Rotterdamin 37. elokuvafestivaalit

Alkuvuodesta järjestettävät Rotterdamin elokuvafestivaalit ovat megakulttuuritapahtuma: elokuvia oli yli sadasta maasta, lippuja myytiin yli 300 000 ja kansainvälisiin vieraisiin törmää joka käänteessä. Koko kaupunki saa osansa festivaalihumusta. Elokuvalounaita tarjoillaan sekä kaupungin lukuisissa etnisissä kuppiloissa että varakkaampien osallistujien kansoittamissa hotelleissa ja katukuvaa leimaavat teatterista toiseen kiirehtivät katsojat. Osalla alkaa festivaalin loppua kohti olla melko lasittunut katse, sillä innokkaimmille katsojille tarjoutuu mahdollisuus seurata elokuvia aamusta puolenyöhön. Kun päälle lisätään oheistapahtumat seminaareista konsertteihin, ei tehofestivaalivieraan vuorokauteen jää montaakaan vapaata tuntia.

kuva: Zimbabwe

Vaikka Rotterdam valtavana satamakaupunkina omaa sangen voimakkaan duunarilatauksen, elokuvafestivaaleista puhuttaessa kenellekään tulee tuskin ainakaan ensimmäisenä mieleen työväenhistoria. Sen teemat ja variaatiot kuitenkin esiintyvät ohjelmistossa monella eri tavalla, sillä tapahtuma etsii, esittää ja tukee elokuvia ympäri maailmaa. Esimerkiksi teemakokonaisuuden Time & Tide alla esitettiin Darrel James Roodtin draama Zimbabwe (2008), joka kertoo Etelä-Afrikassa laittomana siirtolaisena asuvasta orpotytöstä. Cinema Regained -teema puolestaan esitteli Kiinan neljännen sukupolven (1966-1976) ohjaajien töiden retrospektiivin. Omaa näkökulmaa siirtolaisuuteen ja sen historiaan tuovat esimerkiksi ne aasialaiset ja afrikkalaiset ohjaajat, jotka ovat syntyneet ja kouluttautuneet Euroopassa. Yksittäisistä elokuvista mainittakoon esimerkiksi festivaalin yleisöäänestyksessä hyvin menestyneen Omar Shargavin tanskalaisuutuuden Ma salama Jamil (2008), joka sijoittuu Kööpenhaminan arabiväestön keskuuteen.

kuva: Ma salama Jamil

Dokumenteilla on aina ollut tärkeä sija Rotterdamissa. Ajankohtaiset Irak-filmit vetivät katsojia vähintään yhtä paljon kuin moni kevyempi draama. Maailmanensi-iltansa saaneessa War, Love, God & Madness (2008) palkitun Ahlaam-elokuvan (2005) tekijä Mohamed Al-Daradi ja kuvausryhmä palaavat Irakiin ja ikuistavat henkensä kaupalla post-Saddamin ajan vallitsevaa poliittis-sosiaalista kaaosta.

Osa elokuvista löytää festivaaleilla kansainvälisen levittäjän. Toivottavasti useampi filmi Rotterdamista päätyy Suomeenkin, vaikka vähän myöhemminkin. Tosin festivaalitkaan eivät aina ole ajan harjalla, vaikka kuinka yrittäisivät: Rotterdamin yleisöäänestyksen voittaja Persepolishan (2007) on ollut meillä ohjemistossa jo ajat sitten. Hollannissa se sai ensi-iltansa vasta helmikuussa 2008.

Film festival Rotterdam

Varhaisempaa festaritunnelmaa:

Elokuvia tsunamin reitiltä, Kumppani 2005:3

Afganistan linssin läpi, Kumppani 2004:2

Joulukalenterin viimeinen vinkaisu

hinku.jpeg

Koska Hinku ja Vinku porsaille ei ollut tilaa varsinaisessa joulukalenterissa, tänään tuubiin on vielä tungettu suomalaisklassikko Käytöskukan jakso Ahneus (ohj. Heikki Partanen). Mukana on myös Suursyömäri. Pala-animaatio antaa ajattelemisen aihetta alennusmyynteihin aikoville ja muistuttaa vanhasta sananlaskusta ahneella on paskanen loppu.

Hinku ja Vinku: Ahneus

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=KclL5API_GE]
Hillittyyn kuluttamiseen on haluttu kannustaa myös Warwickissä, jossa kansalaisille laadittiin kunnan toimesta seuraavanlainen, ristiriitaisia tunteita herättänyt runo:

JOULURUNO

God rest ye merry people all,
Let nothing go to waste,
So let us all this Decemberval,
Recycle now with haste.

For Christmas here in Warrington
Hath this year been replaced
With chidings of throwing all in bins, all in bins,
With chidings of throwing all in bins.

Sanat on muokattu perinteisestä God rest ye merry Gentlemen –hymnistä. Ideasta ja sen aiheuttamasta keskustelusta voi lukea esimerkiksi Daily Mailista ja The Guardianista.

24. joulukuuta: Happy Christmas (War is Over)

John_Yoko.jpg

Aaton tuubissa esiintyvät John & Yoko & The Plastic Ono Band & Harlem Community Choir vuonna 1971. Yleisen joulumielen levittämisen ohella kappale Happy Christmas ottaa spesifisti kantaa Vietnamin sotaan. Suomalaisesta näkökulmasta kiinnostuneiden iloksi ilmoitamme, että esityksen loppupuolella näkyy myös Sota on ohi -kyltti. Tiedonhaluisimmat lukijamme ohjaamme itsepalvelun pariin: esimerkiksi Songfacts-sivustoilla on taustatietoja kappaleesta.

John Lennon on ajankohtainen siinäkin mielessä, että David Leafin ja John Sheinfeldin tuore dokumentti The U.S. vs John Lennon (2006) käsittelee Lennonia poliittisena aktivistina. Philip Frenchin arvio elokuvasta on ilmestynyt Observerissa 10.12.2006.

Tässä John & Yoko & The Plastic Ono Band & Harlem Community Choir:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=hb2YSAVHmIE]

Linkki Yoko Onoon.

Kalenterin loppuhuipentumana on blogin henkeen sopiva Marianne Faithfullin tulkinta Lennonin kappaleesta Working Class Hero, jonka sanat ovat täällä.

12. joulukuuta: La Lega

Joulukalenterimme 12. tuubi palaa vanhalle mantereelle, Saapasmaahan. La Lega (Liitto) on tunnettu padovalainen laulu, jota riisinkasvattajat tapasivat laulaa Po-joen tasangoilla. Katkelma on filmistä "Bologna e la Resistenza – Lo avrai camerata Kesselring!" (ohjaus: Giampaolo Bernagozzi, Pierluigi Buganè, 1976).

Resistenza: sebben che siamo donne…

Laulun voi kuulla myös Bernardo Bertoluccin filmillä "1900", kohtauksessa, jossa viljelijät Annan johdolla alkavat osoittaa mieltään rikkaita velkojiaan vastaan. "Vaikka olemme naisia/emme pelkää…":

Sebben che siamo donne/Paura non abbiamo
Per amor dei nostri figli/per amor dei nostri figli
Sebben che siamo donne/Paura non abbiamo
Per amor dei nostri figli/In lega ci mettiamo

O li o li o la/E la lega la crescerà
E noialtri lavoratori/E noialtri lavoratori
O li o li o la/E la lega la crescerà
E noialtri lavoratori/Vogliamo la libertà

E la libertà non viene/Perchè non c'è l'unione
Crumiri col padrone/crumiri col padrone
E la libertà non viene/Perchè non c'è l'unione
Crumiri col padrone/Son tutti d'ammazzar
… jne.

Kun seuraavan kerran vierailet Bolognassa, niin käy myös täällä Museo della Resistenza di Bologna.

10. joulukuuta: Intialainen dokumentaristi Anand Patwardhan

Vaihtoehtoa Bollywoodille

Joulukalenterimme  musiikillis-visuaalinen katse suuntautuu näin ihmisoikeuksien päivänä itään, josta kantautuu yleismaailmallinen rauhan viesti: Intialaisen Anand Patwardhanin lyhytfilmi Ribbons for Peace (1998) sisältää Kishore Kumarin vanhaa filmimusiikkia, englanninkielisin tekstein. Elokuva ottaa kantaa Intian ydinasepolitiikaan. Mukana on monia elokuvatähtiä, kuten Naseeruddin Shah, Aamir Khan, Kittoo Gidwani and Chandrachur. Loppupuolella vilahtaa todennäköisesti  suomalaisillekin kaunokirjallisuuden ystäville tuttu naishahmo.

Ennen elokuvan alkua on noin 33 sekuntia virityskuvaa –   koettakaa  kestää! Anand Patwardhan: Ribbons for Peace (1998)

Sosiologiaa opiskellut Anand Patwardhan on Intian tunnetuimpia  dokumentaristeja. Hän tarttuu töissään vakaviin aiheisiin, muttei huoli harteilleen sankarireportterin viittaa. “On vaikea sanoa, missä määrin elokuvani saavat aikaan muutosta, mutta jos muutoksella tarkoitetaan ajattelun aloittamista, jotain on jo saavutettu”, sanoo Patwardhan.Elokuvien lisäksi Patwardhanilla on takanaan pitkä ura kansalais- ja rauhanliikkeissä, ja niitä hänen filminsäkin usein käsittelevät. Patwardhanin palkitut dokumentit ovat herättäneet kiivasta keskustelua mutta myös suoranaista vihaa. Äärioikeistolaisten hindujen uhkailut saivat New Yorkin luonnonhistoriallisen museon hiljattain peruuttamaan filmin In the Name of God (1992) esityksen. Elokuva käsittelee pohjoisintialaisen Ayodhyan moskeijan tuhoamista.

Patwardhanin viimeisin työ on ydinasenationalismia kritisoiva War and Peace (2002). Pakistanin televisio esitti elokuvan useassa osassa, ja osien välillä väiteltiin ydinasevarustelusta. Intiassa filmi pääsi kaupalliseen elokuvateatterilevitykseen vasta oikeustaistelun jälkeen kesällä 2005.

Kriitikot ovat sanoneet Patwardhanin joskus saarnaavan liikaa, ja esimerkiksi hänen Father, Son and Holy war elokuvansa (1994) romantisoitua matriarkaattinäkemystä on arvosteltu epähistorialliseksi. Patwardhan sanoo kaikkien dokumenttiensa olevan jossain määrin fiktiota.

“Minuun on lyöty monia leimoja ja kutsuttu yksipuoliseksi. Ulkomailla asuvat intialaiset kysyvät usein, miksi annan kielteisen kuvan maastani. Olen eri mieltä heidän kanssaan. Minähän näytän miten kouluttamattomat ihmiset osaavat perustella kantojaan ja ajaa asioitaan; miten ystävällisesti he käyttäytyvät muitakin kuin oman ryhmänsä jäseniä kohtaan.”

Tällä hetkellä Patwardhan pitää taukoa elokuvien teosta ja kiertää keskustelemassa töistään ympäri maailmaa.  “En ole kovin hyvä markkinoinnissa. Filmin tekeminen on paljon helpompaa kuin sen levittäminen.”

Lisää aiheesta:

Dokumentteja olosuhteiden pakosta
, Kumppani 2006:1

Sensuuri koettelee Intian dokumentaristeja, Kumppani 2005:9

When workers took power

trotsky

Dublinin keskustan lyhtypylväät olivat marraskuun alussa tänä syksynä täynnään kuvan kaltaisia mainoksia. Perinnönjako kiinnostaa? Wikipedian yksi laajimmista henkilöesittelyistä on Lev Davidovich Bronstein. Jaa, kuka hän on/oli? Käy katsomassa. Suomalainen versio on jo paljon vaatimattomampi. Vielä enemmän löytyy materiaalia The Leon Trotsky Internet Archive'n sivuilta. Se on osa laajempaa Marxists Internet Archive -sivustoa.  Klassikot kiinnostavat edelleen ja tekstit ovat saatavilla. Hyvä niin.

YLE-Teeman teemalauantain 10.11.2007 aiheena oli Venäjän vallankumouksesta 90-vuotta:

"Illan elokuvana nähdään aivan vastikään valmistunut uusi, restauroitu versio Sergei Eisensteinin elokuvasta Lokakuu (Oktjabr, Neuvostoliitto 1927, 140'). Sergei Eisensteinin ja Grigori Aleksandrovin vuonna 1927 ohjaamasta Lokakuusta on pitkään ollut nähtävillä vain vuonna 1967 Neuvostoliitossa tehty juhlaversio, jossa elokuvaa oli kuitenkin merkittävästi muokattu uudelleen. Teema sen sijaan näyttää nyt maailman ensi-iltana uunituoreen restauroidun version, jossa Venäjän johtavan Eisenstein-tutkijan avulla kohtaukset on laitettu oikeaan järjestykseen, puuttuvia kohtauksia lisätty ja välitekstit korvattu alkuperäisillä. Nyt nähtävä versio on siten lähempänä Eisensteinin alkuperäistä tulkintaa kuin mikään muu Lokakuun aikaisempi restaurointi. "

Teemaillan aloitti ohjaaja Paul Jenkinsin vastavalmistunut dokumentti Lokakuu 1917 (1917 Lenin's Victory). Dokumentti on toteutettu Arten ja YLE Teeman yhteistuotantona.

Esittelysivulle on koottu myös muutama aiheeseen liittyvä linkki YLEn Elävä Arkisto -sivuille. 

Eisensteinin Lokakuu elokuvaa tai Jenkinsin uutta dokumenttia ei voi katsella YLE-Teeman nettisivun kautta, mutta kuinka ollakaan YouTube tarjoilee valittuja paloja Eisensteinin leffasta hakusanalla october revolution. Ja paljon muutakin. Tässä hieman toimitettu versio (välitekstit englanniksi eikä musiikkikaan taida olla ihan alkuperäistä):

KASVATUS & AIKA 2007:1 verkolla

kasvatusjaaikalogo1.jpg

Kasvatuksen historiallis-yhteiskunnallinen julkaisu Kasvatus & Aika (2007:1) on ilmestynyt. Kasvatus & Ajassa ilmestyy vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, arvosteluja ja uutisia. Ensimmäisessä numerossa käsitellään muun muassa keskustelua ylioppilastutkinnon merkityksestä (Minna Vuorio-Lehti) ja sokeainopetuksen uranuurtajanaisiin liittyvää äiti-myyttiä (Kari Huuskonen). Kaikki artikkelit ovat vapaasti verkossa luettavissa. Mukana on lukemista myös erityisesti työväenhistoriasta kiinnostuneille:

Sosialidemokratian vuosisata by Sheri Berman

bermankansi

Erkki Tuomioja julkaisi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa (23.9.2007) laajan arvioinnin Sheri Bermanin kirjasta The Primacy of Politics. Social Democracy and the Making of Europe’s Twentieth Century, Cambridge University Press, 228 s. New York 2006. Arviointi on julkaistu myös Tuomiojan nettisivuilla, joten ei kannata vaivautua selaamaan kirjaston sanomalehtihyllyjä..

"Valtaosaltaan kirja käsittelee historiaa ja sitä, miten eri puolueissa ja maissa alettiin irtaantua marxilaisen ajattelun pakkopaidasta ja millaiseen revisionistisiin ratkaisuihin tämä johti. Bermanin kuvauksen voi pelkistää siten, että ainoastaan Ruotsissa työväenliikkeen valtavirtaus kykeni ennen toista maailmansotaa uudistumaan tavalla, joka sekä kuihdutti fasismin kasvualustan että tuotti ainutlaatuisen kansankoti-mallin kapitalismin kesyttämiseksi ja uudenaikaisen hyvinvointivaltiomallin."

 Netistä löytyy myös Crooked Timber -niminen blogi ja sieltä kategoria Archive for the "Sheri Berman seminar". Sisältönä mm 27 sivuinen pdf, jossa kommentoidaan ja arvioidaan kirjan antia sekä joukko seminaarilaisten kirjaan liittyviä työpapereita.

 Sheri Bermanilla (associate professor of Political Science at Barnard College, Columbia University in New York City.) on netissä myös hieman vaatimattoman oloinen kotisivu  ja siellä yhtä huomaamaton linkki to my publications page. Sinne asti kannattaa kuitenkin vaivautua, sillä tarjolla on 11 tieteellistä artikkelia ja kaikista täysversiot pdf:nä. Aiheet liittyvät pääosin kirjan teemoihin. Vaikkapa nämä:

Kannattaa käydä tutustumassa. Mukana on myös joukko "non-academic" kirjoituksia ajankohtaisista aiheista.

Lisätäänpä vielä yksi kiinnostava netti lähde: Heaven on Earth The Rise and Fall of Socialism -sivustolta löytyy Sheri Bermanin haastattelu. Siinä hän keskustelee toimittajan kanssa Bernsteinista, Marxista ja Engelsistä ja heidän suhteestaan sosialismiin. Myös Mussolinin sosialistinen menneisyys nostetaan esiin. Heaven on Earth The Rise and Fall of Socialism itsessään on 3-tuntinen filmidokumentti ja sivustolle on kerätty kaikenlaista dokumenttiin liittyvää tausta-aineistoa ja muuta sälää. Historialla näyttää olevan kysyntää ja perinnön jaolla monenlaista hyörijää.

Sheri Bermanin kirja The Primacy of Politics näyttäisi olevan lainattavissa ainakin Kansalliskirjaston avokokoelmassa ja Eduskunnan kirjastossa.