Nokian tehdasyhdyskunta, Nokia-yhtiö ja deindustrialisaatio

Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008

Keijo Rantanen
Historiatieteen laitos, Tampereen Yliopisto

Nokia lienee tällä hetkellä maailmalla tunnetuimpia suomalaisia paikannimiä vaikka harvemmin nimeä yhdistetään pirkanmaalaiseen tehdaspaikkakuntaan. Vuonna 1966 toteutetussa fuusiossa Suomen Kaapelitehdas ja Suomen Kumitehdas sulautuivat Nokia Osakeyhtiöön (Nokia Aktiebolag) muodostaen nykyisen Oy Nokia Ab:n. Suomen kumitehdas ja Nokia Osakeyhtiön puunjalostus- ja voimateollisuus olivat hallinneet Nokian tehdasyhdyskunnan elämän menoa vuosikymmenien ajan. Nokia-yhtiön tehtaat olivat paikkakunnan suurimmat työnantajat, mutta eivät suinkaan Nokian ainoat teollisuuslaitokset. Hämeen teollistuneimmalla paikkakunnalla toimi  myös elintarvike-, metalli- sekä vaatetusteollisuutta.

Väitöstutkimukseni tavoitteena on tarkastella Nokian tehdasyhdyskunnan sodanjälkeistä kehitystä deindustrialisaatio-käsitteen näkökulmasta. Tutkimukseni on osa Suomen Akatemian rahoittamaan Deindustrialisaation historia- hanketta. Deindustrialisaatiota on ollut esillä varsin runsaasti 1970-luvulta lähtien varsinkin anglo-saksisessa tutkimuksessa. Perinteisen teollisuuden merkityksen väheneminen teollisessa yhteiskunnassa on johtanut yleensä työttömyyteen ja yhteisöjen hajoamiseen. Osittain näistä syistä tutkimuskirjallisuudessa on korostunut käsitys deindustrialisaatio yhteiskunnallisena ongelmana eikä suinkaan osana teollisen yhteiskunnan laajempaa kehityskaarta. Suomessa kehitys on ollut esimerkiksi Yhdysvaltoja tai Englantia huomattavasti pehmeämpää ja niinpä teollisen yhteiskunnan murrosta on kuvattu mm. rakennemuutoksen ja  restrukturaation käsitteillä.

Viime vuosina kiihtynyt teollisten työpaikkojen katoaminen Suomesta on lisännyt tarvetta käsitellä deindustrialisaation käsitettä myös suomalaisessa historiantutkimuksessa. Nokian tehdasyhdyskunnan ja Nokia-yhtiön suhde tarjoaa tähän mielenkiintoiseen mahdollisuuden. Keskityn tällä hetkellä tutkimuksessani perinteisen puunjalostuksen päättymiseen Nokialla ja siihen, miten tämä prosessi koettiin radikaalista työväestöstään tunnetulla paikkakunnalla.

Esittelen seminaariesitelmässäni Nokian tehdasyhdyskunnan kehitystä ja käsittelen tarkemmin Nokia-yhtiön fuusion vaikutuksia paikallisella tasolla. Miten uudenlaista kilpailukyky ajattelua pyrittiin ajamaan osaksi perinteistä tehdasyhteisö ja miten työväestö reagoi yrityskultuurin muuttumiseen? Samalla pyrin pohtimaan deindustrialisaation käsitettä ja sitä, miten termi luontuu työväentutkimukseen.

Työläisten kokemuksia elämästä Penttilän sahayhteisössä: muistitietohaastattelut, valokuvat ja kartat.

Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008

FL Kaisu Kortelainen (Joensuun yliopisto):

Väitöskirjatutkimukseni kohteena on Joensuussa sijainnut Penttilän saha, joka toimi vuosina 1871–1988. Aloitin kenttätyöt jo vuonna 1989 eli noin vuosi sen jälkeen, kun teollisuuslaitoksen toiminta lakkautettiin. Haastattelin silloin entisiä sahatyöläisiä perinteentutkimuksen pro gradu –tutkielmaani varten, joka valmistui vuonna 1992. Vuosina 1994–1995 tein lisää haastatteluja ja myöhemmin jatkoin aiheesta tehden lisensiaatintutkielman, joka valmistui vuonna 2003. Kenttätyö samalla alueella ja osittain samojen ihmisten parissa on jatkunut muutamien vuosien välein tähän päivään saakka. Suullinen haastattelupuhe on tutkimukseni keskeisaineistoa, mutta sen lisäksi olen koonnut myös muita haastateltavien muisteluaineistoja. Nämä kirjoitetut tekstit, kartat ja valokuvakertomukset ovat esimerkkejä siitä, miten monella tavalla muistelukertomuksia voidaan tuottaa. Kenttätyön aikana Penttilä ja haastateltavien elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua monella tavalla. Niin on käynyt myös tutkimuksen tavoitteille ja omille käsityksilleni muistelukerronnasta.

Tutkimuksessani keskeisiksi aiheiksi nousivat kertojien käsitykset ajasta ja paikasta sekä vallasta, vastuusta ja yhteishengestä. Tuon väitöskirjassani esille kerronnasta hahmottuvia erilaisia aikakehyksiä ja kuvaan sitä, miten lineaarinen, syklinen ja yksittäisiin tapahtumiin kiinnittynyt aika esiintyvät muistelukertomuksissa rinnakkain. Pohdin myös sitä, mikä on kertojille, työläisperheille ja sahayhteisölle relevantti oma aika. Tarkastelen työssäni muistellun paikan merkityksiä, toisin sanoen sahayhteisön rajoja, paikan muuttumista, sen tuntemista ja kokemista. Nostan esille myös kolme muistelulle tehdasyhteisölle ja työläisidentiteetille keskeistä kerronnan teemaa: valta, vastuu ja yhteishenki. Nämä ovat kerronnan teemoja, joissa yhteisöllisyys ja työläisyys nousevat keskeisinä esille, tai jotka määrittävät niitä. Tehdasyhteisön hierarkkinen järjestys, politiikka ja ay-liike, työ, asuminen, vapaa-aika, koti, naapuruus, työura, ammattitaito, sukupuoli, perhe ja yhteisön ulkopuoliset ovat aiheita, joissa näistä asioista keskustellaan. Tehdastyöläisyyden periytyminen on tässä aineistossa usein esillä, koska monet kertojat ovat toisen tai kolmannen polven penttiläläisiä. Monet haastatelluista miehistä ovat perineet konkreettisesti isänsä työtehtävän tehtaalla. Kaikkia näitä edellä mainittuja kerronnan aiheita leimasi muutos ja sen merkitykset. Erityisesti se tulee esille elämäntavan muuttumisena sekä sahan lakkauttamisen jälkeen tapahtuneina muutoksina Penttilän ympäristössä ja alueen identiteetissä.

Yksi tavoitteeni on ollut hahmottaa sitä, mitä muistelukerronta kuvaa ja miten se välittää työläisten kokemuksia elämästään tehdasyhteisössä. Tähän olen ottanut avukseni tilan käsitteen keskittyen erityisesti merkityksellisen tilan hahmottamiseen. Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyin jakamaan käsitteen kahteen: elettyyn tilaan ja muistitietoaineissa esitettyyn tilaan. Eletty tila hahmottuu reaalisessa havaitussa ajan ja paikan kokemuksessa, kenttätyöni aikana eletyssä Penttilässä ja muutoksessa. Se on tila, jota olen myös itse ollut kokemassa ja jakamassa haastateltavieni kanssa. Esitetty tila hahmottuu tutkimuksen aineistoissa. Siinä korostuu havaitun sijasta tilan konstruktiivinen luonne, ja sitä tarkastelen ulkopuolisena muistelukerronnan tulkitsijana. Eletty tila ja esitetty tila ovat limittyneet toisiinsa, koska kerronta on aina kiinni nykyisyydessä ja kerrontatilanteessa. Ajattelen, että eletty tila on esitetyn tilan tuottamisen ja tulkinnan konteksti. Eletyn ja esitetyn tilan välinen yhteys on joustava, ja siihen vaikuttavat kerrontatilanne ja se mistä kerrotaan.

Seminaariesitelmässäni keskityn siihen, miten nämä penttiläläisten kokemusten välittymisessä keskeiset ulottuvuudet – eletty ja esitetty – nousivat esille tutkimusprojektissani ja erilaisissa muisteluaineistoissa. Näytän esitykseni aikana esimerkkejä haastateltavien tuottamista visuaalisista aineistoista, valokuvista ja kartoista.

Politisoituneet kädet – käsityöväen liikkeestä työväenliikkeeksi

Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008 

FM Jarkko Liedes
jarkko.liedes@helsinki.fi

Christopher Laschin mukaan 1800-luvun työväenliikkeen ja työväenkulttuurin tutkijat ovat erimielisiä monista kysymyksistä lukuun ottamatta yhtä yleisesti tunnettua tosiasiaa: Työväenliikkeitä teollistumisen ensimmäisinä vuosikymmeninä hallitsivat taitavat käsityöläiset, eivät tehdastyöläiset. Miksi? Tähän pyrin esittämään alustavia vastauksia sekä kartoittamaan näkökulmia, joista kysymystä voisi lähestyä.

Työn tutkimuksessa käsityöläiset nousivat tutkimuksen keskiöön 1970-luvulla vuosikymmentä aikaisemmin mm. englantilaisten marxilaisten tutkijoiden E.P. Thompsonin ja Eric Hobsbawmin julkaisemien sosiaalihistoriallisten tutkimusten vanavedessä. Kuuluisassa teoksessaan Englannin työväenluokan synnystä Thompson esittää, että työväenluokka syntyi prosessissa, jossa uusi teollisuus törmäsi jo olemassa olevaan yhteiskuntaan traditioineen, ideologioineen ja valtasuhteineen. Thompson korostaa työtätekevien omaa aktiivista roolia tässä prosessissa, jossa vanha oli mukana synnyttämässä uutta. Itseäni kiinnostaa erityisesti, mikä oli käsityöläisten rooli tässä poliittisessa prosessissa.

Tässä esitelmässä pyrin osoittamaan käsien poliittisen painoarvon. Käsillä on tehty paitsi työtä ja käsityötä myös rakennettu ja jälleenrakennettu kansakuntaa. Kädet ovat olleet sekä sosiaalisesti että sukupuolen mukaan politisoituneet. Varsinkin naisten käsiä haluttiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kontrolloida eri tavoin työväenliikkeen ulkopuolella. Käsityöläiset ovat olleet useassa maassa työväenliikkeen alkuunpanijoita. Käsityöläisten yhteiskunnallinen valveutuminen ja liikkuvuus sekä taloudellinen ja poliittinen järjestäytyminen juontaa juurensa jo keskiajalle kuten mm. Emmanuel Le Roy Ladurie on mikrohistoriallisissa klassikkoteoksissaan osoittanut. Keskiaikaisia käsityöläisten ammattikuntia ei kuitenkaan voida suoraan pitää työväenliikkeen edeltäjinä.

Käsityöläiset liittyvät mielenkiintoisella tavalla myös suomalaisen työväenliikkeen ja sosialismin alkuvaiheeseen. Työväenliikkeen johtohahmoista mm. Eetu Salin ja Yrjö Mäkelin olivat suutareiden poikia ja itsekin suutareita toimien Väinö Linnan esikuvana myös Pentinkulman räätäli Halmeelle. Käsityöläiset ovat aina olleet alttiita uusille tuulille ja kuulleet monenlaista kiertävässä ja asiakaslähtöisessä ammatissaan. Juuri kiertävä käsityöläisammatti tarjosi oivan keinon agitointiin. Pyrin vastaamaan kysymykseen, miksi juuri käsityöläinen itsenäisenä ammatinharjoittajana tahtoi omaksua 1900-luvun taitteen Suomessa työläisen arvomaailman. Teoreettisen viitekehyksen käsityöläiskäsien tarkasteluun työväenliikkeen syntyvaiheessa tarjoaa lähinnä ruumiin fenomenologia.

Puolipuhtaasta tynkäkarsintaan, urakasta aikapalkkaan – metsätyön palkkauksen muutoksesta 1950–2008

Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008

VTT Jaana Laine
Yhteiskuntahistorian laitos
PL 54, 00014 Helsingin yliopisto

Metsätyömiesten työtehtävät ja palkkausperusteet ovat muuttuneet merkittävästi vuosina 1950–2008. Seminaariesitelmässä tarkastelen, miten puunkorjuun muutokset ovat vaikuttaneet palkkaukseen ja miten haastatellut metsätyömiehet nämä muutokset ovat kokeneet. Lähdeaineistona ovat mm. alan työehtosopimukset ja metsätyömiesten (metsurien) haastatteluaineistot. Keskeisin kysymys on, miten yhteiskunnan ja metsäalan muutokset ovat vaikuttaneet palkkauksen määrittämiseen.

Metsätyön muutoksen taustalla oli lukuisia eri tekijöitä. Keskeisiä olivat puunkorjuun koneellistaminen, maatilojen avustavien perheenjäsenten ja työntekijöiden määrän väheneminen 1950-luvulta ja maanviljelijöiden määrän väheneminen 1960-luvulta alkaen, metsätyön muuttuminen ympärivuotiseksi työksi, metsätyöntekijöiden ammatillinen järjestäytyminen sekä metsänhoitotapojen muutokset. Edellisten ohella palkkauksen määrittymiseen vaikutti 1930-luvulla luotu metsäpalkkatarkkailujärjestelmä, joka ulottui 1990-luvun alkuun saakka. Erillinen metsäpalkkalaki ja metsäalan työehtosopimukset ohjasivat palkkausta 1960-luvulta alkaen.

Vielä 1950-luvulla puunkorjuu perustui maaseudulla asuvaan työvoimaan, joka talvisin työskenteli hakkuutyömailla ja kesäisin maatalouden tehtävissä. Metsätöihin osallistui muutaman talvikuukauden ajan enimmillään lähes 200 000 miestä. Jo ennen 1950-luvun loppua puunkorjuussa kohdattiin paikoittain työvoimapulaa, johon ratkaisua etsittiin puunkorjuun koneellistamisesta. Ensin työmaille tulivat moottorisahat ja maataloustraktorit, myöhemmin metsätraktorit, prosessorit, harvesterit ja 2000-luvulla vihdoin korjurit. Koneellistaminen muutti metsätyömiehen työtehtäviä ja merkitystä puunkorjuun ketjussa. Palkkaus ja sen perusteet oli määriteltävä uudestaan; pokasahan käyttöön perustuvat taksat eivät soveltuneet moottorisahauksen palkkaperusteeksi. Metsien virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ovat monipuolistaneet metsureiden työnkuvaa 1990-luvulta alkaen.

Työnantajat halusivat turvata ammattitaitoisen työvoiman saannin metsätyömaille työsuhteita vakinaistamalla. Päätoimisten metsätyömiesten määrän kasvu ja työsuhteiden vakinaistaminen loivat aiempaa paremmat edellytykset ammatilliselle järjestäytymiselle. Suomen Maatyöväen Liitto edusti metsätyöntekijöitä työnantajien, erityisesti Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton, suuntaan. Järjestäytymisasteen nousu, ammattiliiton vahvistuminen ja metsätyömiesten palkkauksen arvioiminen ”kansalliseksi häpeäksi” jouduttivat valtakunnallisia sopimuksia. Metsätyöntekijöiden edustajien vaikutusvalta palkkausperusteiden määrittelyyn kasvoi. Haastatteluaineistossa metsurit arvioivat työehtosopimuksia, palkkauksen tasoa ja määräytymisperusteita puunkorjuuteknologian muutosten myötä.

Perinteisesti metsätyön palkkaus on pohjautunut valmistetun puun määrään, useimmiten puutavaran tilavuuteen. Jo 1970-luvun lopulla keskusteltiin aikapalkkauksesta. Tähän innoitti metsätyön muutos, metsureiden ikääntyminen ja pula ammattitaitoisista metsureista. Aikapalkkausta kokeiltiin vuonna 1980, mutta se ei saanut työnantajien eikä myöskään työntekijöiden kannatusta. Vuonna 1994 otettiin käyttöön palkkausjärjestelmä, jossa käytettiin rinnakkain urakka- ja aikapalkkaa.

Naisten kokemuksista tehdastyöstä toisen maailmansodan aikana

Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008

Kirsi-Maria Hytönen (kianhyto@jyu.fi)
Eerika Koskinen (eerika.koskinen@campus.jyu.fi)
Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos / Etnologia

Esitelmässämme Työväen historian ja perinteen ja tutkimuksen seuran kesäseminaarissa elokuussa 2008 haluamme tuoda esiin naisten oman äänen sota-ajan työnteon tutki­muk­ses­sa. Tut­­­kimme naisten kokemusta työstä ja kokemuskerrontaa, jotka avaavat mik­­rotason näkö­kul­mia naisten työelämään. Esitelmämme aiheena ovat nais­ten koke­muk­set teh­dastyöstä sota-ai­ka­na sekä niistä kertominen. Määrittelemme myös ko­kemuksen käsitettä tut­­ki­muksen kannalta.

Esitelmämme muodostuu omien väitöskirjatutkimustemme yhteisestä alueesta, naisten tehdastyökokemuksista toisen maailmansodan aikana. Väitöskirjoissamme tutkimuskohteena ovat työtä tekevät naiset. Folkloristi, FM Ee­rika Koskinen tutkii sukupuolen, luokan ja työn yhteenkietoutumista vuonna 1927 syntyneen työläisnaisen elämänkerronnassa. Etnologi, FM Kirsi-Maria Hytösen tut­ki­mus­koh­teena ovat naisten kokemukset palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien aikana sekä rauhaan pa­laa­mi­sen vuosina.

Naiset tekivät talvi- ja jatkosotien aikana miesten ollessa rintamalla monia sellaisia töitä niin teollisuudessa kuin ko­din­kin piirissä, joi­hin heitä ei muutoin olisi pääs­tetty. Naisia kui­­tenkin muis­tu­tet­tiin sii­tä, että sotatila oli poik­keus­ai­ka. Samaan aikaan syntynyt vahva koti­kultti ja naisen äi­tiy­den ko­ros­taminen rajasivat nai­sen todelliseksi paikaksi kodin.

Naishistorian osuus talvi- ja jatkosotien tutkimuksessa on lisääntynyt viime vuosina. Naisten sodanaikainen palkkatyö on kuitenkin jäänyt tut­ki­muk­sessa suu­rem­pien linjojen varjoon, vaikka sota selvästi vaikutti monin tavoin naisten asemaan työ­elä­mäs­sä. Kansain­vä­li­sel­lä ken­täl­lä naisten so­ta­koke­muk­­sia on tutkittu pi­dem­pään kuin Suo­mes­sa, ja myös työnteon näkökulmasta. Esimerkiksi Penny Summerfieldin tut­kimuksissa on kä­si­tel­ty englantilaisten naisten kokemuksia sota-ajan työstä.

Harmonikan kuningas Vili Vesterinen

Tutkija Marko Tikka piti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikokouksessa  (20.2.2008)  esitelmän “Harmonikan kuningas Vili Vesterinen”. Blogimme julkaisee nyt esitelmän ja siihen liittyviä valokuvia SlideShare -palveluun tukeutuen:

[slideshare id=378505&doc=vesterinen-1209455839016759-9&w=425]

Ääni lähtee kuulumaan vihreää kolmiota klikkaamalla. Pelkkiä kuvia voi selata mustia painikkeita klikkailemalla.

Vierailulla maantieteen globaalissa pääkaupungissa

Kuvan kyltti on sisäänajotien varressa.© Maaria Seppänen

Kyllä, luitte aivan oikein: maailmassa on paikkakunta, joka pitää itseään maantieteen globaalina pääkaupunkina ainakin sen mukaan, mitä katuvarren kyltistä voi päätellä, ja tämän lisäksi vielä Amerikan ristikummina! Kyseessä on itäisessä Ranskassa Lorraine –maakunnassa, Vogeesien läänissä sijaitseva Saint-Dié (virallisesti Saint-Dié-des-Vosges), jossa järjestetään vuosittain kansainvälinen maantieteen festivaali, tuttavien kesken FIG (Festival International de Géographie). Maantieteestä vähemmän perillä oleville mainittakoon, että Vogeesit on ylisen Rheininlaakson hautavajoaman läntisen reunan muodostava vuoristo, joka erottaa Moselin, Meurthe-et-Moselin ja Vogeesien läänit Elsassista. (Hautavajoaman itäinen reuna taas on Schwartzwald.)

Continue reading “Vierailulla maantieteen globaalissa pääkaupungissa”

Harmonikan kuningas Vili Vesterinen

Tutkija Marko Tikka esitelmöi kirjansa ”Harmonikan kuningas Vili Vesterinen” (Ajatus 2007) pohjalta Helsingissä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, sali 312) keskiviikkona 20. helmikuuta klo 17.30. Esitelmän ohessa kuullaan myös musiikkinäytteitä Vili Vesterisen tuotannosta.

Esitelmä on avoin kaikille kiinnostuneille, tervetuloa kuuntelemaan!

Esitelmän jälkeen pidetään Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikokous alkaen klo 18.30.

Kuva: Vili Vesterinen ja haitari vuonna 1935.

Ajatus -kustantamon nettisivuilta löytyy Marko Tikan kirjan johdantoluku kokonaisuudessaan.

Tutkimus on saanut myönteisen vastaanoton myös lehdistössä:

YLE:n Elävä arkisto tarjoilee näytteitä Vili Vesterisen tuotannosta (9 levystä) ja lisäksi tallenteen Marko Tikka kertoo Vili Vesterisestä 25.03.2007 (kesto: 49.44).