December 2008 – Page 3 – Työväenhistorian uutisvirtaa

8.12.20088.12.2008

8. joulukuuta

Demokraattisen kansan joulu 1945 oli SKDL:n päivälehden Vapaa Sanan joululehti. Kansikuva on kaiketi Tapio Tapiovaaran (TAPSA) tekemä, ainakin hänet mainitaan lehden graafisen ilmeen luojaksi.

Uusi rakennus on syntymässä, soihtu tekijän kädessä tuo valoa pimeyteen, jota valaisee myös jo hienoinen valonkajo itäisellä taivaalla. Symboliikkaa kuvasta ei ainakaan puutu, tosin kovin jouluista se ei ole. Jos ei sitten pahnoilla istuva äiti, rinnoillaan vastasyntynyt lapsi, johonkin viittaisi.

Kansien sisältäkään ei juuri viittauksia jouluun löydä. Se kuin kavalkadi kuka kukin on uudessa kansandemokraattisessa liikkeessä. Kirjoittajina esiintyvät Hertta Kuusinen, Yrjö Leino, Reinhold Svento, Ville Pessi, Tyyne Tuominen, Matti Huhta, Yrjö Enne, Mauri Ryömä, Yrjö Räisänen, Kaisu-Mirjami Rydberg, Raul Palmgren.

Kirjoittajien katse suuntautuu jotenkin yllättävästi menneisyyteen, historiaan ja ja luokkataistelun opetuksiin. Palmgren kirjoittaa sodanaikaisista vankilavuosistaan, Leino työläisten ja talonpoikaiston liitosta. Opetusministeri Johan Helo esittää ensimmäisenä valtiovallan tervehdyksen: “Joulu juhlana edellyttää demokratian voitto”. Kaikki vakavaa ja asiallista.

On sentään jotain jouluistakin: Arvo Turtiaisen viiden sivun mittainen runoelma “Joulutarina taivaan enkeleistä, Pyhästä Pietarista, Herra Jumalasta ja ihmisten murheesta jouluna 1942“. Se loppuu tänä joulunakin ajankohtaiseen teemaan:

Jos “atoomipommin” ja “atoomien” sijaan laittaa ilmastonmuutoksen ja teollisen yhteiskunnan hillittömän energiantarpeen, jotka jo sulattavat “napapiirin jäätiköitä” niin runohan on aika osuva nykytilanteen kuvaus. Hiekka-aavikot tosin sen kuin laajenevat. Herra vaikuttaa kovin teknologia- ja edistysuskovaiselta, Pietari sen sijaan on epäileväisempi ja kapinallinenkin. Arvo Turtianen? – hm, noo hän tuntuu jotenkin olevan epäilevän Pietarin kannalla.

7.12.20087.12.2008

7. joulukuuta

Kiva-lehden joulukuun kansia 1950-luvulla

Työväen urheiluliiton kustantaman Kiva-lehden 1950-luvun joulunumeroisssa julkaistiin tavanomaisten artikkeleiden ohella muun muassa kertomuksia ja äänilevyjen arvosteluja. Lisäksi joulunumeroissa oli ristikoita, erilaisia ”pähkinöitä” ja tehtäviä. Vapaapäivien ratoksi tarjottiin askarreltavaksi pitkätukkainen paperinukke, jolla oli peräti neljä upeaa asukokonaisuutta. Nuken keikistelevässä asennossa saati koristeellisessa vaatevarastossa ei ollut merkkejäkään Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehden esittelemän uuden naisen androgyynisestä tyylistä.

Paperinuken teko-ohjeissa annettiin tarkat ohjeet vesivärien käytöstä. Lisäksi ehdotettiin, että nukkea säilytettäisi omassa kirjekuoressa “jotta se säilyisi edes joulunpyhät”. Leikkiä motivoitiin seuraavasti:

Meistähän on hauska tavata uusia, erilaisia ihmisiä. Miksemme sitten voisi leikkiä uusien nukkienkin kanssa, sillä nehän viehättävät vähän samalla tavalla kuin uudet tuttavammekin.

Sisätiloissa suoritettavan aherruksen ohella talviurheilu kuului talveen kuin nenä päähän. Työläisurheilijat olivat sopiva kohde urheiluvälinemainoksille. Suksivoiteen sijaan nykyisin puhutaan luistovoiteesta.

YLE:n elävästä arkistosta voi kuunnella Niilo Tarvajärven hehkutusta, kun Suomi sai vuonna 1952 tuplavoiton Oslon 50 kilometrillä.

6.12.2008

6. joulukuuta

Toveritar oli sosiaalidemokraattisten naisten vuonna 1922 perustama lehti. Vuoden 1940 joulunumeron kannessa kellii vauva, joka symboloi sodasta selvinneen kansan tulevaisuuden toivoa. Moni lukija lienee niin ikään yhdistänyt kuvan Jeesus-lapseen ja joulun sanomaan.

Pääkirjoituksessa Miina Sillanpää toteaa, ettei aitoa joulutunnelmaa ajan oloissa kuitenkaan saada syntymään, “sillä huoli huomisesta päivästä ja epävarmuus ja pelko ihmiskunnan ja ennenkaikkea oman maamme kohtaloista ovat liian raskaita ja kipeitä jokaiselle. – – Tavaksi tulleita herkkujamme emme nyt voi saada – lahjoja ei voida antaa nykyisen pistejärjestelmän vallitessa.”

Talvisodan läheisyys näkyy myös lehden mainoksissa: “Rakennatte jälleen…” alkaa Hämeen Kansan mainos, Kansa-yhtiö puolestaan suuntaa sanomansa leskiäideille ja Työväen Säästöpankki toteaa jokaisen tilille säästetyn markan auttavan “meitä kaikkia takaisin parempiin oloihin”. Osuusliikkeiden yhteisessä mainoksessa naisten suureksi tehtäväksi jälleenrakennustyössä osoitetaan “kodin taloudenhoidon järjestäminen” – edistysmielisen osuusliikkeen tuella.

Osuustukkukaupan mainos tuo lopuksi hieman kevyemmän tuulahduksen muutoin vakavalla asialla lastattuun lehteen: naisille tiedotetaan OTK:n kosmeettisia valmisteita – Auro-ihovoiteita ja -hiusvesiä, Sene-hiusvettä, Suve-hammastahnaa, Peroxi-suuvettä ja Eau de Colognea – olevan edelleen saatavana. Mainoksen mukaan ei myöskään olisi turhamaista kiinnittää huomiota kauneudenhoitoon “tällaisena aikana”, vaan “ihmisen olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siisteyteen ja ulkonäköön, ettei kaikkea jätettäisi tuuliajolle.”

5.12.2008

5. joulukuuta

Kommunistisen naisliikkeen toimittama Työläisnainen lakkautettiin vuonna 1923. Vuonna 1925 sille perustettiin seuraaja, joka aluksi nimettiin Naistyöläiseksi, mutta jo muutaman numeron jälkeen neuvostomallin mukaisesti Työläis- ja Talonpoikaisnaisten lehdeksi. Lehdessä julkaistiin jonkin verran neuvostolehdistä lainattuja kuvia, kuten vuoden 1928 joulunumeron kannen “Nuoria työläisnaisia”. Kuvan naiset ovat neuvostoihanteen mukaisia käytännöllisine hiuksineen ja koruttomine pukuineen, jotka häivyttivät sukupuolieroa. Tavoitteeksi asettui “uusi ihminen”, joka katkoi naiseuden ja mieheyden kahleet.

Lehdessä tarkasteltiin työtätekevien joulua monista näkökulmista: jutuissa muistettiin niin vankiloissa viruvia työläisnaisia kuin köyhyydessä eläviä työläisäitejä lapsineen. Juuri joulunaikaan nousi esille vaatimus lasten oikeanlaisesta kasvatuksesta: “Me vanhemmat työläiset olemme saaneet uskonnon ja taikauskon perintönä vanhemmiltamme. – – Meidän on annettava lapsillemme kaikkein kallein perintö mitä voimme – työväen aate.”

Työläis- ja Talonpoikaisnaisten lehdessä oli ylipäätään vähän mainoksia ja jouluun viittavia vain jokunen. Mitäpä miettisi nykylapsi työväenpankin lahjavinkistä:

7 % korkolupaus saattaisi kyllä houkutella kaikkein kaukokatseisimpia. Kenties?

4.12.2008

4. joulukuuta

Kommunistien napamiehiin 1920-luvulla kuuluneen Väinö Vuorion vuonna 1924 perustama “työväen kuvalehti” Itä ja Länsi tavoitteli laajaa lukijakuntaa kepeällä tyylillään ja runsaalla kuvituksellaan. Lehdessä julkaistiin artikkeleita, pikku-uutisia, novelleja, runoja, sarjakuvia, vitsejä ja humoristisia kolumneja. Yksi lehden esikuvista lienee ollut Saksan kommunistien vuonna 1921 perustama Sowjetrußland im Bild, joka tunnetaan paremmin myöhemmällä nimellä Arbeiter Illustrierte Zeitung. Itä ja Länsi lakkautettiin vuonna 1930 monien muiden vasemmistolehtien ohella.

Vuoden 1929 viimeisen numeron kanteen oli joulutunnelmaa luomaan valittu Venäjän 1905 vallankumousta kuvaava maalaus. Joulunumerossa käsiteltiin kriittiseen sävyyn löytöretkiä, esiteltiin lapsityövoiman käyttöä Italiassa, orjuuden historiaa ja samojedien elinoloja.

Jouluun viitattiin keskiaukeaman kuvakollaasissa. Siinä rinnastettiin lahjavuoren keskellä istuva yläluokkainen tyttö poliittisten työläisvankien lapsiin, joille Punainen apu oli jakanut lahjoja. Kuvakoosteeseen mahtuivat myös Yhdysvaltoja symboloiva sähkötuoli ja miss Mabel Boll, jonka yllä oli miljoonan markan arvoinen kullasta kudottu “jumpersi”.

Osmo Alkion runossa “Orjain joulu” toivottiin:

“Voi kerran tosijoulu meille koittaa;

jää unhoon taikureiden mustat opit.

Voi vapauden aate kerran voittaa,

saaliinsa päästää voivat vankikopit.

Vapaus nauhat katkoo käsistään

ja alas astuu kerran ristiltään.”

3.12.2008

3. joulukuuta

Kuva Työväen Arkisto.

Vuoden 1934 Työväen joulualbumi oli kirjanmittainen lukupaketti, 176 sivua, joista tosin viimeiset 28 sivua ovat erilaisten liikkeiden mainoksia. Albumi alkaa kolkon komealla Leo Rosenthalin kirjoituksella Joulu ilman sosialisteja:

“Toinen joulu Saksassa ilman sosialisteja! Rauhan joulu on häpäisty, Hitlerin diktatuuri vallitsee maata.”

Kansainvälisyys, rauha ja solidarisuus ovat muutenkin vahvoja teemoja lehdessä. Elmer Diktonius kuvaa Prahaa “vapaamielisyyden kaupunkia”, Elli Tompuri kertoo Moskovan kulttuuripuistosta, Sylvi-Kyllikki Kilpi kirjoittaa otsikolla “Ihmisen tappaminen” ja Eero A. Vuori luo katsauksen lamaan, keinotteluun ja keinottelijoihin (”Miljoonien pyörittäjiä”). Jan Vanek kirjoittaa laajassa artikkelissa “Tsekkoslovakian työväestön kulttuuripyrkimyksistä”.

Ihmissielua jalostava kulttuuri on vahvasti läsnä myös muuten: Elmer Diktoniuksen ja Katri Valan (ja monen muunkin tekijän) runoja, useita novelleja ja runsaasti valokuvia taidemaalauksista ja veistoksista, grafiikkaa ja myös muutama sodan ja natsismin vastainen pilapiirros. Kasvatusta ja sivistystyötä ei kaihdettu joulunakaan.

Ideologista kamppailua joulun sanomastakaan ei unohdettu: Ernst Iso-Keisari, oikealta nimeltään Ernst Lampen, julkaisi albumissa kirjoituksen Yliluonnollinen syntyminen, jossa hän ihmettelee mistä onkaan kysymys kun

“Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä tapaa eri kansojen jumaluustarustossa. Ei kukaan saata olla huomaamatta, että Kristuksen syntymätaru on suora jäljennys Zeus-jumalan ja Io-immen tarinasta:”

“Suorastaan kiusallisia ovat nämä yhtäläisyydet katsottuina kirkon silmillä, joitten mukaan omat tarut ovat pyhää pyhempiä, mutta niiden esikuvat mustinta pakanuutta.”

Mitäpä tähän olisi lisäämistä. Kannattaa muuten googlata “Ernst Iso-Keisari”, melkoisen erikoinen mies.

Työväen joulualbumissa 1934 julkaistiin myös Pentti Haanpään pieni kertomus Tulo ja ensimmäinen päivä, jossa nuori opettajatar saapuu syrjäiseen järvikylään. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Haanpään myönteinen suhde työväenjärjestöihin ja työväestöön on tunnettua, samoin se että hän oli 1930 kustantajien lähes täydellisessä boikotissa. Niinpä Haanpään kootuissa teoksissa vuoden 1934 kohdalla (Teosten 3. osa) on vain 4 lyhyttä kertomusta. Mutta “Tulo ja ensimmäinen päivä” ei olekaan niiden joukossa. Se löytyy kyllä kun tarkasti etsii, mutta vasta teosten 8. osan lopusta otsikon Novelleja 1940- ja 1950-luvuilta sekä muita ajoittamattomia”.

Pentti Haanpää julkaisi perättäisinä vuosina 1932-1935 Työväen joulualbumissa neljä kertomusta: vuonna 1932 Lisiä keksintöjen historiaan, vuonna 1933 Kylän räätälin iltakävelyn ja vuonna 1935 kertomuksen Elokuun yönä. Näistä vain Kylän räätälin iltakävely on mukana kootuissa teoksissa (vuoden 1976 painos) ja sekin on sijoitettu vuodelle 1932. Kaksi puuttuu kokonaan, kaksi on ajoitettu väärin.

2.12.2008

2. joulukuuta

Kiva-lehden joulunumero 1953. Työläisurheilijoille suunnatun lehden joulupukki on sekä hoikka että ketterä.

Työväen urheiluliiton (TUL) Kiva-lehti panosti jouluun niin kansikuvissa kuin sisällössä. Sarjakuvien teematkin olivat joulukuussa yleensä jouluisia: Ihmeellinen Sami lähti lumiseen metsään hakkaamaa puita, jotta pystyisi järjestämään lapsille joulujuhlan. Kolmikko Kapteeni Hook, Laivuri Line & Messipoika Sinker veivät lentokoneella joululahjoja ja ruokaa sairaitten lasten toipumiskotiin. Rouva Puhakan pikkupoika ”meidän Pekka” puolestaan otti kiinni joulupukiksi naamioituneen myymälävarkaan.

Varallisuuden tasaamiseen auttoivat sarjakuvien perusteella monenlaiset asiat, kuten ihme, hyvä onni tai neuvottelutaito. Näyte viimeisimmän tehosta ilmenee tästä vuonna 1953 painetusta stripistä.

1.12.2008

1. joulukuuta

Työläisnaisen joulu, kansikuva 1922

Suomen Työläisnaisten liittohallinto perustettiin 1900. Tämä työläisnaisten ensimmäinen valtakunnallinen elin kiinteytyi vuonna 1906 varsinaiseksi naisjärjestöksi ja nimi vaihtui aatteellista selkiytymistä kuvaten Sosialidemokraattiseksi Naisliitoksi. Samoihin aikoihin perustettiin naisille oma lehti. Julkaisun nimi oli vuonna 1905 Palvelijatarlehti: Työläisnaisten äänenkannattaja, mutta muutaman kuukauden kuluttua sitä alettiin julkaista nimellä Työläisnainen. Puolueen äänenkannattaja noina vuosina oli kuvaavasti Työmies.

Työväenliikkeen hajaantuessa 1920-luvun taitteessa Työläisnaisen julkaisemista jatkoivat kommunistiseen aatemaailmaan suuntautuneet naiset. Sosiaalidemokraattinen naisliike puolestaan perusti niin uuden naisliiton kuin Toveritar -lehden.

Lars Vikberg kuvitti työväenlehtiä 1920-luvulla ja hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa Työläisnaisen sivuilla.

Vuoden 1922 joulunumero kuvaa kommunististen naisten mielialoja tuon vuoden lopulla: sisällissodasta oli vasta nelisen vuotta ja moni työläisnainen lapsineen vietti ankean joulun. Pukki oli sentään tulossa matalaankin tölliin: