Kuvan kyltti on sisäänajotien varressa.© Maaria Seppänen
Kyllä, luitte aivan oikein: maailmassa on paikkakunta, joka pitää itseään maantieteen globaalina pääkaupunkina ainakin sen mukaan, mitä katuvarren kyltistä voi päätellä, ja tämän lisäksi vielä Amerikan ristikummina! Kyseessä on itäisessä Ranskassa Lorraine –maakunnassa, Vogeesien läänissä sijaitseva Saint-Dié (virallisesti Saint-Dié-des-Vosges), jossa järjestetään vuosittain kansainvälinen maantieteen festivaali, tuttavien kesken FIG (Festival International de Géographie). Maantieteestä vähemmän perillä oleville mainittakoon, että Vogeesit on ylisen Rheininlaakson hautavajoaman läntisen reunan muodostava vuoristo, joka erottaa Moselin, Meurthe-et-Moselin ja Vogeesien läänit Elsassista. (Hautavajoaman itäinen reuna taas on Schwartzwald.)
Törmäsin tähän hilpeältä kuriositeetilta kuulostavaan ilmiöön syksyllä 2006 etsiessäni internetistä lähimatkailuun soveltuvaa syyslomakohdetta. Ja kerron heti, että jo yhden käyntikerran jälkeen minusta tuli vakiokävijä. Mutta selvitetään ensin taustoja; kyseessä ei todellakaan ole pelkkä kuriositeetti vaikkakin suomalaisille maantieteilijöille toistaiseksi tuntematon tapahtuma.
1500-luvun alussa Saint-Diéssä toimi kanooni Vautrin Ludin johdolla Vogeesien kymnaasi. Nämä renessanssiajan oppineet humanistit, Erasmuksen aikalaiset, antoivat ensimmäisinä nimen Amerikka eurooppalaisten vasta löytämälle mantereelle italialaisen Amerigo Vespuccin mukaan. Saint-Diéssä kymnaasin oppineiden johdolla myös painettiin tunnettu Waldseemüllerin maailmankartta Cosmographie Introductio (1507), jossa Amerikka ensimmäistä kertaa näyttäytyy omana mantereenaan eikä Aasian jatkeena – esimerkiksi Kolumbushan ei koskaan saanut tietää ettei merimatkoillaan ollutkaan päässyt Aasiaan. Yhtä kappaletta kuuluisaa karttaa säilytetään kaupungin museossa, ja jo sata vuotta sitten sen painamisen 400-vuotisjuhlaa näytetään juhlittaneen komeasti.
Näistä aineksista sitten vuonna 1990 kaupungin dynaaminen ja arvattavasti poliittisesta tulevaisuudestaan kiinnostunut pormestari kierrätti Saint-Diélle uusvanhan identiteetin Amerikan ristikummina ja maantieteen jopa globaalina pääkaupunkina ja lanseerasi FIG:n. Nyt FIG on ehtimässä 19. painokseensa ja sen kun vain laajenee ja komistuu. Koska pormestari on entinen Mitterrandin hallituksen ministeri, hän on osannut huolehtia festivaalille myös korkeatasoisen vierailijakunnan ja (suomalaisen maantieteilijän näkökulmasta) kadehdittavan näkyvyyden maan tiedekentässä.
FIG järjestetään joka syksy lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Festivaali koostuu yleisötilaisuuksista, joissa pidetään esitelmiä, luentoja ja paneelikeskusteluja. Näitä kaikille avoimia yleisötilaisuuksia on kolmen, neljän päivän aikana noin 300, ja niissä maantieteilijät ja muut tutkijat esittelevät tutkimustensa tuloksia tai keskustelevat ajankohtaisista aiheista. Kunakin vuonna festivaalilla on oma erityinen teemansa; vuonna 2006 se oli Amerikan (uudelleen)löytäminen, vuonna 2007 puolestaan maapallon energiapula; kuluvana vuonna ohjelma tulee käsittelemään aihetta sodat ja konfliktit. Maantieteilijöiden lisäksi vuosittain paikalle on kutsuttu jotakin muuta tieteenalaa edustava ’suuri todistaja’ (grand témoin). Viime vuosina he ovat olleet psykoterapian gurut Julia Kristeva (2006) ja Elizabeth Roudinescu (2007). Taiteilijavieraana taas oli edellisenä vuonna esseisti, kirjailija Erik Orsenna ja 2007 näyttelijä, poliittisena kannanottona Senegalin kansalaiseksi siirtynyt Richard Bohringer. Saint-Diéssä voi FIG:n aikoina bongata aikamoisen joukon Ranskan intellektuaalisen elämän ja politiikan TV:stä tuttua kermaa.
Erik Orsenna (oik.) haastattelussa vuonna 2006. Kuva: Maaria Seppänen
Kaupungin kaikki julkiset tilat tuomiokirkon kryptasta kaupungintalolle, elokuvateattereihin ja kouluihin on valjastettu FIG:n käyttöön, ja niinpä vuosittaisen kävijämäärän ilmoitetaankin olevan noin 30.000 – mikä on 25.000 asukkaan kaupungille aika paljon, vaikka määrä lasketaankin nähtävästi ynnäämällä kaikkien tilaisuuksien yhteenlaskettu kävijämäärä koko viikonlopun aikana, ei kunakin hetkellä erikseen.
Tämän tiedepitoisen, maantiedettä ja historiaa popularisoivan ohjelman ohella FIG:ssä pidetään ruokamessut, jossa keittiöistään kuuluisien Elsassin ja Lorraine’n tuottajat ja huippukokit esittelevät tuotteitaan ja ruoanlaittotaitoaan, sekä kirjamessut. Niiltä löytää kaiken mahdollisen kuviteltavissa olevan ranskaksi julkaistun kirjallisuuden liittyen matkailuun, ajankohtaiseen politiikkaan, kaukomaihin ja -kansoihin, geopolitiikkaan sekä tietysti maantieteeseen ja historiaan, ovathan ne Ranskassa yhtä ja samaa oppiainetta kouluissa.
FIG ei edellytä rekisteröitymistä eikä järjestä majoitusta vaan toimii kävele vapaasti sisään -periaatteella vieläpä first come, first served eli suosituimpiin tilaisuuksiin ei kaikille kiinnostuneille riitä tilaa. Näin kävi vuonna 2006 laajan Yhdysvallat -paneelikeskustelun kanssa sekä viime vuonna Mélanie Betancourin vieraillessa kaupungintalolla kampanjoimassa Kolumbian viidakoissa kituvan äitinsä Ingridin panttivankeutta vastaan. Molempina vuosina on FIG:n viikonloppuna ollut loistava sää, lämpötilakin kahdenkymmenen asteen hujakoilla, ja olemme yhdistäneet ajatuksen ravinnon patikointiin Vogeesien huimissa maisemissa (suosittelen Club Vosgien -vaelluskerhon karttojen hankkimista). Teollisesta historiasta kiinnostuneille alue tarjoaa myös näkymän varhaiseen teollistumiseen, antoihan vuoristo edullista vesivoimaa tekstiiliteollisuuden palvelukseen. Myös Elsassin kauniit kaupungit ja viininviljelmät ovat vuorten takana vain joidenkin kymmenien kilometrien, tosin kiemuraisten tieyhteyksien päässä. Lähin kansainvälinen lentokenttä lienee Basel/Mulhouse; Strasbourg ja Nancy ovat molemmat hieman yli 100 km päässä ja Pariisista ehtii Saint-Diéhen luotijunalla alle kolmessa tunnissa.
Mutta ennen kaikkea FIG:ssä on mukava, rento tunnelma. Kadulla kulkijoiden joukosta erottaa helposti tiedematkalaiset ei pelkästään kädessä näkyvän festivaaliohjelman takia vaan oman, hieman nuhjuisen ulkoilmaa, luontoa, löytöretkiä ja ajattelun voimaa ja viisautta huokuvan olemuksen ansiosta – sopivana kontrastina nykyiselle asuinpaikalleni…FIG:in täytyy päästä joka vuosi!
FIG:n esite osoitteesta: http://www.fig-saintdie.com/
Aikaisempien vuosien festivaalien esitelmät ja luennot: http://fig-st-die.education.fr/ .
Tarkka ohjelma ilmestyy linjoille vasta pari viikkoa ennen itse tapahtumaa.
Maaria Seppäsen arvio teoksesta Doreen Massey, Samanaikainen tila (Vastapaino 2008) on julkaistu Ytimessä 2008:1