Kansan Joulu oli S(uomen)K(ansan)D(emokraattisenL(iiton) joululehti. Tuolla nimellä se ilmestyi 30-vuotta, vuosina 1951-1980.
Joulu ja joulukuusi näyttävät lopultakin saapuneen myös kaupunkiin. Tai ainakin kaupungin laidalle työväestön mataliin tölleihin. Aivan valtaosa vanhemmista joululehtien kansista kiinnittyi lumiseen maaseutuun.
Paljon muuta jouluista lehden sisältä ei sitten löydykään. Kahvilaiva Herakleen matkassa seilataan maailman meriä (Vain merimies voi tietää…). Näyttelijä Raakel Laakso kertoo mieluisista osistaan eri näytelmissä. Lukijoille tarjotaan J. Segelin, Alan Maxin ja A.H. Tammsaaren kertomukset. Mutta vain Sulo Kivisen avausruno Aattoiltana viittaa jotenkin jouluun ja tietysti ah niin lumiseen maaseutuun.
Jokin muukin lehdestä puuttuu: yllätys, yllätys Neuvostoliitto. Tuontifirmojen mainoksia on kyllä muutama, mutta muuten ei yhtään kirjoitusta sosialismin saavutuksista. Voitto Raatikainen kyllä mainitsee Neuvostoliiton (ja myös Unkarin sekä Tsekkoslovakian) urheilijoiden hyvän panoksen kesän yleisurheilun EM-kisoissa, erityisesti Vladimir Kutsin mahtavan suorituksen 5000 metrillä, mutta kyse ei ole sosialismin vaan urheilijoiden saavutuksista. Neuvostoliiton puuttumista alleviivaa vielä se että lehdessä julkaistiin kiinalainen satu ja kuvakavalkadi Joulupukki ja kevään keijut Kiinan lasten uuden vuoden juhlassa. A.H. Tammsaarekin oli vain Tallinnassa asuva kirjailija. Vielä lähes kaksi vuotta Stalinin kuoleman jälkeen tunnelma oli jotenkin odottava.