Month: November 2007

Posted on

Kanadan painimolskeilta

hoito

Lake Superiorin pohjoisrannalla sijaitsevan Thunder Bayn kaupunki on täynnä suomalaista työlaishistoriaa. Historia ei ole läsnä ainoastaan arkistoissa ja museoissa, se on läsnä jokapäiväisessä elämassä ja katukuvassa. Thunder Bayssa voi esimeriksi käydä ensin kävelyllä ISKU-puistossa ja jatkaa sieltä HOITO-ravintolaan syömään. Hoito-ravintola on vuonna 1910 valmistuneen Työväen Temppelin (Finnish Labour Temple) alakerrassa. Vieressä on toinenkin suomalaisten perustama työväentalo; paikalliset puhuvat isosta ja pienestä haalista. 1920-luvulla isoa haalia isännöivat syndikalistit ja pientä haalia kommunistit. Syndikalistien Työväen Temppeli on edelleen käytössä suomalaisten kokoontumispaikkana, mutta nimi on muutettu laihanlaiseksi Finlandia Clubiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Kanadaan muuttaneet suomalaiset siirtolaiset ovat näin halunneet irrottautua suomalaisten siirtolaisten radikaalista taustasta.

Thunder Bayssa sijaitsevassa Lakeheadin yliopistossa tehdään jonkin verran suomalaisiin siirtolaisiin liittyvää tutkimusta. Kun aiheena ovat suomalaiset siirtolaiset ennen toista maailmansotaa, ollaan väistämättä työväentutkimuksen äärellä. Yksi viimeisempiä tutkimuksia on Charles Nathan Hattonin historian gradu “Headlocks at the Lakehead: Wrestling in Fort William and Port Arthur, 1913-1933” (2007). Koko tutkimusjakson ajan suomalaiset dominoivat sekä harrastaja- etta ammattilaispainia Ontariossa. Thunder Bayn Työväen Temppelin molskilla painittiin ensin Jyry- ja vuodesta 1920 lähtien Nahjus-klubissa. Pienessä haalissa urheiluseuran nimenä oli Isku.

Painimolskin välityksellä gradussa kommentoidaan kanadalaista yhteiskuntaa ensimmäisen maailmansodan tuiskeessa ja sen jälkimainingeissa. Vuoden 1914 War Measures Act vaikeutti suomalaisten siirtolaisten asemaa monella tavalla. Vasemmistolaiset julkaisut kiellettiin, ja niinpä ainoa Kanadan suomenkielinen sanomalehti Työkansa lakkasi ilmestymästä. Vuoden 1917 War Measures Act vaikeutti suomalaisten asemaa entisestään: vasemmistolaisten yhdistystoiminta kiellettiin, ja suomenkielisiä kokoontumisia sai järjestää ainoastaan uskonnollisissa yhteyksissä. “Vihollisen” kielellä kirjoitetut julkaisut kiellettiin. Vuonna 1919 War Measures Actin rajoituksia höllennettiin suomalaisten osalta ja suomenkieli poistettiin viholliskielten listalta. Näin painiin liittyvistä tapahtumista voitiin jälleen tiedottaa myös suomeksi.

Alfous Oja Alfous Oja, “Nahjus” -klubin urheilutoiminnan johtaja. Hän toimi paini- ja voimisteluvalmentajana 1920- ja 1930-luvuilla. “Tiukka ja suora opettaja, joka painotti hyvän fyysinen kunnon merkitystä elämänasenteena.” Oja oli ammatiltaan räätäli. Kuva Property of Lakehead University

Nahjus-klubin kuuluisimpia painijoita oli Ole Kolehmainen, joka oli aloittanut painiharrastuksen jo Suomessa voittaen Etelä-Suomen painimestaruuden kolmena vuonna peräkkäin ennen Amerikkaan muuttoaan. Kolehmaisen ura oli voittoisa myös Kanadassa. Ottelut houkuttelivat suuren yleisömäärän. Esimerkiksi vuonna 1923 District Boxing and Wrestling Championship –otteluita oli seuraamassa 700 hengen yleisö. Tuona aikana Thunder Bay, joka silloin muodostui kahdesta itsenäisestä kaupungista Port Arthur ja Fort William, riitti väkeä. Luoteis-Ontarion talous oli nousussa ja kaksoiskaupungista visioitiin Kanadan Chicagoa. Metsäteollisuus ja valtavat preerian vesikuljetusta odottavat viljavarastot työllistivät tuhansia miehiä 1930-luvun lamavuosiin saakka. Vuonna 1923 Pohjois-Ontarion metsätyömailla työskenteli noin 28 000 tukkijätkää. Tästä kasvun ajasta ovat muistutuksena rapistuvat teollisuusrakennukset kaupunkikuvassa. Myös painiharrastuksen loiston päivät ovat kaukana takanapäin.

Ole Kolehmainen Ole Kolehmainen, painija. Kanadan keskiraskaan ammattilaissarjan mestari, 1921-23. Kuva Property of Lakehead University

Hattonin gradun ohjaajana oli historian professori Ron Harpelle. Ron Harpelle on myös seuraavan FinnForum konferenssin suunnittelukomitean puheenjohtaja. FinnForumeihin kokoontuu suomalaisen diasporan tutkijoita ympäri maailmaa. Edellisen kerran FinnForum oli Eskilstunassa kesällä 2007 ja sitä edellisen kerran Minneapolisissa syksyllä 2004. Seuraava FinnForum järjestetään Thunder Bayssa toukokuussa 2010. Ainakin osa konferenssin tilaisuuksista järjestetään Työväen Temppelissä. Pienen haalin alakerrassa puolestaan on kaupungin paras kahvila. Isku-puisto ei ole ihan keskustassa, mutta eiköhan sielläkin käynti sisälly konferenssin ohjelmaan. Allekirjoittaneelta voi kysyä lisätietoja konferensisuunnitelmien etenemisestä.

Hanna Snellman, Thunder Bay 30.11.2007

Posted on

Pärjäämisen ajat – horjuvat työt

vvkansi2007

Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran uusin vuosikirja Väki Voimakas 20, Pärjäämisen ajat – horjuvat työt ilmestyy joulukuun alussa. Julkistamistilaisuus on 12. joulukuuta Työväenliikeen kirjastossa. Kirjan artikkelit ottavat osaa työelämän muutoksesta käytävään ajankohtaiseen debattiin. Niissä kysytään kenen ehdoilla työelämän muutoksia, joustoja ja turvan vaihtelevia muotoja on toteutettu ja toteutetaan. Kaikkien voittoon johtavan win-win -retoriikan rinnalle tuodaan win-lose -tilanteita. Teoksen yhdeksässä artikkelissa otetaan kantaa palkkatyöyhteiskunnan muutoksia ja sopimuksellisuutta ohjaaviin arvokeskusteluihin. Esimerkeiksi tällöin nostetaan etenkin joustoturva ja perustulo sekä oikeus työhön ja vapaaseen.

Teoksessa osoitetaan, että heikentyvän työelämän historian juonteita on pidemmältä ajalta kuin viimeisiltä kvartaalitalouden vuosikymmeniltä. Tietyillä aloilla ja tiettyjen väestöryhmien kohdalla pätkä-, keikka-, tunti- ja kausityöt, ylityöt, joustaminen ovat olleet tavallisia. Mitä pärjääminen on sitten tarkoittanut? Entä keitä horjuvat työt ovat ennen kaikkea koskeneet? Yleishuomiona voidaan väittää, että pärjäämisen ajat ja tavat ovat näkyneet niiden väestöryhmien elämässä, jotka on määritelty ”toisiksi” tai luokiteltu yhteiskunnalliseen marginaaleihin kuuluviksi.

Sisällys:

  • Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta: Prologi – pärjäämisen ajat
  • Mia Hemming: Sosiaalinen markkinatalous – talousjärjestelmä, joka ei tyydytä tarpeita
  • Anu-Hanna Anttila: Palkkatyö vapaan edellytyksenä
  • Jari Heinonen: Työläisisiltä pojille. Kolmen miessukupolven työkokemuksia
  • Liisa Lähteenmäki: Työntekijät ruotuun! Pätkä- ja vuokratyöt palkansaajien moraalisäätelynä
  • Katri Kaunisto: Halpaa metsätyötä. Yrittäjyys ja työttömyys metsäammattilaisten kokemana.
  • Kimmo Kevätsalo: Työnantaja ja työntekijä muutoksessa – entä ammattiyhdistysliike?
  • Marko Nenonen: Syntyvätkö työttömien pakkotyömaat uudelleen?
  • Anu Suoranta & Anu-Hanna Anttila: Epilogi – horjuvat työt

Kirjan tiedot: Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta (toim.): Pärjäämisen ajat – horjuvat työt. Väki Voimakas 20, Tampere 2007.

Posted on

Äänitallenteiden digitointi

Pohjoismaisen Arkistojen päivän merkeissä järjestettiin Päivälehden museossa “Ihmisen ääniä Helsingissä” –ääniraati  1.11.2007. Tarkoituksena oli ääninäytteiden kautta herättää ihmiset huomaamaan äänten ja äänitallenteiden merkitys sekä niiden digitoinnin kiireellisyys. Tilaisuudessa kuunneltiin ja arvioitiin helsinkiläisiin arkistoihin tallennettuja tyypillisiä tai yllättäviä, historiallisia tai nykyhetkeen sijoittuvia ääniä.

Kansan Arkiston ääninäytteenä kuultiin Ester Kangasmaan (1913-1993) muistelua Pasilan työväentalon tansseista 1920-luvulta; miten mm. pistotanssi ja  härkäparina (eli poikaparina) tanssiminen oli kielletty. Työväen Arkiston ääninäytteenä puolestaan kuultiin Lempi Lehdon (1896-1971) muistelua asuntosäästämisestä ja tontin ostosta Tapanilasta vuosina 1912-1913. Ääniraadin puheenjohtajana toimi arkistoasiantuntija, dosentti Pekka Gronow. Jäseniä olivat toimittaja Minna Lindgren, muusikko Jussi Raittinen, erikoistutkija Raija Majamaa ja dosentti Camilla Wide.

Kuten äänipäivän esitteessä todettiin, merkittävä osa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä muodostuu erilaisista äänistä. Ilman äänitallenteita ymmärryksemme menneestä jäisi puutteelliseksi ja esimerkiksi musiikin ja puhutun kielen tutkiminen kävisi mahdottomaksi. Suomalaisissa julkisissa arkistoissa onkin ääninauhoja yli 250.000 tuntia: puhetta, musiikkia, haastatteluja ja arjen äänimaisemia.

Magneettisessa muodossa oleva äänitallenne rappeutuu väistämättä ajan mittaan, vaikka sitä säilytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Äänitallenteiden pelastaminen edellyttää niiden digitointia, sillä digitaalisessa muodossa olevaa ääntä voidaan säilyttää muuttumattomana pitkälle tulevaisuuteen. Yli 250.000 tunnin digitointi on mittava ja kallis ponnistus. Se on kuitenkin välttämätöntä, mikäli äänitteinä oleva suomalainen kulttuuriperintö halutaan säilyttää myös tuleville sukupolville.

Yksityiset keskusarkistot ry:n äänitteiden kartoitus digitointia varten

Äänitteiden digitointiin paneudutaan syksyn 2007 kuluessa Yksityiset keskusarkistot ry:n av-aineiston digitointiprojektissa. Ääniteaineisto on eri arkistoissa eniten laiminlyöty osa-alue. Ongelmana on myös se, että äänitteiden käyttöön tarvittava laitevalikoima on suuri. Kaikkia nauhoja  ei enää pystytä toistamaan arkistosta löytyvillä laitteilla ja suuri osa laitteista on huonokuntoisia.

Projektissa mukana olevissa arkistoissa on arviolta yli 20 000 äänitettä: erilaisia analogisia ääni- ja kuvatallenteita kuten äänilevyjä, kelanauhoja, C-kasetteja ja eri formaateilla olevia videonauhoja. Esimerkiksi Työväen Arkistossa on kokous-, haastattelu- ja muistitietoaineistoa yhteensä 6800 yksikköä, josta 1793 yksikköä on digitoitu. Kansan Arkiston 8500 äänitteestä on digitoitu vain 15 tuntia. Edellä mainittujen lisäksi projektissa ovat mukana seuraavat arkistot: Ammattiyhdistysarkisto, Keskustan ja maaseudun arkisto, Porvarillisen Työn Arkisto, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto, Suomen Urheiluarkisto, Svenska centralarkiven, Toimihenkilöarkisto ja Urho Kekkosen arkisto.

Äänitallenteiden  sisältämä tieto ei välttämättä ole olemassa missään muussa muodossa. Äänitekokoelmat sisältävät kokoustaltiointeja, haastatteluja, muistelma-aineistoa, musiikkitaltiointeja jne. Esimerkiksi kokoustaltioinneissa on maamme poliittisen ja kulttuurihistorian kannalta merkittävien kokousten aineistoa, jonka tuhoutuminen olisi historiantutkimuksen kannalta suuri vahinko. Aineiston kartoittaminen on välttämätöntä aineiston arvonmäärityksen kannalta ja tarvittavien toimenpiteiden arvioimiseksi.

 Tavoitteena on

  • Laatia ajantasainen selvitys arkistojen av-materiaalista
  • Suorittaa arvonmääritys tärkeimpien AV‑aineistojen löytämiseksi
  • Laatia suunnitelma tärkeimpien ja uhanalaisimpien aineistojen digitoimiseksi
  • Selvittää, minkälaisia luetteloita ja tietokantoja arkistoilla on tällä hetkellä olemassa av-aineistostaan
  • Selvittää, onko arkistoissa olemassa tarvittavat välineet analogisen äänen toistoon ja toisaalta minkälaiset valmiudet digitointiin eri arkistoissa on
  • Selvittää, miten av-aineistoa pystytään nyt tarjoamaan tiedontarvitsijoille

Käynnissä oleva projekti valmistelee varsinaisen äänitedigitoinnin aloittamista kaikkien arkistojen osalta. Joissain arkistoissa asiassa ollaan jo varsin pitkällä; esim. Työväen Arkistossa ja Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistossa äänitteitä ollaan digitoitu molemmissa jo pitkälle toista tuhatta tuntia.

Äänitedigitointi Työväen Arkistossa ja Kansan Arkistossa

Työväen Arkistossa äänitteiden digitointi aloitettiin siviilipalvelusmiesten toimesta Työväen muistitietotoimikunnan ääniteaineistosta loppuvuodesta 2005. Nyt tästä aineistosta on digitoimatta enää aikaisemmin studionauhoille kopioidut nauhat. Kaiken kaikkiaan äänitteitä on digitoitu noin 1800 kpl, noin 2000 tuntia. Äänitteiden siirto analogisesta digitaaliseen muotoon ei ollut helppoa, sillä vanha aineisto oli mitä erilaisimmissa muodoissa. Erilaisia laitteita hankittiin ja lainattiin arkistoon sekä vanhoja laitteita huollettiin. Vanhat nauhat olivat usein huonossa kunnossa, vain erittäin pieni osa oli tuhoutunut..

Videoiden digitointi aloitettiin inventoinnilla ja seulonnalla, koska kokoelmassa oli runsaasti kaksoiskappaleita. Inventoinnin jälkeen videoita jäi kokoelmaan runsaat 1 100 kappaletta, mutta niiden määrä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä videoita on digitoitu n. 20 % eli noin 300 tuntia. Tärkeän osan muodostaa Tarja Halosen presidentinvaalikampanjoiden yhteydessä syntynyt materiaali. Työväenliikkeen yritysten, kuten Kansa‑yhtiöiden, Tradekan ja STS‑Pankin, mainosvideoista on digitoitu suurin osa. SDP:n puoluetoimintaan ja vaaleihin liittyvien videoiden digitointi on myös aloitettu. Videoiden digitointia ei ole ollut mahdollista toteuttaa korkeimmalla mahdollisella laatutasolla kustannussyistä. Olennaisinta on ollut saada videot pelastettua jälkipolville. Kaiken digitoidun aineiston varmuuskopiot on tallennettu Mikkelin Ammattikorkeakoulun koneille Internetin välityksellä

Kansan Arkistossa äänitteitä on digitoitu vain noin 15 tuntia. Kyseiset digitoinnit ovat haastatteluja, jotka ovat  valikoituneet asiakaskyselyjen perusteella. Äänitteiden digitoinnista tehdyn prioriteettisuunnitelman mukaan  systemaattinen digitointi aloitettaneen vuosien 1966-1969 keruuprojektista, joka koski SKP:n vaiheita vuosina 1918-1944. Tämä haastatteluaineisto on suurimmaksi osaksi avokelanauhoina ja sitä on reilu 50 kpl. Näiden jälkeen on digitointivuorossa poliittisten naisvankien muistitiedon keruu vuosilta 1981-1983. Tätä aineistoa on yli 150 kpl ja se on lähes yksinomaan C-kasetteina.

Liikkuvan kuvan osalta on vielä suorittamatta arvonmääritys, jossa selvitetään Kansan Arkiston videoista ainutkertainen aineisto ja sen kunto – U-matic ja VHS-nauhojenhan tuhoutumisuhka on erittäin suuri. Digitointisuunnitelma tehdään tuon arvonmäärityksen mukaisesti. Samoin on vielä tarkastamatta kaikkien Kansan Arkistossa olevien laitteiden kunto ja toimivuus.

Posted on

Työväenliikkeen kirjasto ja Työväentutkimus -lehti 20 v.

ty </p> </div><!-- .entry-content --> </article><!-- #post-72 --> <article id=

Posted on

ENNEN & NYT 2007:1 verkolla

ennenjanyt.jpg

Ennen & nyt. Historian tietosanomat 2007:1 on verkolla. Muistin politiikka –teemanumero sisältää muun muassa nämä kirjoitukset:

Pertti Grönholmin artikkeli Stalinismin purkaminen Neuvosto-Viron historiankirjoituksessa ja tutkijoiden uusi sukupolvi

Annastiina Mäkilän Martti Turtola -haastattelu Viro ja Suomi muistoissamme

Juho Kotakallion kirja arvio: "KGB:n agentit söivät – Supon raportit kertovat." Jukka Seppinen, Neuvostotiedustelu Suomessa – strategia ja toiminta 1917–1991 (2006).

Teijo Kostiaisen kirja-arvio: "Työttömyyden ja köyhyyden kuvia 1900-luvun Suomesta." Marko Nenonen, Lapiolinjalla. Työttömät pakkotöissä 1948—1971 (2006).

Posted on

Jäsenkirje

Kesäseminaari ”Työväki lähtee – mihin suuntaa tutkimus?” pidettiin Kiljavanrannassa Nurmijärvellä 20–21. elokuuta 43 osallistujan voimin. Osa seminaarin alustuksista julkaistaan vuoden 2008 vuosikirjassa, jonka toimittavat Matti Hannikainen ja Pia Lohikoski. Vuosikirjan voi tilata edullisesti seuraavan jäsenmaksun yhteydessä. Ensi kesän seminaari järjestetään Call for Papers -pohjalta aiheesta ”kokemuksellisuus ”.

Tämän vuoden vuosikirja ”Pärjäämisen ajat – horjuvat työt” julkistetaan Työväenliikkeen kirjastossa joulukuussa – tarkka ajankohta ilmoitetaan seuran blogissa osoitteessa blogit.helsinki.fi/thpts/. Väki voimakas -vuosikirjan numero 20 ovat toimittaneet Anu-Hanna Anttila ja Anu Suoranta. Vuosikirja postitetaan 20 euron jäsenmaksun maksaneille jäsenille heti kun kirja on ilmestynyt. Kirjaa voi julkistamisen jälkeen tilata myös Tiedekirjasta (www.tiedekirja.fi, 09- 635 177, tiedekirja@tsv.fi) hintaan 20 €. Informaatiota sisällöstä alempaa.

Vuoden 2008 graduseminaari pidetään Tieteiden talolla Helsingissä perjantaina 8. helmikuuta. Graduseminaariin ilmoittaudutaan 14. joulukuuta 2007 mennessä seuran sihteerille. Alempaa löytyy tietoa yksityiskohdista.

Keväällä järjestetään myös harrastajatutkijatapaaminen. Tilaisuus pidetään Työväenmuseo Werstaassa Tampereella (Väinö Linnan aukio 8) lauantaina 8.3.2008 klo 10–17. Sinne ovat tervetulleita kaikki, jotka parhaillaan kirjoittavat jonkin järjestön, työpaikan, paikallisyhteisön, suvun tai vaikkapa henkilön historiaa. Lisätietoja ohessa!

Muistithan maksaa vuoden 2007 jäsenmaksusi? Jäsenmaksu on henkilöjäsenille 10 €, vuosikirjan tilaajille 20 € ja yhteisöjäsenille 100 €. Jäsenmaksut pyydetään maksamaan seuran tilille. Jos olet kadottanut viitenumerosi tai sinulla on muuta kysyttävää maksusta ota yhteys seuran
taloudenhoitajaan (raimo.parikka at helsinki.fi).

Syysterveisin,

Matti Hannikainen                                Oona Ilmolahti
puheenjohtaja                                        sihteeri
 
***
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikirja 2007

Väki Voimakas 20

Ilmestyy joulukuussa 2007

Pärjäämisen ajat – horjuvat työt
Toim. Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta

Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta: Prologi – pärjäämisen ajat Mia Hemming: Sosiaalinen markkinatalous – talousjärjestelmä, joka ei tyydytä
tarpeita Anu-Hanna Anttila: Palkkatyö vapaan edellytyksenä
Jari Heinonen: Työläisisiltä pojille. Kolmen miessukupolven työkokemuksia
Liisa Lähteenmäki: Työntekijät ruotuun! Pätkä- ja vuokratyöt palkansaajien
moraalisäätelynä
Katri Kaunisto: Halpaa metsätyötä. Yrittäjyys ja työttömyys
metsäammattilaisten kokemana
Kimmo Kevätsalo: Työnantaja ja työntekijä muutoksessa – entä
ammattiyhdistysliike?
Marko Nenonen: Syntyvätkö työttömien pakkotyömaat uudelleen?
Anu Suoranta & Anu-Hanna Anttila: Epilogi – horjuvat työt

Kuvatoimitus Marita Jalkanen

***
TEETKÖ TAI SUUNNITELETKO GRADUA TYÖVÄESTÖSTÄ, TYÖVÄENLIIKKEESTÄ, TYÖSTÄ TAI TYÖELÄMÄSTÄ?

Tule mukaan Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran järjestämään graduntekijöiden tapaamiseen perjantaina 8. helmikuuta 2008 klo 10–18 Helsinkiin Tieteiden talolle (Kirkkokatu 6). Ohjelman runkona ovat graduntekijöiden vapaamuotoiset työpaperit, joita kommentoivat
yliopisto-opettajat ja tutkijat. Gradut voivat olla esimerkiksi politiikan, kulttuurintutkimuksen, sosiologian, kansatieteen, folkloristiikan, uskontotieteen, historian tai muun aineen tutkielmia, joiden tutkimuskohteena on tavalla tai toisella työväestö, työväenliike tai työelämä.

Ilmoittaudu perjantaihin 14. joulukuuta 2007 mennessä. Liitä ilmoittautumiseesi yhteystietosi sekä noin sivun pituinen luonnehdinta tutkimuksestasi (aihe, keskeinen tutkimuskysymys ja aikakausi sekä nykyinen vaihe). Kerro myös yliopistosi, oppiaineesi ja gradusi ohjaajan nimi. Ilmoittautumisia ottaa vastaan Oona Ilmolahti (oona.ilmolahti at helsinki.fi). Häneltä voit myös kysyä lisätietoja seminaarista.

Varsinaiset seminaaripaperit lähetetään järjestäjille tammikuun alussa. Paperit julkaistaan verkossa, josta ne ovat tulostettavissa graduseminaarin osallistujille.

Tervetuloa esittelemään graduasi, keskustelemaan tutkimuksen teosta ja tutustumaan muihin graduntekijöihin ja tutkijoihin!

*** 

TERVETULOA HARRASTAJATUTKIJATAPAAMISEEN!

Järjestöjen juhlavuodet ovat lisänneet innokkuutta kirjoittaa omia historioita ja muistelmateoksia. Myös jatkuvan muutoksen keskellä eläviä ovat kiinnostaneet oman työ- tai lähiyhteisön menneisyys ja traditiot. Vaikka omien muistelmien ja yhteisöjen historian julkaiseminen onkin
helpottunut, julkaisijoita askarruttavat usein samankaltaiset ongelmat. Millaista kirjallisuutta pitäisi tutkimusta varten lukea? Miten käytän pöytäkirjoja, tilastoja tai muistitietoa? Miten viittaan erilaisiin lähteisiin? Mistä löydän sopivat kuvat?

Apua muun muassa näihin kysymyksiin tarjoaa Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran yhteistyössä Työväenmuseo Werstaan kanssa järjestämä harrastajatutkijatapaaminen. Tilaisuus pidetään Työväenmuseo Werstaassa Tampereella (Väinö Linnan aukio 8) lauantaina 8.3.2008 klo 10–17. Sinne ovat tervetulleita kaikki, jotka parhaillaan kirjoittavat esimerkiksi järjestön,
työpaikan, paikallisyhteisön, suvun tai vaikkapa jonkin henkilön historiaa. Tilaisuus soveltuu myös tutkimuksen aloittamista tai teettämistä suunnitteleville.

Seminaarissa on mahdollista saada palautetta suunniteltua julkaisua varten laaditusta työsuunnitelmasta ja käsikirjoituksesta tai vain vaihtaa kokemuksia muiden työväen historian harrastajien kanssa. Seminaarin vetäjät ovat työväen historian ammattitutkijoita. Tilaisuuteen sisältyy myös tutustuminen Työväenmuseo Werstaan Väinö Linna -näyttelyyn ja kokoelmiin, ja
museon työntekijät esittelevät museon aineistoja.

Ilmoittaudu viimeistään 7.2.2008. Lähetä ilmoittautumisen yhteydessä lyhyt, noin 1–5 -sivuinen työsuunnitelma tai esimerkki käsikirjoituksestasi, johon toivot saavasi kommentteja. Voit osallistua seminaariin myös ilman omaa paperia. Seminaari on osanottajille maksuton.

Lisätietoja: Matti Hannikainen, matti.hannikainen at helsinki.fi

blogit.helsinki.fi/thpts, www.tyovaenmuseo.fi

Ilmoittautumiset: Oona Ilmolahti, oona.ilmolaht at helsinki.fi

 

Posted on

Zhang Xiaogang Sara Hildenin taidemuseossa

Little_red_book_200.jpg

Edinburghissa oli yli kymmenen vuotta sitten kiinalaisen nykytaiteen näyttely Reckoning with the Past, jollaista ei oltu lännessä aikaisemmin nähty. Osallistujia oli Manner-Kiinasta, Taiwanilta ja Hongkongista. Mukana olivat muun muassa Lucia Cheung, Oscar Ho Hing-kay, Wang Xingwei ja Yu Youhan. Kysymys kiinalaisesta identiteetistä asettui eri tekijöiden töiden kautta kiinnostavaan viitekehykseen, koska mukana oli sekä kommunismia paenneita taiteilijoita että propagandamateriaalia tehtailleita mestareita. Esillä olikin sosialistisen realismin parodiaa, antiamerikkalaista satiiria ja korruptiosta kertovia seinälehtiä. Erityisesti kommunistisen järjestelmän kokeneiden taiteilijoiden suhteessa menneisyyteen ilmenivät sekä halu muistaa, parjata että unohtaa. Läsnä oli myös nostalgia.

Politiikka on näkynyt ja näkyy kiinalaisessa nykytaiteessa monin eri tavoin. Taiwanissa ja Hongkongissa punaista Kiinaa kammoksuttiin jo 1950-luvun lopulla. Tuolloin esimerkiksi abstrakti taide yhdistyi osan viranomaisista mielestä Picasson kubismiin ja oli kartettavaa vasemmistolaisuutta. Samaan aikaan useissa taiwanilaisissa taidekouluissa vaadittiin välttämään punaista väriä, koska se saattoi herättää poliittisia mielleyhtymiä.

Edinburgin näyttelyn (länsimaissa) kuuluisin taiteilija oli Kiinassa 1958 syntynyt avantgardisti Zhang Xiaogang. Kuva hänen tunnetusta Bloodline–sarjasta (Sukupuu) oli painettu mainosjulisteen ohella jopa näyttelyn t-paitaan. Zhang Xiaogang yhdistää henkilökohtaisen ja kollektiivisen viiltävällä tavalla. Teokset avautuvat paremmin, jos tuntee Kiinan historiaa. Nimittäin varsinkin kulttuurivallankumouksen aikana hävitettiin valtavasti historiallisia esineitä, kuten kirjoja, maalauksia ja monumentteja. Myös paljon vanhoja perhevalokuvia tuhottiin.

Zhang Xiaogang erotettiin lapsena perheestään, ja hänet lähetettiin uudelleenkoulutettavaksi maaseudulle. Hän näki skitsofreniaan sairastuneen äitinsä nuoruudenvalokuvan ensi kerran vasta 1993. Löydöstä alkoi psykologisten ihmiskuvien sarja Bloodline, joissa esiintyy androgyynejä, tyhjään tuijottavia ihmisiä. Sarjan töiden miltei identtisiä kasvoja yhdistävät verenpunaiset, ohuet murtumat, olivatpa hahmot gangstereita, pieniä tovereita tai perheenjäseniä. Tekijän mukaan kollektivismin idea on juurrutettu osaksi kiinalaisuutta ja on sitä edelleen: ”Ensimmäiseksi meidän pitää oppia, miten samanaikaistesti varjella kokemuksiamme muiden nuuskinnalta ja elää harmoniassa ’suuren perheemme kanssa”.

On väitetty, että Maon ajasta selviytyjiä yhdistää tuntemus yhteisestä rikoksesta, koska harva kykeni pysymään tahrattomana: muiden ilmiantaminen tai arvostelu osa omaa selviytymistä. Petokset ovat toki voineet olla vähämerkityksellisiä, mutta erilaisten tunnustusten vaatimisella koko kansa saatiin sotkettua yhteiseen syyllisyydentunnon värittämään vyyhtiin. Toinen tunne suhteessa historiaan on vieraantuneisuus. Tämä ei ole yllättävää, sillä kommunistinen historiankirjoitus todisti pitkään menneisyyden olleen syy kansalaisten nykykärsimyksiin.  Lisäksi monille kiinalaisille ikiaikainen kulttuuri on abstraktia ja kaukaista, lähihistoria puolestaan jotain joka mielellään unohdetaan.

Zhang Xiaogang 22.9.2007-13.1.2008. Sara Hildenin taidemuseo, Tampere

Kuva: Zhang Xiaogang: Pieni punainen kirja, 2003. Yksityiskokoelma.