Loikkausten historiaa

syrjanenkansi.jpg

Ei kaksi kolmannetta kuten on tapana sanoa. Oli ainakin. Antti Syrjäläinen on historian alaan kuuluvassa, Joensuun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919-1939, selvittänyt urheiluloikkauksien syitä vuosina 1919–1939.

Väitös on julkaistu Joensuun yliopiston sarjassa Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 89 ja se on saatavana myös avoimena verkkojulkaisuna (pdf) Joensunn yliopiston verkkojulkaisut JoyPub, 161 s.

Poliittiset ristiriidat, olympiakisoihin pääsy ja elannon tienaaminen

Tiivistelmän mukaan:

“Väitöstutkimus osoittaa, että merkittävimpiä syitä huippu-urheilijoiden loikkauksille olivat poliittiset ristiriidat, olympiakisoihin pääsy ja elannon tienaaminen.

Verinen kansalaissota raastoi suomalaista kansakuntaa sodan päätyttyäkin, useiden vuosikymmenten ajan. Kansa oli kaikkein jyrkimmin kahtiajakautunut 1920- ja 1930-luvuilla. Politiikka ja urheilu olivat limittyneet tiiviisti yhteen. Kansalaissodan jälkeen urheilu oli eräs tärkeimmistä tavoista rakentaa vastikään itsenäistyneen valtion kansallista itsetuntoa ja kuvitelmaa yhteenkuuluvuudesta. Todellisuudessa oikeistolaisen SVUL:n ja vasemmistolaisen TUL:n edustajat kilpailivat eri kentillä 1920- ja 1930-luvuilla. Olympialaisiin saivat osallistua vain SVUL:n urheilijat. Tästä huolimatta TUL:n kasvatit saavuttivat yli 20 mitalia aikakauden olympiakisoissa.

Syrjäläisen laskelmien ja määritelmien mukaan kaikkiaan 77 TUL:n seuroihin kuulunutta huippu-urheilijaa loikkasi SVUL:n tai sen erikoisliittojen alaisiin seuroihin vuosien 1919–1939 välisenä aikana. Suomessa tapahtui vastaavia loikkauksia huomattavasti enemmän kuin muissa maissa. Loikkaukset toiseen suuntaan, eli oikealta vasemmalle, olivat erittäin harvinaisia. Loikkaukset herättivät kiivasta keskustelua aikakauden urheilupoliittisissa elimissä ja lehdistössä.

Jokaisen yksittäisen loikkauksen taustalla oli lukuisia erilaisia syitä, eikä kukaan loikannut vain yhden syyn takia. Kilpailumahdollisuuksien paraneminen, erityisesti olympialaisiin pääsy, oli merkittävä urheilijoita oikeistopuolelle vetävä tekijä. Rahan tienaaminen urheilemalla, työpaikan saanti tai edes entisen työn säilyttäminen olivat erittäin tärkeitä loikkaussyitä erityisesti 1930-luvun alkupuolella, jolloin loikkauksia tapahtui eniten. TUL:n sisäiset ristiriidat työnsivät urheilijoita SVUL:n puolelle.

Toisaalta siteet työläispuolelle sekä vasemmistolainen aatemaailma sitoivat loikkareita TUL:oon. Suorittajalleen loikkaukset olivat aina henkilökohtaisesti iso askel, joka vaati vetävien, työntävien ja sitovien syiden pitkällistä punnitsemista. Pelko, uhkailu ja väkivalta varjostivat nimittäin useita loikkauksia.”