Hirmuvallan huolena, vankilat ja tuonela

pirkanmaa2

Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II osa – Hirmuvallan huolena, vankilat ja tuonela – julkistettiin viime viikolla Tampereella. Kirja on kuvaus radikaalin, vallankumouksellisen työväenliikkeen toiminnasta Pirkanmaalla maailmansotien välisenä aikana. Se jakaantuu johdantoon ja viiteen päälukuun. Johdannon (s. 12-27) on kirjoittanut FM Jarmo Peltola. Pääluvuista FL Ulla Aatsinki on kirjoittanut luvut I-IV (s. 28-302) ja osan V luvusta (s. 331-334) ja FM Mika Lampi pääosan luvusta V (s. 303-330).

Läpi tutkimuksen liikkeen toimintaa tarkastellaan siinä toimivien ja sitä kannattavien ihmisten näkökulmasta sekä pohditaan heidän motiivejaan, syitään olla mukana vasemmistolaisessa työväenliikkeessä. Samalla tulee selvitettyä se ilmapiiri ja ne olosuhteet, jotka vallitsivat sotien välisenä aikana ja mahdollisesti vaikuttivat ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen, poliittisiin valintoihin kansalaissodan jälkeen Suomessa.

Yksittäisistä tutkimuskysymyksistä nostettakoon esille muun muassa valkoisen terrorin vaikutus pirkanmaalaisen työväenliikkeen toimintaan ja jäsenkunnan poliittisiin valintoihin, työväenliikkeen jakaantuminen maltilliseen ja radikaaliin, vasemmistolaiseen suuntaukseen paikallistasolla sekä vasemmistolaisen työväenliikkeen julkisen ja maanalaisen toiminnan kuvaus sotien välisenä aikana. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka kommunistilakien säätäminen vaikutti vasemmiston toimintaan, millaisia käytännön ratkaisuja vasemmiston peruskannattajakunta 1930-luvulla teki. Sota-aika oli erityisen sekasortoista vasemmistolaisille: kuinka suhtautua Stalinin ja Hitlerin paktiin, entä saksalaisiin suomalaisten liittolaisina? Pirkanmaalla jatkosodan aikainen vastarinta oli poikkeuksellisen aktiivista. Tutkimuksessa selvitetään, mitä se merkitsi asevelvollisten ja kotirintaman osalta.

Pirkanmaalaisen työväenliikkeen tutkiminen antaa vastauksia sekä yleisen että paikallisen työväenliikkeen yhtäläisyyksistä ja erityisyyksistä. Yleensäkin vasemmistolaisen liikkeen perustajat olivat kansalaisia, jotka olivat tottuneet vapaaseen kansalaistoimintaan –ja vaikuttamiseen vuosisadan vaihteen Suomessa. He olivat osallistuneet yhteiskunnan rakennustyöhön kansalaisjärjestöissä aikaisemminkin ja siirsivät tämän perinteen tuleville sukupolville. Kansalaissodan jälkeen normaali osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan ei ollut kuitenkaan enää mahdollista kansalaisluottamuksen menetysten ja tiukentuneen sosialidemokraattisen linjan vuoksi, mikä aukaisi tietä radikaalimmalle poliittiselle vaihtoehdolle. Toisaalta kokemukset raa´sta, epäoikeudenmukaisesta ja laittomasta sodan jälkiselvittelystä olivat useimmiten vallankumoukselliseen liikkeeseen siirtyneiden kannattajien valinnan taustalla. Myös jatkuva potentiaalisiin vallankumouksellisiin kohdistunut kontrolli ja lopulta vuonna 1930 säädetyt kommunistilait herättivät kritiikkiä ja vastustusta. Huomionarvoista on se, että yhteiskunta asetti ne rajat, missä radikalismi eli ja voimistui. Vallankumoukselliseksi luokiteltujen kansalaisten toimintaa kontrolloitiin ja mitä tiukemmin yhteiskunta siis valkoinen Suomi kontrolloi heitä, sitä herkemmin he siirtyivät radikalismin kannattajiksi.

Pirkanmaalla vasemmistolaisten toiminnan tae ja turva oli vahva suku- ja toveriverkosto, joka antoi paitsi aatteellista myös sosiaalista ja taloudellista apua jäsenilleen niin rauhan kuin sodan olosuhteissa. Tampereen seudulla oli myös muutamia vahvoja sukuja, joiden toiminta vasemmistolaisessa liikkeessä kantoi kansalaissodan ajasta aina jatkosodan loppuun saakka. Pirkanmaan vasemmistolainen työväenliike keskittyi toiminnassaan lähinnä vähäosaisten etujen ja oikeuksien puolustamiseen. Valkoisen Suomen pelkäämää bolsevikkivallankumousta ei suunniteltu paikallistasolla, arjen toiminnassa eikä se edes saanut kannatusta vakaiden hämäläisten keskuudessa rauhan aikana. Vasemmistolaisen liikkeen, niin julkisen kuin maanalaisenkin merkitys sotien välisenä aikana oli vaihtoehtoisten näkemysten ja mielipiteiden tuominen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Aatsinki Ulla, Lampi Mika, Peltola Jarmo: Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela. Luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944. Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla II. Tampere University Press Tampere 2007