Vuoden 2009 Työväentutkimus-palkinnon ovat saaneet Olli Korjus kirjasta Hamina 1918. Nimi nimeltä, luoti luodilta (Atena Kustannus 2008) sekä Reijo Virta Paperiliiton Voikkaan osaston satavuotishistoriikista Työväen taistelua, edunvalvontaa ja yhdessäoloa (2008). Tänä vuonna olivat palkintovuorossa vuosina 2007 ja 2008 ilmestyneet harrastajatutkijoiden teokset. Järjestöhistoriikkeja ja sisällissotaa käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt viime vuosina runsaasti, mutta nämä kaksi tutkimusta nousivat selvästi muiden edelle. Palkintoraatiin kuuluivat puheenjohtajana dosentti Kirsti Salmi-Niklander sekä VTT Anu-Hanna Anttila, VTT Matti Hannikainen ja FL Jyrki Helin.
Olli Korjus: Hamina 1918. Nimi nimeltä, luoti luodilta
Olli Korjuksen Hamina 1918 on kasvanut vuosien varrella sukututkimuksesta paikallishistoriaksi, joka osallistuu myös akateemisen historiantutkimuksen piirissä käytyyn tuoreeseen keskusteluun. Teoksen alkuluvuissa luodaan vivahteikas kuva 1900-luvun alun Haminasta kolmikielisenä kaupunkina, jossa keskeisiä vaikuttajia olivat kadettikoulu, kartanot ja venäläinen väestö. Myös sisällissodan historialliset taustat kansainvälisine kytkentöineen esitellään monipuolisesti ennen kuin siirrytään sodan ja terrorin vuosiin.
Hamina 1918 on kirjoitettu innolla, palolla ja pieteetillä. Kirja ei jätä lukijaansa kylmäksi: sen lukeminen vaatii keskittymistä, mutta se myös tarjoaa roppakaupalla uutta tietoa ja mainioita oivalluksia. Olli Korjus kirjoittaa ytimekkäästi ja persoonallisesti kiteyttäen historianfilosofiset pohdintansa havainnollisiksi vertauskuviksi: historiaa paikataan kuin housuja ja aatteet seuraavat taloutta kuin koira miestä. Hän muotoilee teesinsä ja kannanottonsa selkeästi tulkiten sekä punaista että valkoista terroria rationaalisena ja perusteltuna toimintana.
Korjuksen teos perustuu huolelliseen lähdekritiikkiin ja tekijä yhdistää monipuolisesti tutkimuskirjallisuutta, arkistodokumentteja ja muistitietoa. Olli Korjus on hyvin perehtynyt aikaisempaan sisällissotaa käsittelevään akateemiseen tutkimukseen ja haastaa tutkijat keskusteluun. Hän nostaa esille myös aiemmassa tutkimuksessa sivuun jääneitä aiheita, joista tutkijat voivat jatkaa eteenpäin. Tällainen unohdettu aihe on muun muassa ortodoksipappien kohtalo sisällissodassa. Hamina 1918 on huolella toteutettu taidonnäyte ja elämäntyö, johon kannattaa tarttua muidenkin kuin paikallishistoriasta kiinnostuneiden lukijoiden., johon kannattaa tutustua. Katso myös Kymen Sanomat ja Petri Anttilan arvio Agricolan kirja-arvosteluissa (28.9.2008)
Reijo Virta: Työväen taistelua, edunvalvontaa ja yhdessäoloa
Reijo Virran kirjoittama Työväen taistelua, edunvalvontaa ja yhdessäoloa (2008) on sekä sisällöltään että ulkoasultaan poikkeuksellisen vankka ja näyttävä järjestöhistoria. Historiatyöryhmässä ovat olleet mukana myös Paperiliiton Voikkaan ammattiosaston puheenjohtaja Jukka Suortanen, Ulla Parikka ja Soile Kärhä.
Voikkaankosken rannalla on harjoitettu teollista toimintaa vuodesta 1897. Yritysjärjestelyt viime vuosisadan alussa loivat Kymi-yhtiön tehtaan, josta kasvoi ”Suomen suurin yritys ja Pohjoismaiden suurin paperintuottaja”, kuten ammattiosastohistorian alussa kerrotaan. Vajaa vuosi suurlakon jälkeen elokuussa 1906 perustettiin Woikkaan Paperi, Puuhiomo ja Selluloosa Ammattiosasto – Suomen Paperiteollisuustyöväen Liiton jäsenosasto. Voikkaan tehtaan lopettamisesta ilmoitettiin maaliskuussa 2006, sata vuotta ammattiosaston perustamisen jälkeen. Kirjassa kerrotaan ammattiyhdistystoiminnan synnystä, sen vaiheista Venäjän vallan loppuvuosina ja Suomen itsenäisyyden ajan kaikissa käänteissä. Viimeiseksi kuvataan historian loppu: ammattiosaston lakkauttaminen tehtaan viimeisen alasajon myötä.
Ammattiosaston historia esitetään tiiviisti ja se sidotaan yleisempään kehitykseen. Kuvitus on kekseliästä ja tukee kerrontaa. Kieliasu on kauttaaltaan moitteeton, ja ulkoasu henkii huolellisuutta ja ammattitaitoa. Sekä voikkaalaisten että ulkopuolisten lukijoiden on helppo tarttua kirjaan.
Erityisesti viimeisten vuosikymmenten osalta hyödynnetään aktiivijäsenten omaa kerrontaa, johon myös myöhempi tutkimus voi tukeutua. Kirjan loppupuolta sävyttävät tehtaan lopettamisen tunnelmat ja pohdinta siitä, mitä kaikkea ay-liike äärimmäisen vaikeassa tilanteessa teki ja jätti tekemättä. Jäikö joku kivi kääntämättä tehtaan kannattavuuden nostamiseksi? Olisiko pitänyt mennä äärimmäisille rajoille ulkoistamisissa ja leikkauksissa, vaikka se olisikin merkinnyt oman väen jakamista jääviin ja poistettaviin? Saatiinko omalta liitolta kaikki mahdollinen asiantuntijatuki? Vai oliko asia niin, että konsernin johdossa oli jo aikaisemmin tehty lopettamispäätös, ehkä jo työnantajan käynnistämän sulkutaistelun aikana kesällä 2005?
Avoimessa pohdinnassaan ja erityisen huolitellun ulkoasun vuoksi Työväen taistelua, edunvalvontaa ja yhdessäoloa on omintakeinen ammattiyhdistyshistorioiden joukossa. Sillä on merkitystä ja opiksi otettavaa koko ammattiyhdistysliikkeelle. Katso myös Kouvolan Sanomat.