Työväentutkimus-palkinnon saivat 3.3.2008 yhteiskuntatieteiden tohtori Mari Käyhkö väitöskirjatutkimuksesta Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa (Joensuu University Press. Joensuu 2006. 285 s.) ja dosentti Tapio Bergholm tutkimuksesta Sopimusyhteiskunnan synty II. Hajaannuksesta tulopolitiikkaan. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969 (Otava. Helsinki 2007. 525 s. Kuvitettu.).Tämänvuotisilla palkinnoilla halutaan herättää keskustelua työelämän, työväestön ja työväenkulttuurin muuttuvista merkityksistä tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Palkitut tutkimukset tarkastelevat työhön kouluttamista ja työmarkkinoiden sopimushistorian muutoksia tuoreista näkökulmista.
Mari Käyhkön sosiologinen tutkimus lähtee liikkeelle paikallistasolta ja antaa äänen unohdetulle ja monella tapaa marginaalissa olevan ryhmälle. Pääosassa ovat pohjoiskarjalaiset työläistytöt, joiden siivoojaksi opiskelua ja työelämän alkuvaiheita hän on tutkinut 1990-luvun lopulta lähtien. Käyhkö tuo työväentutkimuksen raikkaasti ja rohkeasti tähän päivään. Etnografisella tutkimusmetodilla tuotettu ja analysoitu rikas ja monipuolinen aineisto suhteutetaan ansiokkaasti moraalisäätelyn teoriaan ja brittiläiseen työväenkulttuuritutkimuksen perinteeseen.Tapio Bergholmin kirjoittama SAK:n sodanjälkeisen historian toinen osa on suomalaisen työmarkkinahistorian vahva ja kaivattu perusteos. Palkkatyö- ja sopimusyhteiskunnan muotoutumiseen 1950–60-luvulla kytkeytyy hyvinvointivaltion keskeisten ja kansalaisten arvostusta nauttivien instituutioiden rakentaminen ja modernisointi. Uutta ja tuoretta Bergholmin tulkinnassa on se, että hän käsittelee sosiaalipoliittisia uudistuksia, työehtosopimusneuvotteluja sekä järjestöjen sisäistä kehitystä yhtenä kokonaisuutena.
Työväenperinne – Arbertartradition ry. jakoi nyt kahdennentoista kerran Työväentutkimus-palkinnon työväen historian, perinteen ja kulttuurin laadukkaalle tutkimukselle. Palkinnolla halutaan korostaa perinteen ja historian merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle sekä tukea ja kannustaa alan tutkijoita ja harrastajia. Työväentutkimus-palkinto jaetaan vuorovuosin harrastaja- ja ammattilaistutkijalle Työväenperinnepäivänä. Tänä vuonna vuorossa oli akateeminen tutkimus.
Työväentutkimus-palkintoehdokkaina oli useita kymmeniä vuosina 2006 ja 2007 julkaistuja akateemisia tutkimuksia. Työväentutkimus-palkinnon raatiin kuuluivat puheenjohtajana dosentti Kirsti Salmi-Niklander ja jäseninä VTT Anu-Hanna Anttila, VTT Matti Hannikainen sekä FL Jyrki Helin.
Lisätietoja: Kirsti Lumiala, puh. 09-750 429, kirsti.lumiala@tyovaenperinne.fi
Palkintoraadin perustelut palkittujen osalta:
Yhteiskuntatieteiden tohtori Mari Käyhkö: Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa (Joensuu University Press. Joensuu 2006. 285 s.).
Työläistytöt koulutusyhteiskunnan marginaalissa
Mari Käyhkön sosiologian väitöskirja tuo työväentutkimuksen raikkaasti ja rohkeasti tähän päivään. Hänen etnografinen tutkimuksensa antaa äänen monella tapaa marginaalissa olevalle ryhmälle: pohjoiskarjalaisille työläistytöille, joiden siivoojaksi opiskelua ja työelämän alkuvaiheita hän on tutkinut 1990-luvun lopulta lähtien.
Luokka ja sukupuoli virittävät tutkimukseen kutkuttavia jännitteitä ja kysymyksiä: Miten työväenluokkainen puhekulttuuri ja naisen ruumiillisuus ”jalostetaan” hiljaiseksi näkymättömyydeksi? Miten ja miksi työväenluokkaiset tytöt yhä hakeutuvat aliarvostettuun ammattiin ja työhön, jonka antama takuu toimeentulosta on yksi epävarmimmista?
Käyhkö hyödyntää tutkimuksessaan monipuolisia aineistoja, joita hän analysoi tarkasti ja oivaltavasti. Havaintopäiväkirjat, haastattelut, oppimateriaalit ja viralliset dokumentit rakentavat moniulotteisen kuvan nuorten naisten toiminnasta ja ajatuksista sekä heidän siivooja-ammattilaisuuteensa liitetyistä odotuksista. Tämä tutkimuksessa hahmoteltu kokonaiskuva siivousalan ammattilaisten koulutuksesta ja työstä on myös arvokas lähihistoriallinen dokumentti.
Käyhkö käsittelee tutkimuskohteitaan kunnioittavasti ja esittää heidät aktiivisina toimijoina, jotka kyseenalaistavat koulutusyhteiskunnan itsestään selviä perusperiaatteita. Nämä nuoret naiset eivät sopeudu länsimaiseen ja keskiluokkaiseen ”itsen projektiin”, johon liittyy kategorisoiva puhe voittajista ja häviäjistä. Elämä on heille projektien ketjun sijasta paremminkin arjen syklistä kulkua.
Aineisto kytketään ansiokkaasti sosiologisen tutkimuksen traditioon, erityisesti brittiläiseen työväenkulttuurin tutkimukseen ja moraalisäätelyn teoriaan sekä Michel Foucault’n teorioihin diskursiivisesta vallankäytöstä ja itsekurin tekniikoista. Aineiston analyysin, tutkimuskysymysten ja teorian hedelmällinen vuoropuhelu tuottaa kiinnostavia tulkintoja. Kaikkiaan väitöstutkimus osoittaa vankkaa tutkijan ammattitaitoa. Eloisa, ytimekäs tyyli ja taitavasti käytetyt aineistoesimerkit haastavat lukijan eläytymään työläistyttöjen ajatuksiin. Teos saa myös pohtimaan laajempia työelämän muutoksia koskevia kysymyksiä, joista vakavimmat liittyvä alhaisen statuksen leimaamien alojen naisammattilaisten tulevaisuuteen.
Palkittu: Mari Käyhkö puh. 0400-611082, mari.kayhko@joensuu.fi
Dosentti Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II. Hajaannuksesta tulopolitiikkaan. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969 (Otava. Helsinki 2007. 525 s. Kuvitettu.)
Suomalaisen työmarkkinahistorian murroksen vuodet
Tapio Bergholmin kirjoittama SAK:n sodanjälkeisen historian toinen osa on suomalaisen työmarkkinahistorian vahva ja kaivattu perusteos. Aikakauteen liittyy suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisen nopea rakennemuutos teollistuvasta maatalousyhteiskunnasta kohti teollistunutta palveluyhteiskuntaa. Samoina vuosina työväenliikkeen poliittiset pääsuunnat jakautuivat ja ammattiyhdistysliike hajosi sekä myöhemmin eheytyi.
Palkkatyö- ja sopimusyhteiskunnan muotoutumiseen kytkeytyy myös hyvinvointivaltion keskeisten instituutioiden rakentaminen ja modernisointi: noina vuosina luotiin työttömyysturva, eläkejärjestelmät, sairausvakuutus, tavoite samapalkkaisuudesta ja työajan lyhentäminen pidentyneine vuosilomineen.
Bergholm osaa kaivaa esiin olennaisen tästä mielenkiintoisesta ja vaikeasta tutkimusajanjaksosta. Hänen tulkinnassaan sosiaalipoliittiset uudistukset, työehtosopimusjärjestelmän kehitys ja tulopolitiikan ensi askeleet yhdessä loivat ”Suomen mallin”. Sen neljä jalkaa (työnantajat, valtio, maataloustuottajat, työntekijät) alkoivat muodostua kolmeksi, kun pienimuotoinen maanviljelys ajettiin ahtaalle ja junat kuljettivat hiljaiset miehet ja naiset teollisuuspaikkakunnille Suomessa ja Ruotsissa.
Naiset tulivat palkkatyömarkkinoille 1960-luvulla sankkenevin joukoin. Tasa-arvon juurruttaminen on ollut hidasta, vaikka ammattiyhdistysliikkeen omin voimin naisten palkkauksellista asemaa on yritetty parantaa koko sodanjälkeisen ajan. Bergholmin tutkimusajanjakson aikana naisten työmarkkina-asema parani ja ay-aktiivisuus nousi.
Bergholmin työstä nousee esiin kaksi erityistä vahvuutta. Ensinnäkin hän käsittelee sosiaalipoliittisia uudistuksia, työehtosopimusneuvotteluja sekä järjestöjen sisäistä kehitystä yhtenä kokonaisuutena. Näin hän pystyy perustellusti ja hienojakoisesti erittelemällä kyseenalaistamaan ja kumoamaan aikaisemman, usein yhteen osa-alueeseen keskittyvän tutkimuksen selitykset.
Toiseksi Bergholm perustaa tulkintansa pääosin aineistoihin, jotka ovat olleet vuosikymmenet kaikkien saatavilla. Hän vyöryttää esiin tarinan, jonka keskeisiä rakennuspuita ovat järjestöjen viralliset asiakirjat, sopimukset ja lainsäädäntöön liittyvät aineistot.
Palkittu: Tapio Bergholm, puh.050 547 2771, tapio.bergholm@sak.fi