltä, että aiempien sukupolvien esiin nostamat asiat, kuten tehdasyhteisön oma paikallisperinne sekä kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ovat vieraita nykyisille paikkakunnan 16-vuotiaille, tai niiden tulkinta on erilaista.
Useimmat vastaajat eivät usko yhteiskunnalliseen tai sosiaaliseen eriarvoisuuteen, eikä yksikään sadasta 16-vuotiaasta koe kyselyn mukaan kuuluvansa työväenluokkaan – muutamat nuoret ilmoittavat olevansa keskiluokkaa tai yläluokkaa.

Akateemisista ammateista haaveilevat ovat heitä, joilla oli akateemisilla aloilla työskenteleviä perheenjäseniä. Paikkakunnalle on muuttanut uutta väkeä, ja monet heistä työskentelevät läheisessä kaupungissa.

Pohdin, ja haluan herättää keskustelua, ketkä ovat nykyajan työväenluokkaa. Omat haastateltavani mieltävät kuuluvansa työväenluokkaan, mutta osa heistä on sanonut jo 1996 tehdyissä haastatteluissa olevansa ”työttömien luokkaa”. Nyt tutkimusryhmästä jotkut työskentelevät palvelualan työpaikoissa, osa on eläkkeellä, ja osa edelleen työttöminä.