Working Class Movement Library, Salford

wcmltalo

Raimo Parikka esitti taannoin tässä blogissa toivomuksen, että joku Työväenliikkeen kirjaston edustaja tekisi esittelyn englantilaisesta Working Class Movement Librarysta (WCML). Tässä nettisivuilta saamani käsitys WCML:n toiminnasta.

 Working Class Movement Library toimii Salfordissa, kolmen kilometrin päässä Manchesterin keskustasta. Yhteydet julkisilla liikennevälineillä ovat erinomaiset: Salfordin yliopiston bussipysäkki on 50 metrin päässä WCML:stä ja parinsadan metrin kävelymatkan päässä on Salford Crescentin juna-asema. WCML:n talo on historiallinen Jubilee House, jonka ulkonäöstä ei voi erehtyä. WCML:n sivuilla on kuva talosta ja tulo-ohjeet myös autoilijoille.

Aukiolopolitiikassaan WCML on tehnyt osin samansuuntaisen ratkaisun kuin kotoinen Työväenliikkeen kirjasto: ti-pe 10-17. WCML on auki myös joka kuukauden kolmantena lauantaina klo 10-17. Kirjastoon tulijan on sovittava tulostaan etukäteen. Myös halutun aineiston sijainnin tarkistamista etukäteen online-tietokannoista suositellaan. Kopiokoneita saa käyttää, mutta aineistoa ei lainata.

Kirjaston kokoelma on saanut alkunsa Ruth ja Eddie Frow'n kotikirjastosta; heidän kotinsa alettiin kirjojen kertyessä tuntea Working Class Movement Libraryna. Pari tapasi toisensa kommunistisen puolueen työväenhistoriaa käsittelevässä tilaisuudessa 1953. 1960-luvun loppuun mennessä heillä oli jo huomattava kirjakokoelma ja 1980-luvulle tultaessa Salfordin kaupunginvaltuusto päätti sijoittaa kirjaston Jubilee Houseen.

Ruth ja Eddie pitivät itseään onnekkaina, kun heiltä puuttui koulutus eivätkä he osanneet vieraita kieliä; näin ollen he saattoivat keskittyä englanninkieliseen aineistoon. Työväenliikettä koskevaa aineistoa on 1700-luvun lopulta saakka. Aineisto on rajattu maantieteellisesti koskemaan pääasiassa Iso-Britanniaa ja Irlantia sisältäen pienemmät osastot muualta englanninkielisestä maailmasta. Myös muita maita koskevaa materiaalia löytyy, mutta ulkomaisen aineiston pääpaino on Euroopan maissa. Historialliselta kannalta kokoelma on rajattu alkamaan 1700-luvun jälkipuoliskon myllerryksestä: Amerikan ja Ranskan vallankumouksista sekä teollistumisesta. Ihmisen osaan liittyen rajaus koskee luokkadynamiikkaa kapitalismin piirissä. Muita riiston muotoja koskevaa kirjallisuutta ei ole erikseen kerätty, mutta niitäkin valottavaa aineistoa toki löytyy kokoelmista.

WCML:n kokoelmiin kuuluu myös lukuisia yhteisöjen  ja henkilöiden arkistoja. Eri ammattiyhdistysten arkistoja on pilvin pimein; henkilöarkistoissa on luonnollisesti työväenliikkeen sikäläisiä johtohahmoja.

Osa WCML:n rahoituksesta tulee Salfordin kaupunginvaltuustolta. Kirjaston rahantarve on kuitenkin suurempi kuin sen saama avustus, joten kirjastolle voi lahjoittaa rahaa joko yksityishenkilönä tai yhteisönä. Kirjaston www-sivuilla on kiireisille kätevä lahjoituspainike, jota kehotetaan klikkaamaan ennen muita rientoja.

WCML:llä on myös eettinen sijoituspolitiikka, jota kirjasto esittelee netin kautta luettavissa olevassa Shelf Life -jäsenlehdessään (No. 13, Winter 2006). WCML:n rahoja sijoitetaan yrityksiin, joiden tuotteet tai palvelut ovat ihmiskunnalle hyödyllisiä ja joiden aiheuttamat haitat on minimoitu. Näiden tuotteiden ja palvelujen pääpainon tulee olla perustarpeiden tyydyttämisessä eikä ylellisyyden tavoittelussa. Ylellisyyksiäkin tuottava yritys saattaa silti päätyä WCML:n sijoituskohteeksi, ellei sen asiakaskunta rajoitu hyväosaisiin. WCML ei sijoita esimerkiksi yhtiöihin, jotka valmistavat aseita tai tupakkaa. Myöskin sellaiset maat ja yritykset, jotka estävät työntekijöiltään ja kansalaisiltaan ammatillisen järjestäytymisen ovat pannassa. Lisäksi yritysten toimintatapoihin kiinnitetään erityistä huomiota.

WCML:n sivuilla toimii vastikään avattu online-kirjakauppa. Toistaiseksi tarjolla on vain muutamia nimekkeitä, mutta tarkoituksena on laajentaa valikoimaa tulevaisuudessa.

Esa Hämäläinen

Tiedot kerätty WCML:n nettisivuilta: http://www.wcml.org.uk/welcome.htm

Sosialidemokratian vuosisata by Sheri Berman

bermankansi

Erkki Tuomioja julkaisi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa (23.9.2007) laajan arvioinnin Sheri Bermanin kirjasta The Primacy of Politics. Social Democracy and the Making of Europe’s Twentieth Century, Cambridge University Press, 228 s. New York 2006. Arviointi on julkaistu myös Tuomiojan nettisivuilla, joten ei kannata vaivautua selaamaan kirjaston sanomalehtihyllyjä..

"Valtaosaltaan kirja käsittelee historiaa ja sitä, miten eri puolueissa ja maissa alettiin irtaantua marxilaisen ajattelun pakkopaidasta ja millaiseen revisionistisiin ratkaisuihin tämä johti. Bermanin kuvauksen voi pelkistää siten, että ainoastaan Ruotsissa työväenliikkeen valtavirtaus kykeni ennen toista maailmansotaa uudistumaan tavalla, joka sekä kuihdutti fasismin kasvualustan että tuotti ainutlaatuisen kansankoti-mallin kapitalismin kesyttämiseksi ja uudenaikaisen hyvinvointivaltiomallin."

 Netistä löytyy myös Crooked Timber -niminen blogi ja sieltä kategoria Archive for the "Sheri Berman seminar". Sisältönä mm 27 sivuinen pdf, jossa kommentoidaan ja arvioidaan kirjan antia sekä joukko seminaarilaisten kirjaan liittyviä työpapereita.

 Sheri Bermanilla (associate professor of Political Science at Barnard College, Columbia University in New York City.) on netissä myös hieman vaatimattoman oloinen kotisivu  ja siellä yhtä huomaamaton linkki to my publications page. Sinne asti kannattaa kuitenkin vaivautua, sillä tarjolla on 11 tieteellistä artikkelia ja kaikista täysversiot pdf:nä. Aiheet liittyvät pääosin kirjan teemoihin. Vaikkapa nämä:

Kannattaa käydä tutustumassa. Mukana on myös joukko "non-academic" kirjoituksia ajankohtaisista aiheista.

Lisätäänpä vielä yksi kiinnostava netti lähde: Heaven on Earth The Rise and Fall of Socialism -sivustolta löytyy Sheri Bermanin haastattelu. Siinä hän keskustelee toimittajan kanssa Bernsteinista, Marxista ja Engelsistä ja heidän suhteestaan sosialismiin. Myös Mussolinin sosialistinen menneisyys nostetaan esiin. Heaven on Earth The Rise and Fall of Socialism itsessään on 3-tuntinen filmidokumentti ja sivustolle on kerätty kaikenlaista dokumenttiin liittyvää tausta-aineistoa ja muuta sälää. Historialla näyttää olevan kysyntää ja perinnön jaolla monenlaista hyörijää.

Sheri Bermanin kirja The Primacy of Politics näyttäisi olevan lainattavissa ainakin Kansalliskirjaston avokokoelmassa ja Eduskunnan kirjastossa.  

100-vuotta kauppatyötä Helsingissä

kuusinenmaaottelumarssi.jpg

PAM – Helsingin Kauppatyöntekijät ry:n historia kertoo ammattiosaston historiasta ja sen toiminnasta naisvaltaisen palvelualan työolojen hyväksi. Kaupan alalla jo sata vuotta sitten naisten ja miesten työt olivat eriytyneet ja kaupan työstä oli tullut naisvaltainen matalapalkka-ala.

Kuva: Kuusisen tavaratalon naiset maaottelumarssilla Helsingissä 1941 (Helvi Ahtion arkisto).

Historiakirjassa lukijaa kuljetetaan läpi 1900-luvun vähittäiskaupan murroksen ja modernisaation. Ammattiosaston perustamisen jälkeen toiminta kiellettiin pian kommunistisena. Uuden alun jälkeen (1931) ongelmana oli edelleen se, etteivät yksityisten kauppiaiden työntekijät rohjenneet tai nähneet tarpeelliseksi järjestäytyä työväenhenkisiin ammattiosastoihin. Sota-aika merkitsi jonkinlaista murrosta tässä suhteessa, sillä yksimielisyyden henki heijastui myönteisesti kaupan alan järjestötoimintaan. Kun sota-ajan säännöstelystä päästiin eroon ja suuremmat kaupan työpaikat yleistyivät, alkoi 1960-luvulla ammattiosaston kasvu suurosastoksi. Kirja päättyy tämän päivän tilanteeseen ja kaikkia kaupan työntekijöitä huolestuttaviin työsuojeluongelmiin ja väkivallan ja sen uhan tulemiseen työpaikoille.

Ammattiosaston toiminta on ollut 1960-luvun lopulta lähtien ollut vakaata, jäsenmäärä on kasvanut jatkuvasti ja sen talous on ollut hyvässä kunnossa. Ammattiosasto pystyi vuonna 1989 jopa ostamaan omakseen Tietoranta –kiinteistön Helsingin Hakaniemestä.

Perustaminen

Helsingin Kauppatyöntekijöiden ammattiosasto on perustettu poliittisten kaappausten ja lakkautuksen takia useaan eri kertaan ja se on historiassaan viettänyt useita syntymäpäiväjuhlia. Ammattiosasto on perustettu ensimmäisen kerran vuoden 1905 suurlakon jälkeisessä työväenliikkeen nousun mainingissa 25.8.1907. Satavuotisjuhlaa ja historian ilmestymistä juhlittiin tasan samana päivänä sata vuotta myöhemmin.
Mitkä asiat sitten saivat Helsingin myyjät järjestäytymään? Käytännössä lopullisen sysäyksen toimintaan antoi se, kun erään liikkeen työntekijät joutuivat epäsopuun kauppiaan kanssa, ja ”olivatpa muutamat joutuneet saamaan ruumiillista kuritusta isännän ankarasta kädestä. Mielet kiihdyksissä kerrottiin asiasta ammattitovereille naapuriliikkeissä sekä neuvoteltiin mitä olisi tehtävä”, näin muisteltiin ammattiosaston syntyä jälkeenpäin. Nämä vääryyttä kokeneet miehet päättivät kokoontua eräänä iltana kauppiaan varastohuoneessa. Paikalla oli kahdeksan henkeä. He päättivät kääntyä Helsingin Työväenyhdistyksen puoleen kokoustilojen ja alustajan saamiseksi ammattiosaston perustamista varten. Perustava kokous kutsuttiin koolle HTY:n toimitilaan Yrjönkadun torpalle, Yrjönkatu 27:n isoon saliin 25.8.1907. Ammattiosaston nimeksi tuli Helsingin Työväenyhdistyksen HTY:n liikeapulaisosasto. Perustajajäsenet olivat nuoria ja jo muutenkin mukana Helsingin työväenyhdistyksen toiminnassa.
Helsingin liiketyöntekijäin ammattiosaston perustavaa kokousta johti lihakauppa-apulainen Johan Emil Järvisalo ja ammattiosaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin SDP:n kansanedustaja Valfrid Perttilä. Toimintaa suunnittelevaan toimikuntaan valittiin kolme naista ja neljä miestä. Ammattiosasto perustettiin SDP:n puolueosaston HTY:n alaisuuteen, koska kauppatyöntekijöillä ei tuolloin vielä ollut omaa liittoa. Ns. porvarillisilla ammattiyhdistyksillä oli jo keskusliittonsa, Suomen liikeapulaisyhdistys, joka jopa pyysi ammattiosastoa olemaan liittymättä HTY:een ja tarjosi sille yhteistyötä. Asia pantiin pöydälle, koska HTY oli SDP:n puolueosasto ja luonnollisesti siihen kuuluneet järjestöt olivat myös osa puoluetta ja työväenliikettä ja tähän liikkeeseen työväenhenkiset liiketyöntekijät halusivat myös kuulua.

Jo vuoden 1907 lopulla ammattiosastolle perustettiin ”sanomalehdistö” eli ammattiosasto alkoi julkaista käsinkirjoitettua lehteä. Perinne jatkui yli vuosikymmenen. Vireän osaston toimintaan perustettiin myös näytelmäseura, huvitoimikunta ja ompeluseura, ja viimemainittu keräsi rahaa toimintaa varten, niin kuin työväenjärjestöillä oli tapana. Vaikka ammattiosastoon ei kuuluut kuin satakunta jäsentä, niin toimintaa oli silti paljon, mm. vappuvaliokunta, kesävaliokunta, työttömyys- ja sairasapurengas. Toisena toimintavuonna ammattiosasto järjesti jäseniensä lapsille ensimmäisen joulujuhlan ja teetti itselleen lipun.
Uusi ammattiosasto alkoi heti toimia työolojensa parantamiseksi, ennen kaikkea työajan lyhentämiseksi kaupoissa ja yhtyi muiden helsinkiläisten liikealan työntekijöiden rintamaan sunnuntaityön vähentämiseksi. Liikealalla ei ollut tuolloin vielä minkäänlaisia työaikarajoituksia: kaupat olivat periaatteessa aina auki – vaatimus, joka kuulostaa tutulta myös tänä päivänä. Kaupat pystyivät olemaan aina auki, koska myyjät pääasiassa asuivat kauppiasperheissä tai kaupparakennuksissa ja olivat lähestulkoon naimattomia henkilöitä. Helsinkiläiset pienkauppiaat, porvarillinen Helsingin liikeapulaisyhdistys ja HTY:n varasto- ja liikeapulaisosastot perustivat yhteisen ”myymäläin sulkemista rajoittavan” valiokunnan vielä vuoden 1907 puolella. Helsinkiläisille liiketyöntekijöille oli tyypillistä sekin, että tärkeän asian puolesta ammattiosasto toimi alusta alkaen yhteistyössä sekä porvarillisen ammattiosaston että pienkauppiaiden kanssa. Työn tuloksena kaupungin keskustan liikkeiden sunnuntain aukioloa saatiin jossain määrin lyhenemään. Jopa puolet Suomen kauppatyöntekijöistä teki jatkuvasti kymmenen tunnin työpäivää – ilman vapaapäiviä. Kauppojen aukioloaikojen rajoitukset lähtivät liikkeelle kaupungeista aktiivien liikeapulaisten aloitteesta.

Helsingin liikeapulaiset pitivät suurena ongelmana sitä, että alalla ei ollut omaa valtakunnallista ammattiliittoa – ja siksi ammattiosasto ryhtyi liiton perustamispuuhaan. Ammattiosaston ensimmäinen julkaisu oli kansanedustaja Valfrid Perttilän vuonna 1910 kirjoittama lentolehtinen. Perttilä oli Helsingin liikeapulaisten ammatillinen herättäjä ja ammattiosaston ensimmäinen puheenjohtaja. Lentolehtisessä ”Liikeapulaiset olojamme parantamaan” Penttilä kuvaa liikeapulaisten huonoa asemaa ja ratkaisuna ongelmiin hän piti yhtäältä lainsäädännön luomista alalle kansainvälisten esikuvien mukaan ja toisaalta oman ammattiliiton perustamista. Ammattiosasto kustansi 2000 kappaleen painoksen, jota myytiin 15 pennin hintaan.

Järjestäytyminen kaupan alalla oli hidasta. Työväenhenkisiä liikealan ammattiosastoja syntyi hyvin vähän, vuoteen 1910 mennessä niitä oli koko maassa ainoastaan neljä ja vuonna 1917 kahdeksan, jolloin – kuinkas muuten – Helsingin ammattiosaston aloitteesta ne perustivat Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liiton. Helsingin kauppatyöntekijät kutsuivat muut ammattiosastot koolle oman ammattiliiton perustamiskokoukseen, jonka läsnäolijoista puolet oli helsinkiläisiä liiketyöntekijöitä. Helsingin kauppatyöntekijäin ammattiosaston historiaa tarkasteltaessa ei pidä unohtaa sitä, että ammattiosasto toimi ammattiliiton kätilönä ja käytännössä johti pitkään koko liittoa ja ideoi sen toimintaa. Myös aloite ensimmäisen tutkimuksen teettämisestä liiketyöntekijöin työoloista Helsingissä ja aloite liiton työttömyyskassan perustamisesta ammattiliiton yhteyteen oli lähtöisin ammattiosastosta.

Helsingin kauppatyöntekijäin ammattiosaston jäsenten on moneen otteeseen pitänyt taistella järjestönsä olemassaolosta. Näin oli vuoden 1918 kansalaissodan jälkeen ja sittemmin 1930-luvun alussa, jolloin oikeistosuuntaus vainosi työväestön järjestäytymistä. Vuonna 1930 ammattiosasto lakkautettiin kommunistisena. Kun sosialidemokraatit perustivat sen vuonna 1931 uudelleen, tarkoitukseksi määriteltiin yksityisten kauppojen työntekijöiden järjestäminen. Siihen asti jäsenkunnan olivat muodostaneet lähinnä osuusliikkeiden työntekijät. Helsingissä perustettiin Elannon työntekijöille, konttorityöntekijöille ja varastotyöntekijöille omat ammattiosastonsa. Uusi Helsingin Kauppatyöntekijäin yhdistys perustettiin 2.11.1931 ja ammattiosaston historia laskettiin alkavaksi siitä. Mutta alkuna on pidetty myös maaliskuuta 1932, jolloin osasto liittyi Suomen Liiketyöntekijäin liittoon ja siksi ammattiosasto vietti 15-vuotisjuhlaansa vuonna 1947. Upeita vuosijuhlia on joka tapauksessa aina vietetty perustamisen johdosta.

Järjestöllinen menestys

Toisin kuin Keski-Euroopassa, Suomessa kaupan alan ammatillinen järjestäytyminen alkoi pienten kauppaliikkeiden työntekijäin keskuudessa. Meillä suurten kauppaliikkeiden työolot olivat hyvät ja työntekijät arvostettuja. Ongelmia aiheuttivat eniten pienet ja usein työväenluokkataustaiset kauppiaat, jotka pitivät varsinkin naispuolisia työntekijöitä lähes ilman palkkaa, jopa ruokapalkalla. Kaupan työntekijöillä eli alkujaan ”kauppiaan palvelijoilla” oli pitkä tie 1900-luvulle, jolloin he alkoivat saada säännöllistä kuukausipalkkaa eivätkä enää vuosipalkkaa. 1920-luvulle tultaessa työ ja asunto alettiin vähitellen erottaa toisistaan ja luontaispalkka jäi historiaan. Se oli ollut perintöä maaseudun palveluskunnan palkkatavasta.

Nuorta ja naisvaltaista myymälätyöntekijäkuntaa ei tahdottu aluksi saada järjestäytymään lainkaan, ei edes työväen omistamissa osuuskaupoissa. Yleinen tietämys ammattijärjestön roolista yhteiskunnassa oli heikkoa ja sävyltään negatiivista. Kaupan väen järjestäytymisen heikkoutta selitettiin sillä, että kaupan työntekijät eivät omasta eivätkä kauppiaidenkaan mielestä varsinaisesti kuuluneet työväestöön. Toisin kuin tehdastyössä, jokaisella kaupan työntekijällä katsottiin olevan teoriassa mahdollisuus edetä juoksupojasta kaupan yrittäjäksi. Työntekijät kokivat myös olevansa eri kauppatyyppien, yksityisen ja osuusliiketyönantajan, palveluksessa niin erilaisessa asemassa, että he myös järjestäytyivät eri ammattiliittoihin. Ammatillinen jakaantuminen yritysmuodon mukaan oli alusta alkaen tyypillistä kaupan alalla kaikkialla muualla paitsi Helsingissä, jossa HTY:n liikeapulaisammattiosastoon kuului myös yksityisliikkeiden työntekijöitä.
Ammattiosaston jäsenmäärä kehittyi ensimmäiset puoli vuosisataa verkkaisesti. Sota-aika oli poikkeuksellinen aika ja suuri huippu järjestäytymisessä. Työnantajat eivät enää olleet yhtä kielteisiä järjestäytymiseen kuin aiemmin ja lisäksi aikuisten, naimisissa olevien naisten tuleminen alalle merkitsi kiinnostuksen lisääntymistä ammatilliseen toimintaan. Sen lisäksi ammattiosaston merkitys palkkojen kriisiaikana indeksikorotusten ajajana ja kulttuurin, mm. elokuvien ja teatteri-iltojen tarjoajana oli niin merkittävä, että jäsenmäärä lähti huimaan kasvuun. Sodan jälkeen tilanne palautui ennalleen. 1960-luvun lopulta lähtien jäsenmäärä lähti jälleen nousuun, oli yli tuhannen, 1970-luvun puolivälistä yli 5000:n ja 1990-luvulta yli 8000:n jäsenen. Helsingin kauppatyöntekijöiden ammattiosasto on lähes koko historiansa ajan ollut suurin liikealan ammattiosasto.

Aktiivista vaikuttamista

Ammattiosasto on vaikuttanut aktiivisesti aluksi suoraan ja sittemmin ammattiliiton kautta eduskunnassa käsiteltäviin alaa koskeviin lakialoitteisiin. Aitiopaikalta käsin Helsingin kauppatyöntekijät ovat vaikuttaneet koko maan kaupan työntekijöiden hyväksi. Ammattiosaston suhteet eduskuntaan ja ammattiliittoon ovat olleet hyvät, sillä useat pääkaupunkiseudun kansanedustajat, mm. Valfrid Perttilä ja Varma K. Turunen, olivat myös Helsingin kauppatyöntekijöiden jäseniä ja puheenjohtajia. Yhtä lailla ammattiosastosta oli lähtöisin useita liiketyöntekijäin liiton puheenjohtajia, mainittakoon J.E. Järvisalo, Janne Hakulinen ja Kunto Kaski.

Eräitä henkilöitä liiton historiasta voidaan nostaa esiin, mm. J. E. Järvisalon (1888-1929). Hän oli Walter Perttilän jälkeen ammattiosaton toinen puheenjohtaja 1908-1909 ja uudelleen vuosina 1912-1915. Hän syntyi Jämsässä ja aloitti kauppa-apulaisena jo 14-vuotiaana. Kun HTY:n liikeapulaisammattiosasto perustettiin vuonna 1907, hän oli 19-vuotias liha-kauppa-apulainen, mutta toimi jo perustavan kokouksen puheenjohtajana. Järvisalo oli myös vuonna 1917 perustetun Suomen kauppa- ja liiketyöntekijäin liiton ensimmäinen puheenjohtaja. Vuonna 1918 hän joutui muiden punakaartilaisten tapaan pakenemaan Venäjälle ja kuoli nuorena Jaltalla

Toinen pitkäaikainen vaikuttaja oli Tyyne Leivo, sittemmin Leivo-Larsson. Hän toimi konttoriapulaisena yksityisissä liikkeissä ja järjestöissä ja loi poliittisen uransa ollessaan Suomen Ammattijärjestön toimistonhoitaja. Hän oli aktiivi Helsingin liiketyöntekijäin ammattiosaston jäsen, sen sihteeri ja johtokunnan jäsen ja hän edusti ammattiosastoa liiton liittotoimikunnassa. Leivo kirjoitti vuosikausia osaston pöytäkirjat kauniilla käsialallaan. 1920-luvun alussa Helsingin liiketyöntekijäin ammattiosaston johtokunta oli kommunistijohtoinen ja jyrkän luokkatietoinen. Tuolta ajalta on nykypäivän näkökulmasta hauska episodi, kun hän oli vuonna 1925 oma-aloitteisesti käynyt puhumassa porvarillisen raittiusseuran tilaisuudessa ja rikkonut siten hyväksi katsottuja käytöstapoja. Ammattiosasto nuhteli häntä kokouksessa ja varoitti tämänkaltaisesta toiminnasta. Tyyne Leivo pyysi kirjeellä johtokunnalta anteeksi ja katui syvästi tekoaan ja yritti siitä lähtien noudattaa ammattiosaston luokkatietoista linjaa. Leivo-Larsson oli sittemmin SDP:n ja TPSL:n kansanedustaja, sosiaaliministeri useaan otteeseen ja Suomen ensimmäinen naispuolinen suurlähettiläs.

Työolosuhteiden muutos jatkuvaa

Vähittäiskaupan myyjät kokivat työssään suuria muutoksia jo ennen toista maailmansotaa, mutta kukaan ei uskonut sitä, miten kokonaisvaltaisesti itsepalvelu kaupan työtä ja miljöötä muuttaisi. Kun säännöstelyn niukkuudesta selvittiin 1950-luvulla, alkoi itsepalvelukaupan läpimurto niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Seuraava suuri murros kaupan työssä oli hintojen merkitseminen koodeihin. Vähittäiskaupan työn rationalisointi ja automatisointi ei suinkaan aina ollut myyjien mielestä kielteistä, päinvastoin, vaikka ammattiosasto yritti eri vaiheissa kehitystä jarruttaa ja keskustella työn sisällön muutoksista. Suurten markettien tuleminen kaiken kaikkiaan kuitenkin kohensi, modernisoi ja yhtenäisti myyjien työympäristön. Aiemmin lähes villi liikeala alkoi saada modernin työpaikan tunnusmerkkejä ja työehtosopimuksia. On selvää, että työntekijöillä oli ja yhä heillä on pelkoa uudistuksia kohtaan – ja yleistäen voi todeta, että jokainen uudistus on tuonut kaupan alalla myös ennalta arvaamattomia seurauksia, vähintään työn sisällön muutoksia, mutta usein työvoiman vähentämistä ja suuria työsuojeluongelmia.
Kaupan rakennemuutos ja aukioloaikojen vapautuminen yhdessä itsepalvelukaupan läpimurron kanssa vaikuttivat niin, että kaupan työntekijöiden yksin työskentely lisääntyi ennakoimattomasti. Väkivaltaa tai sen uhkaa alkoi esiintyä 1980-luvulla yhä enemmän ja siitä tuli kaupan työsuojelun suurin ja vakavin ongelma. On selvää, että työssä jaksamisella on rajansa, jos työntekijä kokee työssään jatkuvaa uhkaa. Helsingin kauppatyöntekijäin ammattiosasto on ollut esimerkillinen aloitteentekijä ja koulutuksen aloittaja koskien väkivallan uhan kohtaamista työpaikoilla tai sen jälkihoitoa.

Yhteiskuntaan voidaan vaikuttaa monella eri tavalla. Suomessa hyvin monet sosiaaliset uudistukset ovat alkaneet työmarkkinaosapuolten välisistä sopimuksista. Varsinkin naisvaltaisella palvelualalla, esimerkiksi päivähoitokysymyksen kuntoon saattaminen oli erityisen tärkeää työssä käyville äideille. 1980-luvulla Helsingin kauppatyöntekijät kampanjoivat jäseniään hakemaan kaupungilta päivähoitopaikkoja, jotta niiden todellinen tarve saataisiin selville. Vuonna 1985 astui voimaan uusi päivähoitolaki, joka velvoitti kuntia järjestämään hoitopaikan jokaiselle alle kolmivuotiaalle lapselle. Mutta silti ongelmia palvelualan työntekijöiden lastenhoitoon jäi. Päivähoitokysymys oli yksi peruste sille, miksi Helsingin kauppatyöntekijät vastustivat kauppojen aukioloajan vapauttamista.

Kaupan rakennemuutos ja kustannustekijät ovat vähentäneet kaupan työvoimaa entisestään. Työntekijät haluavat työpaikoilleen turvakseen laitteiden lisäksi myös muita työntekijöitä. 2000-luvulla vähittäiskauppa käyttää yhä enemmän osa-aikaista henkilökuntaa. Kaupassa käydessään huomaa, että palvelutyötä ja palvelun osaajia vähennetään jatkuvasti. Kehitys on näyttänyt asiakkaille nurjan puolensa ja nykyaikainen kiireinen asiakas valitseekin jo kaupan, jossa saa henkilökohtaista ja asiantuntevaa palvelua. Ammattitaitoisesta henkilökunnasta on tullut kauppiaan kilpailuvaltti.

Kaupan työntekijät ovat aina olleet väkeä, joka on ollut muutoksen kärjessä: he joutuvat työssään jatkuvasti opiskelemaan uusia asioita. Modernisoitumista, globalisoitumista ja markkinatalouden sanelemaa muutosta kaupan työntekijät eivät sinällään voi vastustaa, mutta ammattiosaston tärkeä tehtävä on kehitykseen vaikuttaminen niin, että työntekijän näkökulma tulee huomioon otetuksi.
Voikin kysyä, että millainen ala olisi, jos ammatillinen liike ei olisi toiminnallaan vaikuttanut kaupan työolojen kehittämiseen? Siinä tilanteessa kansainväliset halpakauppaketjut voisivat toimia rajoituksitta myös Suomessa. Kaupan alan työlainsäädäntö ja useat työoloja parantavat aloitteet laadittiin nimenomaan ammatillisen liikkeen aloitteesta – ja näinhän on yhä tänä päivänä. Jo vuonna 1919 säädetyn ensimmäisen liikeaikalain laatimisessa Helsingin kauppatyöntekijäin ammattiosastolla oli merkittävä rooli. Historiansa aikana se on tehnyt useita työsuojeluun liittyviä aloitteita ammattiliitolle, viranomaisille ja suoraan eduskunnalle. Lehdistä voimme lukea, että tänä syksynä PAM -ammattiliiton tavoitteena on saada kaupan alalle palkallinen äitiys- ja isyysloma, asia, jonka yleisesti luullaan jo olevan kunnossa. Ammatillisen toiminnan aika ei siis näytä olevan vielä ohi, vaan sitä tarvitaan jatkossakin.

Marjaliisa Hentilä
Ykkösen henki. PAM – Helsingin Kauppatyöntekijät ry sata vuotta 1907-2007, Tammer-Paino Oy Tampere 2007, 205 s.

Marjaliisa Hentilä, Kun maalta sai jälleen vapaasti tulla kaupunkiin.. Kaupan työntekijöiden palkanalennus 1950-luvun Helsingissä (Työväentutkimus 2005)

Lisätietoja: Marjaliisa.hentila@helsinki.fi

Kirjoittaja on VTT ja talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja tällä hetkellä Suomen Saksan-instituutin johtaja Berliinissä.


Oodi suomalaiselle työlle

Oodi suomalaiselle työlle on Kansalliskirjaston Rotundan 2-6 kerroksiiin koottu pienimuotoinen näyttely. Se on avoinna kirjaston aukiolo aikoina 8.9.-24.11.2007. Näyttelyn aineisto koostuu lähinnä työtä käsittelevien kirjojen kansikuvista, erilaisista kirjaston pienpainatekokoelman löydöistä ja valokuvista. Näyttelyn suunnittelusta on vastannut Tiina Harpf.

Kaksi kiinnostavan oloista pienpainatetta osui silmiin tutustuessani näyttelyn vitriineihin:

1. Kalevi Oksanen, Seitsemän vuotta työehtosopimusten puolesta, alaotsikkona Helsingin ensimmäinen työehtosopimus 1941.  Julkaisija Helsingin kaupunginkanslian henkilöstöosasto 1995. Vitriini oli lukittu, joten julkaisua sitä ei voinut tarkemmin lehteillä. Yritin kysellä sitä kaupungin eri osastoilta, mutta toistaiseksi tuloksetta. Jatkan yrittämistä. Olisi sääli jos tuollainen, paikallisen työehtosopimisen varhaisia vaiheita käsittelevä teos jäisi kokonaan julkisuutta vaille. Aikanaan, vuonna 1995 en sen olemassaoloa huomannut. 

2. Toinen vihkonen oli Selvä kuin juna –  Juttuja ja muisteluksia Pasilan konepajalta, toimittanut Esko Muinonen. Muita tietoja ei etuusivulta herunut. Menneen maailman tarinoita siis sekin. Sen osalta Google on edellistä viisaampi. Selvä kuin juna on "Unto Puttosen, Pasilan konepajan viilarin ja myöhemmin pääluottamusmiehen, muistelmia konepajalta, sen työntekijöistä ja sen päällikkönä toimineesta Johan Ludwig Lönnqvististä. Muistelut alkavat jatkosodan ajalta 1942." Kirjanen on  myynnissä Suomen rautatiemuseon WebShopissa 86 %:n alennuksella hintaan 1 €. Rautatiemuseo  sijaitsee Hyvinkäällä.  Museo näyttää julkaisseen myös toisen työväenhistoriaa käsittelevän opuksen

"Höyryhepoa kengittämässä – Muistikuvia VR:n konepajatyöstä"-kirjassa Paavo Koivuneva (s.1906) kertoo omasta VR:n urastaan alkaen Viipurin konepajasta ja jatkuen Vaasan ja uudelleen Viipurin kautta Hyvinkään konepajalle, josta hän jäi eläkkeelle 1963. Kirjan lopussa lisäksi lyhyt ammattisanasto lähinnä konepajoille."

Sitä myydään vielä alkuperäishintaan 15 €. Ehkäpä kannattaisi joskus poiketa Hyvinkäällä.


Kansalliskirjaston näyttelyyn liittyy kolme tapahtumaa kirjaston Kupolisalissa:

1) to 11.10. klo 16.30 Leivän tähden. Prof. Pekka Laaksonen ja Kansanrunousarkiston tutkija Juha Nirkko kertovat työperinteen keruusta. Tekstinäytteitä esittää lausuntaryhmä Siitä pitäen.

2) to 1.11. klo 16.30 Minä olen näiden kulmien osaava Odysseus. Runotuokio suomalaisesta työstä ja työn tekijöistä. Esiintyjinä lausuntaryhmä Siitä pitäen ja muusikko Sauli Malinen. Aineiston keruu: Tiina Harpf.

3) ke 14.11. klo 17.00 Kirjailijavierailu Kirjailija Kaari Utrio: Naisen mahdollisuudet elättää itsensä omalla työllään historiallisessa Suomessa.

Lisätietoja Kansalliskirjasto – Näyttelyt

 

Hirmuvallan huolena, vankilat ja tuonela

pirkanmaa2

Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II osa – Hirmuvallan huolena, vankilat ja tuonela – julkistettiin viime viikolla Tampereella. Kirja on kuvaus radikaalin, vallankumouksellisen työväenliikkeen toiminnasta Pirkanmaalla maailmansotien välisenä aikana. Se jakaantuu johdantoon ja viiteen päälukuun. Johdannon (s. 12-27) on kirjoittanut FM Jarmo Peltola. Pääluvuista FL Ulla Aatsinki on kirjoittanut luvut I-IV (s. 28-302) ja osan V luvusta (s. 331-334) ja FM Mika Lampi pääosan luvusta V (s. 303-330).

Läpi tutkimuksen liikkeen toimintaa tarkastellaan siinä toimivien ja sitä kannattavien ihmisten näkökulmasta sekä pohditaan heidän motiivejaan, syitään olla mukana vasemmistolaisessa työväenliikkeessä. Samalla tulee selvitettyä se ilmapiiri ja ne olosuhteet, jotka vallitsivat sotien välisenä aikana ja mahdollisesti vaikuttivat ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen, poliittisiin valintoihin kansalaissodan jälkeen Suomessa.

Yksittäisistä tutkimuskysymyksistä nostettakoon esille muun muassa valkoisen terrorin vaikutus pirkanmaalaisen työväenliikkeen toimintaan ja jäsenkunnan poliittisiin valintoihin, työväenliikkeen jakaantuminen maltilliseen ja radikaaliin, vasemmistolaiseen suuntaukseen paikallistasolla sekä vasemmistolaisen työväenliikkeen julkisen ja maanalaisen toiminnan kuvaus sotien välisenä aikana. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka kommunistilakien säätäminen vaikutti vasemmiston toimintaan, millaisia käytännön ratkaisuja vasemmiston peruskannattajakunta 1930-luvulla teki. Sota-aika oli erityisen sekasortoista vasemmistolaisille: kuinka suhtautua Stalinin ja Hitlerin paktiin, entä saksalaisiin suomalaisten liittolaisina? Pirkanmaalla jatkosodan aikainen vastarinta oli poikkeuksellisen aktiivista. Tutkimuksessa selvitetään, mitä se merkitsi asevelvollisten ja kotirintaman osalta.

Pirkanmaalaisen työväenliikkeen tutkiminen antaa vastauksia sekä yleisen että paikallisen työväenliikkeen yhtäläisyyksistä ja erityisyyksistä. Yleensäkin vasemmistolaisen liikkeen perustajat olivat kansalaisia, jotka olivat tottuneet vapaaseen kansalaistoimintaan –ja vaikuttamiseen vuosisadan vaihteen Suomessa. He olivat osallistuneet yhteiskunnan rakennustyöhön kansalaisjärjestöissä aikaisemminkin ja siirsivät tämän perinteen tuleville sukupolville. Kansalaissodan jälkeen normaali osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan ei ollut kuitenkaan enää mahdollista kansalaisluottamuksen menetysten ja tiukentuneen sosialidemokraattisen linjan vuoksi, mikä aukaisi tietä radikaalimmalle poliittiselle vaihtoehdolle. Toisaalta kokemukset raa´sta, epäoikeudenmukaisesta ja laittomasta sodan jälkiselvittelystä olivat useimmiten vallankumoukselliseen liikkeeseen siirtyneiden kannattajien valinnan taustalla. Myös jatkuva potentiaalisiin vallankumouksellisiin kohdistunut kontrolli ja lopulta vuonna 1930 säädetyt kommunistilait herättivät kritiikkiä ja vastustusta. Huomionarvoista on se, että yhteiskunta asetti ne rajat, missä radikalismi eli ja voimistui. Vallankumoukselliseksi luokiteltujen kansalaisten toimintaa kontrolloitiin ja mitä tiukemmin yhteiskunta siis valkoinen Suomi kontrolloi heitä, sitä herkemmin he siirtyivät radikalismin kannattajiksi.

Pirkanmaalla vasemmistolaisten toiminnan tae ja turva oli vahva suku- ja toveriverkosto, joka antoi paitsi aatteellista myös sosiaalista ja taloudellista apua jäsenilleen niin rauhan kuin sodan olosuhteissa. Tampereen seudulla oli myös muutamia vahvoja sukuja, joiden toiminta vasemmistolaisessa liikkeessä kantoi kansalaissodan ajasta aina jatkosodan loppuun saakka. Pirkanmaan vasemmistolainen työväenliike keskittyi toiminnassaan lähinnä vähäosaisten etujen ja oikeuksien puolustamiseen. Valkoisen Suomen pelkäämää bolsevikkivallankumousta ei suunniteltu paikallistasolla, arjen toiminnassa eikä se edes saanut kannatusta vakaiden hämäläisten keskuudessa rauhan aikana. Vasemmistolaisen liikkeen, niin julkisen kuin maanalaisenkin merkitys sotien välisenä aikana oli vaihtoehtoisten näkemysten ja mielipiteiden tuominen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Aatsinki Ulla, Lampi Mika, Peltola Jarmo: Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela. Luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II. Tampere University Press Tampere 2007

Historia, tieto ja valta

Turun yliopiston historia-aineet järjestävät yhteistuumin 13.-14.9.2007  seminaarin "Historia, tieto ja valta". Teema nyt ei sinänsä ole blogimme ydinalueita, mutta seminaarin työryhmissä on muutamia  papereita, jotka näyttäisivät olevan myös työväen historian ja perinteen tutkimuksen kannalta  kiinnostavia ja mikä mukavinta ne ovat luettavissa verkon kautta kokonaan. Listaan ne tähän:

  • Krekola Joni: Lenin lives in Finland 
  • Leisti Simo: Soviet Representations of the Past as Community Texts 
  • Oinonen Paavo: Miten Hella Wuolijoki toi työväenluokan näkökulman radiosarjaan 
  • Salmi-Niklander Kirsti: "Tulevien aikojen tutkijoille". Oman ajan historian kirjoittaminen ja tallentaminen 1800-luvun ja 1900-luvun alun järjestötoiminnassa
  • Tuomaala Saara: Historiantutkimuksen narratiivisuus: miten esittää faktat kertomuksina?  

Työryhmä vallan ja kirjoittamisen kytköksistä

Olen kokoamassa tutkija Kati Launiksen kanssa työryhmää Naistutkimuspäiville, jotka järjestetään tänä vuonna Oulussa 15.-16.11. Työryhmän otsikkona on ”Vallan kirjaimet. Sukupuolittuneet strategiat kirjoittamisen kentillä.” Omat tutkimuksemme kytkeytyvät 1900-luvun alun työväenkirjallisuuteen ja –kulttuuriin, mutta työryhmään ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat keskustella vallan ja kirjoittamisen kytköksistä: Millaisia kamppailuja kirjoittamisen kentillä on käyty ja käydään parhaillaan? Millaisilla strategioilla erilaisia kirjallisia kenttiä ja kulttuureja otetaan haltuun? Miten luokka ja sukupuoli kytkeytyvät tähän kirjoittamisen ja vallan rihmastoon?

Pohdinnan kohteina ovat myös vaihtoehtoiset julkaisemisen ja vuorovaikutuksen muodot, joita erilaisissa historiallisissa tilanteissa on kehitetty. Miten kiistämisen ja vastakulttuurin muodot kirjoittamisen kentällä rakentuvat ja toimivat? Ovatko naiset näissä kirjallisissa vastakulttuureissa toimijoita, vastaanottajia vai kirjoittamisen kohteita? Ovatko kirjoittajat vallankäyttäjiä vai vallanalaisia – vai kumpaakin?

Kyseeseen tulevat sekä nykypäivän että menneen ajan kirjalliset aineistot, joita tarkastellaan vallan näkökulmasta. Aineisto voi koostua esimerkiksi lehdistä, kirjoista, käsikirjoituksista, omaelämäkerrallisista kirjoituksista, kirjallisten salonkien ja klubien materiaaleista, kirjeistä ja päiväkirjoista.

Abstraktit (n. 250 sanaa) tulee lähettää 30.9. mennessä työryhmän vetäjille Kati Launikselle (kati.launis@utu.fi) ja Kirsti Salmi-Niklanderille (salminik@mappi.helsinki.fi) sekä tapahtuman järjestäjille (niina.kuorikoski@oulu.fi). Lisätietoa Naistutkimuspäivistä saa osoitteesta: http://www.oulu.fi/naistutkimuspaivat2007/.

Työryhmän vetäjät:
Kati Launis FT, tutkija, Turun yliopisto / kotimainen kirjallisuus
Kirsti Salmi-Niklander FT, tutkija, Helsingin yliopisto / folkloristiikka

North West Labour History Group

nwlhcovers

North West Labour History Group kertoo kotisivullaan tutkineensa ja tallentaneensa yli kolmenkymmenen vuoden ajan koillisen Englannin työväestön (working people) historiaa. Ryhmä julkaisee North West Labour History -nimistä kerran vuodessa (?) ilmestyvää lehteä. Uusimman numeron, (32. vuosikerta) sisällysluettelo löytyy netistä. Lehti muistuttaa aika lailla kotoista Työväentutkimus lehteä sisällöltään ja laajuudeltaan. Opinnäytetöiden esittelyä ei kylläkään näytä olevan ainakaan tämän vuoden numerossa.

Itse he kuvaavat lehden sisältöä ja kirjoittajia näin:

"We encourage the contribution of articles from all those interested in the history of the working class in north west England. Our contributors include labour movement activists, 'academic', 'amateur' and local historians, library and museum professionals and retired people.

We welcome contributions on the broad topic of labour history including all aspects of the life of the 'common people'. We are particularly keen to receive contributions from so-called 'amateur historians' and those whose research or recollections might not otherwise be published. " 

Sisällysluetteloiden lisäksi sivusto tarjoaa yhden täysversio (pdf) artikkelin per vuosi kolmen viime vuoden ajalta.

Update 

Lisäksi seuralla on Update, uutiskirje jäsenille  (ja muillekin) Se on verkossa nähtävillä ja ladattavissa word -dokumenttina. Linkki löytyy etusivulta.

Lähtökohdat 

Toiminta ei ole kovin vilkasta, lehti kerran vuodessa, muutama uutiskirje ja 4 kokoontumista, yleensä kirjastossa nimeltä Working Class Movement Library in Salford. Toimintaideansa seura määrittelee näin:

  • bringing together those interested in the history of the working class and its organisations, unions, co-operative societies or political bodies
  • publishing an annual journal – North West Labour History
  • promoting labour history by working with other groups and organisations
  • encouraging, helping, organising and developing such interest throughout the labour movement in the north west
       

Tuo seuran kokoontumispaikka Working Class Movement Library in Salford näyttää olevan aikalailla toimelias (ja isohko) laitos. Ehkäpä Työväenliikkeen kirjaston kollegat esittelevät joskus Salfordin kirjastoa tarkemmin blogimme lukijoille.

Seuran linkkilistalta 

löytyy muutama kiinnostava yhdistys, joihin on varmaankin syytä palata tarkemmin myöhemmin blogimme palstoilla:

Irish Labour History Society/An Cumann Stair Lucht Saothar na hÉireann

North East Labour History Society

Scottish Labour History Society

Society for the Study of Labour History

ja myös joukko brittein saarten työväenmuseoiden nettiosoitteita. Noin niinkuin matkailuvinkeiksi jos satutte siellä päin pistäytymään.