Month: December 2007

Posted on

13. joulukuuta: Miriam Makeba – Soweto Blues

Joulukalenterimme toivottaa kaikille faneilleen hyvää Lucian-päivää. Lucia-neidoksi olemme tänä vuonna valinneet Mama Afrikan, Miriam Makeban. Päivän tuubimme on

Soweto Blues

Hakusanalla Miriam Makeba YouTubesta löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä tuubeja. Niistä noin 60 ensimmäisessä Mama Afrika esiintyy itse, joten katsottavaa ja kuunneltavaa löytyy. Taltiointeja on 1960-luvulta nykypäivään. Tämä on sieltä alkupäästä: Miriam Makeba – Khawuleza 1966.

Mama Afrika on ainakin kerran vieraillut myös Suomessa. Vuonna 2002 hän esiintyi Pori Jazzissa Paul Simonin yhtyeen kanssa. Tuolloin hänestä kerrottiin laulullisen osaamisen lisäksi että hän

"on tunnettu myös yhteiskunnallisesta työstään mm. rauhanasioissa ja rotukysymyksissä. Tästä työstä hänet on nimetty YK:n kunniasuurlähettilääksi ja vuonna 1986 hänelle myönnettiin YK:n entisen pääsihteerin Dag Hammarskjöldin nimeä kantava rauhanpalkinto."

Etekä-Afrikan hallitus riisti Miriam Makeban (s. 4.3.1932 Johannesburg) kansalaisuuden ja oikeuden palata kotimaahansa sen jälkeen kun hän oli esittänyt todistuksensa YK:n apartheidia tutkivassa komiteassa vuonna 1963. Etelä-Afrikkaan hän saattoi palata vasta  rotusortohallituksen kukistumisen jälkeen vuonna 1990.

Miriam Makeban oma, virallinen nettisivusto www.miriammakeba.co.za/ näyttää syystä tai toisesta kadonneen bittiavaruuteen. Sen löytymistä odotellassa kannattaa vierailla Åke Holmin mainiolla All About Miriam Makeba -sivustolla. Sieltä löytyy myös tämä kaikkia Mama Afrikan faneja kiinnostava tieto: Miriam Makeba will perform at the Concert Hall in Uppsala, Sweden on January 14, 2008. 

Posted on

12. joulukuuta: La Lega

Joulukalenterimme 12. tuubi palaa vanhalle mantereelle, Saapasmaahan. La Lega (Liitto) on tunnettu padovalainen laulu, jota riisinkasvattajat tapasivat laulaa Po-joen tasangoilla. Katkelma on filmistä "Bologna e la Resistenza – Lo avrai camerata Kesselring!" (ohjaus: Giampaolo Bernagozzi, Pierluigi Buganè, 1976).

Resistenza: sebben che siamo donne…

Laulun voi kuulla myös Bernardo Bertoluccin filmillä "1900", kohtauksessa, jossa viljelijät Annan johdolla alkavat osoittaa mieltään rikkaita velkojiaan vastaan. "Vaikka olemme naisia/emme pelkää…":

Sebben che siamo donne/Paura non abbiamo
Per amor dei nostri figli/per amor dei nostri figli
Sebben che siamo donne/Paura non abbiamo
Per amor dei nostri figli/In lega ci mettiamo

O li o li o la/E la lega la crescerà
E noialtri lavoratori/E noialtri lavoratori
O li o li o la/E la lega la crescerà
E noialtri lavoratori/Vogliamo la libertà

E la libertà non viene/Perchè non c'è l'unione
Crumiri col padrone/crumiri col padrone
E la libertà non viene/Perchè non c'è l'unione
Crumiri col padrone/Son tutti d'ammazzar
… jne.

Kun seuraavan kerran vierailet Bolognassa, niin käy myös täällä Museo della Resistenza di Bologna.

Posted on

11. joulukuuta: Lee Dorsey – Working In The Coal Mine

Joulukalenterimme 11. tuubi vie meidät uudelle mantereelle, syvään etelään aina hiilikaivoksen pimeyteen asti, samalla kun vietämme kansanivälistä vuorten päivää.

Lee Dorsey (24.12.1924 – 1.12.1986) syntyi New Orleansissa, Lousianassa. Maailmansodan jälkeen hän elätti itseään nyrkkeilijä ja myöhemmin rhythm&bluesin taitajana. Parhaat vuodet laulajana osuivat 1960-luvulla. Vuosina 1965-69 hän onnistui saamaan 7 levytystään USAn HOT 100 listalle ja kaksi niistä jopa TOP 10 asti. Toinen näistä ja samalla kaikkein menestyksekkäin levytys on vuodelta 1966,

"Working in the Coalmine":

Joulukuu 1907 on jäänyt Yhdysvaltojen historiaan hiilikaivosturmien mustinpana kuukautena. Viidessä eri kaivosonnettomuudessa sai tuolloin surmansa yhteensä yli 700 kaivostyöläistä. John Heinz History Centerissä Pennsylvaniassa avattiin 1.12.2007 näyttely,  The Darkest Month muistuttamaan noista 100 vuoden takaisista ajoista.

Hiilikaivoksissa räjähtelee edelleen. Tänäkin vuonna on voitu lukea kuolonuhreja vaatineista onnettomuuksista Ukrainassa ja Kiinassa. Hiilellä on musta menneisyys ja nykyisyys. Myös tulevaisuuden ennuste on synkkä: ilmastonmuutos, hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena.

"Working in the Coal Mine" on saanut monia muitakin tulkitsijoita ja innoittanut myös videonikkareita luomaan YouTuubeja. Useimmat löytyvät tuubimme Menu-painikkeen takaa. Esimerkiksi Mike Rowe and Friends – "Working in a Coalmine", joka sisältää paljon videokuvaa maan hiilenmustasta sisuksesta.

Maanpäällisemmän, joskaan ei paljon valoisamman näkemyksen mainariperheen elämään tarjoaa Loretta Lynnin Coal Miner's Daughter, tuubina sekin.

Posted on

10. joulukuuta: Intialainen dokumentaristi Anand Patwardhan

Vaihtoehtoa Bollywoodille

Joulukalenterimme  musiikillis-visuaalinen katse suuntautuu näin ihmisoikeuksien päivänä itään, josta kantautuu yleismaailmallinen rauhan viesti: Intialaisen Anand Patwardhanin lyhytfilmi Ribbons for Peace (1998) sisältää Kishore Kumarin vanhaa filmimusiikkia, englanninkielisin tekstein. Elokuva ottaa kantaa Intian ydinasepolitiikaan. Mukana on monia elokuvatähtiä, kuten Naseeruddin Shah, Aamir Khan, Kittoo Gidwani and Chandrachur. Loppupuolella vilahtaa todennäköisesti  suomalaisillekin kaunokirjallisuuden ystäville tuttu naishahmo.

Ennen elokuvan alkua on noin 33 sekuntia virityskuvaa –   koettakaa  kestää! Anand Patwardhan: Ribbons for Peace (1998)

Sosiologiaa opiskellut Anand Patwardhan on Intian tunnetuimpia  dokumentaristeja. Hän tarttuu töissään vakaviin aiheisiin, muttei huoli harteilleen sankarireportterin viittaa. “On vaikea sanoa, missä määrin elokuvani saavat aikaan muutosta, mutta jos muutoksella tarkoitetaan ajattelun aloittamista, jotain on jo saavutettu”, sanoo Patwardhan.Elokuvien lisäksi Patwardhanilla on takanaan pitkä ura kansalais- ja rauhanliikkeissä, ja niitä hänen filminsäkin usein käsittelevät. Patwardhanin palkitut dokumentit ovat herättäneet kiivasta keskustelua mutta myös suoranaista vihaa. Äärioikeistolaisten hindujen uhkailut saivat New Yorkin luonnonhistoriallisen museon hiljattain peruuttamaan filmin In the Name of God (1992) esityksen. Elokuva käsittelee pohjoisintialaisen Ayodhyan moskeijan tuhoamista.

Patwardhanin viimeisin työ on ydinasenationalismia kritisoiva War and Peace (2002). Pakistanin televisio esitti elokuvan useassa osassa, ja osien välillä väiteltiin ydinasevarustelusta. Intiassa filmi pääsi kaupalliseen elokuvateatterilevitykseen vasta oikeustaistelun jälkeen kesällä 2005.

Kriitikot ovat sanoneet Patwardhanin joskus saarnaavan liikaa, ja esimerkiksi hänen Father, Son and Holy war elokuvansa (1994) romantisoitua matriarkaattinäkemystä on arvosteltu epähistorialliseksi. Patwardhan sanoo kaikkien dokumenttiensa olevan jossain määrin fiktiota.

“Minuun on lyöty monia leimoja ja kutsuttu yksipuoliseksi. Ulkomailla asuvat intialaiset kysyvät usein, miksi annan kielteisen kuvan maastani. Olen eri mieltä heidän kanssaan. Minähän näytän miten kouluttamattomat ihmiset osaavat perustella kantojaan ja ajaa asioitaan; miten ystävällisesti he käyttäytyvät muitakin kuin oman ryhmänsä jäseniä kohtaan.”

Tällä hetkellä Patwardhan pitää taukoa elokuvien teosta ja kiertää keskustelemassa töistään ympäri maailmaa.  “En ole kovin hyvä markkinoinnissa. Filmin tekeminen on paljon helpompaa kuin sen levittäminen.”

Lisää aiheesta:

Dokumentteja olosuhteiden pakosta, Kumppani 2006:1

Sensuuri koettelee Intian dokumentaristeja, Kumppani 2005:9

Posted on

9. joulukuuta: Miten käy Tony Blairilta rock and roll?

Tony Blair & New

9. päivän joulutukalenterimme jatkaa taivallustaan Brittein saarilla. Ei ole mikään salaisuus,  että entinen pääministeri Tony Blair on soittanut nuoruudessaan Ugly Rumours -yhtyeessä. Tässä Should I stay or should I go -esityksessä kitara on kuitenkin jäänyt kotiin:

Tony Blair sings the Clash:

If I go there will be troube,
if I stay it will be double 

Vertailun vuoksi tässä itse the Clash:

 http://www.youtube.com/watch?v=0Ag8J2NMYmc 

Labour: vision tarjoaa puolueeseen liittyviä videoita:
http://www.youtube.com/user/theuklabourparty

Posted on

8. joulukuuta: Charlie & The Bhoys – Viva La Quince Brigada

Joulukalenterimme 8. tuubi vie meidät musiikillisesti Skotlantiin ja Irlantiin ja sisällöllisesti Espanjaan vuosina 1936-39. 'Viva La Quinta Brigada'  (Eläköön 5. prikaati) on Espanjan sisällissodan vuosien laulu. Irlantilainen Christy Moore teki siitä paljon myöhemmin version Viva La Quince Brigada (Eläköön 15. prikaati). Irlantilaiset vapaaehtoiset tasavallan puolustajat taistelivat 15. kansaivälinen prikaatin riveissä.YouTubesta kyllä löytyy  Christy Mooren (kitaratrio) oma mainio esitys (sisältäen on myös laulun sanat), mutta kalenteriimme olemme valinneet skotlantilaisen Charlie & The Bhoys yhtyeen ("The World's no 1 Celtic Band") esityksen. Olkaapa hyvät 

Viva La Quince Brigada
 

Erityisesti englantia puhuvissa maissa näytetään Espanjan ohella vaalittavan yhä Kansainvälisten prikaatien muistoa vuosittaisissa tapaamisissa, konserteissa ja myös tieteellisissä konferensseissa. Vuonna 2002 perustettiin uusi organisaatio The International Brigade Memorial Trust jatkamaan tätä perinnettä:

The International Brigade Memorial Trust was formed in 2002 from the veterans of the International Brigade Association, the Friends of the I.B.A., representatives of the Marx Memorial Library, and historians specialising in the Spanish Civil War. 

Irlantilaisilla vapaaehtoisilla on luonnollisesti oma sivustonsa. Kannattaa myös mainita Eugene W. Plawiukin alunperin kokoama laaja sivusto The Spanish Revolution and Civil War . Ja sokerina pohjalla Facebookiin on perustettu International Brigades Memorial Trust.-ryhmä. Sen 88 jäsenestä  vain yksi on Suomesta.

Syystä ta toisesta Suomessa ei ole oikeastaan koskaan laajemmin pidetty yllä tällaista perinnettä, vaikka meiltäkin lähti yli 200 vapaaehtoista kansainvälisiin prikaateihin. Yhtä paljon kuin Irlannistakin.  Muutama kirja sentään on aikojen saatossa tehty. Jyrki Juusela on muutama vuosi sitten julkaissut laajan  teoksen  Suomalaiset Espanjan  sisällissodassa 1936-39. Divareista näyttää vielä löytyvän myös Jenny Pajusen muistelmateos "Espanja, sinä nuoruutemme", jossa hän kuvailee vasemmiston toimintaa Espanjan tasavallan tukemiseksi 1930-luvun lopun Suomessa.

Posted on

6. joulukuuta: A las barricadas

Serge Utgé Royo, a las barricadas

Joulukalenterimme kuudes tuubi  a las barricadas on Espanjan sisällissodan (1936-39) tasavaltalaisen puolen tunnetuimpia ja kansainvälisesti levinneimpiä lauluja. Tuolloin sitä lauloi erityisesti Confederación Nacional del Trabajon eli suurimman ammattiliiton ja anarkistien tärkeimmän järjestön väki. Laululla on kuitenkin paljon varhaisemmat juuret. Alunperin se oli "puolalaisen Karol Kurpinskin vuonna 1831 säveltämä, ranskalaisen Casimir François Delavignen sanoittama ja Karol Sienkiewiczin puolaksi kääntämä kapinalaulu, jossa sympatisoidaan Puolan vuoden 1830–1831 kapinallisia." (Wikipedia). Sävelmä tuli hyvin suosituksi vuosien 1905 ja 1917 Venäjän vallankumousten yhteydessä. Suomeen se rantautui viimeistään vuosina 1917-18. "Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on" riimitteli tuntemattomaksi jäänyt suomentaja.

Laulu tunnetaan meillä ehkä paremmin nimellä Varšavjanka (myös Warshavjanka, Warchavjanka, ven. Варшавянка, Varšavjanka, ransk. La Varsovienne, puol. Warszawianka, engl To the Barricades) Yleensä se esitetään hieman mahtipontisena kuoroesityksenä, mutta nyt sen esittää katalonialainen Serge Utgé Royo, yksinäinen kitaristi. Kuvituksena on Espanjan tasavaltalaisten julisteita:

 
Omistamme tämänpäiväisen tuubimme Suomen itsenäisyyden ja Venäjän vuoden 1917 vallankumousten (helmikuu ja lokakuu) keskinäiselle tiiviille yhteydelle. Ei ensimmäistä ilman jälkimmäisiä.

Lisätietoja Serge Utgé Royosta ja hänen musiikistaan: Chansonrebelle.