KIELI PROTESTIN MUOTONA
Francon Espanjassa protestoimiseksi riitti alueellisten kielten käyttö musiikissa. Esimerkiksi katalaania sai käyttää televisiossa vain puoli tuntia viikossa. Luis Llachin laulu kanojen munintalakosta yhdistää seksuaalisen vallankumouksen (”olen kyllästynyt impotentteihin kukkoihin”) eläinten vallankumoukseen (”pönäkkä riistäjä ei saa enää yhtäkään lämmintä munaa”).
Video La gallineta näyttää aitoa kuvaa 1970-luvun tehokanalasta:
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=xfw4pl8ZjAo]
A canvi d’algun gra de blat
m’heu tret la força de volar
però, us ho juro, s’ha acabat!
Tinc per davant tota una vida
i no pateixo pel destí
Muutamaan vehnänjyvään vaihdon lentokykyni.
Mutta vannon, nyt saa riittää.
Kokonainen elämä on edessäni,
en pelkää tulevaisuutta.
Läpäistäkseen francolaisen sensuurin kana huudahtaa vuoden 1972 levytyksessä : “La gallina ha dit que no, visca la revulsió!” (Kana sanoi ei, eläköön kuvotus). Vuoden 1975 versiossa se tervehti jo vallankumousta: visca la revolució.
Katalaaneille – eikä vain katalaanikanoille – sanoa ei on merkityksellinen ilmaisu. Seuraava lyhyt laulu on yksi niin vasemmiston kuin katalaaninationalistien tunnussävelistä . Valenciassa syntynyt Raimon kehottaa sanomaan ei (Diguem No). Yleisö laulaa mukana:
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=MivVE4EMSaU]
Tämäkin laulu on elänyt sensuurin mukana. Alkuperäisestä laulusta poistettiin:
Hem vist la fam
ser pa
dels treballadors.
Hem vist tancats
a la presó
homes plens de raó
Olen nähnyt, että nälkä on työläisen leipä.
Olen nähnyt järjen miehiä suljettuna tyrmään.
Lähdetietoja täällä.