Kirsi-Maria Hytönen arvioi FT Tiina Suopajärven väitöskirjaa Sukupuoli meni metsään. Luonnon ja sukupuolen polkuja metsäammattilaisuudessa (SKS 2009):
Tiina Suopajärven väitöskirjaon mielenkiintoinen tutkimus. Se nostaa esiin kysymyksiä sukupuolen merkityksestä hyvin maskuliinisesti rakentuneessa ammattikunnassa, metsäalalla. Asiantuntijuuden ja sukupuolen yhteen kietoutumisen lisäksi Suopajärvi analysoi tutkimuksessaan myös metsäammattilaisten suhdetta työympäristöönsä, suomalaiseen metsään.
Antropologian alaan kuuluvan tutkimuksen aineistona toimii haastattelumateriaali, jota Suopajärvi on ollut itse mukana keräämässä. Taustalla on Metsähistorian Seuran, Helsingin yliopiston kansatieteen oppiaineen ja Suomen Metsämuseo Luston yhteistyössä toteuttama metsäperinteen tallennushanke. Tästä laajasta aineistosta Suopajärvi on sukupuoliaiheisen tutkimusteemansa johdattamana ottanut käyttöönsä kaikki naismetsäammattilaisten ja yhtä monta miesmetsäammattilaisen haastattelua.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on ekofeminismi, jonka Suopajärvi määrittelee tässä yhteydessä tarkoittavan sitä, että ”se, miten puhumme luonnosta ja toimimme siellä, heijastelee yhteiskuntamme sukupuolittuneita rakenteita, ja päinvastoin.” Feministinen näkökulma on tutkimuksessa selkeä, mutta hyvin ja perusteellisesti reflektoitu ja perusteltu. Suopajärvi pohtii huolellisesti omia tutkimuksellisia valintojaan esimerkiksi käytettyjen käsitteiden, teorioiden ja aineiston suhteen, ja korostaa tutkijan position merkitystä tutkimuksen suuntaamisessa.
Metsäammattilaisuuden rakentuminen alkaa haastatteluaineistossa lapsuudesta ja etenee alan koulutuksessa. Aineistossa käsitellään edelleen myös metsäammattilaisten kokemuksia ensimmäisistä työpaikoista ja alalle sisään pääsemisestä. Asiantuntijuus ja sen sukupuolittunut rakentuminen on eräs kiinnostavimmista ja kenties keskustelua herättävimmistä osioista kirjassa. Sekä mies- että naismetsäammattilaisten haastatteluista käy ilmi, että mies- ja naismetsäammattilaisen asiantuntijuus on hyvin erilaista. Asiantuntijuuden rakentumiseen vaikuttaa metsäalan voimakkaasti maskuliininen ihanne. Metsäammattilaisen rooliodotus on olla mies, maskuliini, jolloin alalle pyrkivät tai siellä toimivat naiset joutuvat työssään kontrolloimaan omaa sukupuoltaan.
Metsäammattilaisuuden sukupuolittuneiden polkujen lisäksi Suopajärvi pohtii työssään haastateltavien metsäsuhdetta. Toisin kuin esimerkiksi asiantuntijuus, metsäsuhde ei ole voimakkaasti jakautunut sukupuolen mukaan. Metsäsuhteen muodostumiseen vaikuttaa enemmän esimerkiksi lapsuus, vanhemmat ja kotitausta. Tutkimuksessa tulee esiin, kuinka metsäammattilaisille metsällä on sekä taloudellista että luonnollista, ympäristöllistä arvoa. Metsäsuhteessa järki ja tunne, emotionaalinen ja rationaalinen, kietoutuvat yhteen.
FT Tiina Suopajärvi luennoi Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa Nurmijärvellä, Kiljavan opistolla 23.–24.8.2010 pidettävässä seminaarissa otsikolla Lasikattoja ja labyrintteja – sukupuolittunut metsäammattilaisuus. Lisätietoja kesäseminaarista löytyy seuran nettisivuilta. Tervetuloa mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan!