Love and Capital and the Birth of a Revolution

Vastikään ilmestynyt Mary Gabrielin kirja “Love and Capital” porautuu Karl Marxin ja hänen vaimonsa Jenny von Westphalenin avioliittoon.

Troy Jollimoren laajahko kirja-arvio ja siitä käytävä keskustelu on luettavissa Review -verkkolehdessä 

Marx-seuran puheenjohtajan, professori Vesa Oittisen mukaan

“Opus on lähes 800-sivuinen tiiliskivi ja antaa ennakkotietojen mukaan hieman toisenlaisen kuvan Karlin ja Jennyn avioliitosta kuin ne taannoin julkaistut teokset, joiden mukaan Marx oli viktoriaaniset seksuaalikoodistot sisäistänyt kotityranni.”

24. joulukuuta

Kiitämme lukijoitamme ja toivotamme seesteistä vuotta 2010!

Aaton luukusta aukeaa musiikkia Nagisa Oshiman ohjaamaan elokuvaan Merry Christmas Mr. Lawrence (1983). Japanilaiseen toisen maailmansodan aikaiseen vankileiriiin sijoittuva elokuva on käsikirjoitettu Laurens van der Postin omaeläkerrallisten kirjojen perusteella.

Rooleissa ovat muun muassa David Bowie brittiupseerina ja Ryuichi Sakamoto japanilaisena vankileirin päällikköupseerina. Jälkimmäinen sävelsi myös elokuvan musiikin, josta tässä rauhallinen esimerkki:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=YwkuS9FlB7M]

Gregory Desilet on kirjoittanut elokuvasta esseen (englanniksi).

Sittemmin Sakamoto on ollut aktiivinen ennen kaikkea erilaisissa ympärisökysymyksissä.Vuden 2009 konserttikiertueen mainostettiin olevan “carbon free”. Jo aikaisemmin Sakamoto on käyttänyt muun muassa pientä tuulimyllyä ja aurinkopaneelia konserttikiertueidensa energialähteenä. Lisästietoja ja löytyy kotisivuilta.

Musiikillisesti äärimmäisen monipuolinen Sakamoto on soittanut monenlaisissa kokoonpanoissa, muun muassa vuonna 1978 perustetussa Yellow Magic Orchestrassa (YMO), joka on hiljattain esiintynyt uudestaan Post YMO nimiellä. Tässä sen jäsenet Haruomi Hosono, Yukihiro Takahashi ja Ryuichi Sakamoto sympaattisessa haastattelussa, jossa ei ole jälkeäkään rockuhosta ja itsetehostuksesta:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=UzXwYjL4DZ4]

17. joulukuuta

Trotz Alledem  Euroopan hulluna vuotena 1848:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=GwMrcTn0t8k&feature=related]

Hieman wikipedia lisätietoja laulusta ja sen  tekijästä Ferdinand Freiligrathista.  Freiligrath oli hetken aikaa innostunut kumouksellisista liikkeistä ja työskenteli mm Karl Marxin kipparoimassa Neue Rheinische Zeitung -lehdessä vuosina 1848-1849. Myöhemmin hänestä tuli pankinjohtaja Lontooseen ja armahduksen (1868) jälkeen saksalainen nationalisti.

Saksankielisestä Historich-Kritisches Liederlexikon sivuilta löytyy lisätietoja laulun taustoista ja Lieder des Vormärz und der Revolution 1848/1849 sivuilta lisätietoja tuon ajan lauluista muutenkin.

Lähteissä viitataan Ferdinand Freiligrathin ohella monasti myös Robert Blumin osuuteen. Hän ei ollut yhtä onnekas kuin kollegansa. Blum teloitettiin 9.11.1848.  Youtubesta löytyy draaman ja dokumentin yhdistelmä  Die Deutschen – Robert Blum und die Revolution 1830-1848 8/10 ja sen lisäosat osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5.

16. joulukuuta

Vladimir Visotsky: Ochota na volkov – Susijahti:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=pJ2E4cf46nw&feature=related]

Vladimir Visotsky oli eläessään (viranomaiskatsannossa) epähenkilö Neuvostoliitossa, systeeminen kriitikko, jonka laulut levisivät yksityisinä nauhoituksina. Vasta Perestroika päästi hänet pannasta. Miehelle itselleen se oli liian myöhäistä. Vysotsky kuoli vuonna 1980.

Otetaan tähän lainaus Vysotskin ystävät ry:n sivulta:

“Vladimir Vysotski oli jo elinaikanaan legenda. Hänen kuolemansa jälkeen hänen mukaansa on nimetty vuorenhuippu, uusi planeetta, panssarilaiva, teattereita, katuja jne.

Hänen valtava kansansuosionsa on ylittämätön, mikä johtuu hänen lahjakkuudestaan, hengenvoimasta, julistajanlahjasta sekä itsensä täysin alttiiksi panemisesta.

Hän ei välttänyt runolauluissaan kipeitä eikä kiellettyjä aiheita. Hän puhutteli jokaista ja tekee sen tänäkin päivänä. Vysotskin eläessä tuon ajan virallinen kulttuuripolitiikka vaati taitelijoiltakin täydellistä kaunistelua. Vysotski ei valehdellut itselleen eikä ihmisille. Hänen runolaulunsa puhuvat totuuden ja avoimuuden puolesta. “

Susijahdin voi kuunnella myös suomalaisena versiona, jopa kahtena erilaisena sanoituksena:

– Turkka Malin haikeana ja hieman romanttisena versiona, jota voisi luulla ja myös kuunnella vaikkapa kannanottona oikeiden susien puolesta:  http://www.youtube.com/watch?v=2d-7wojDUw4 tai

– Metalsalt -nimimerkin taltioima on rosoisuudessaan enemmän alkuperäistä esitystä muistuttava ja myös paremmin alkuperäisen ajatuksen  säilyttävä versio: http://www.youtube.com/user/Metalsalt

Manchester’s Radical History

manchester

Manchester Radical History -ryhmä avasi kesällä uuden (blogipohjaisen) sivustonsa http://radicalmanchester.wordpress.com/.

“Manchester Radical History Collective is a small group of politically
active people living in Manchester. We’re not affiliated to any single
movement or Party and have a range of views on major political issues of
the past, present and future.
We share an interest in the city’s radical and grassroots history – the local struggles and campaigns that have shaped the city of Manchester and the towns that make up Greater Manchester, and the people that live in them. And we’re inspired by the way that Manchester’s people have maintained a spirit of independence and resistance which has endured down the years.”

Kolme viimeisintä merkintää ovat:

  • Len Johnson: Manchester boxer and Communist
  • Mary Quaile: Trade Unionist and fighter for working women
  • Paddy O’Donoghue: Head of the Irish Republican Army in Manchester 1919-1921,  co-ordinating jail escapes and attacks on buildings

Merkinnät on varustettu sekä teemallisilla että alueellisilla (Manchester ja lähiympäristö) tageilla. Teematagien luettelo on jo tässä vaiheessa pitkä:  Anti-Fascism,  Anti-Nuclear,  Anti-Racism,  Minority Ethnic Rights,  Co-operatives,  Communism,  Feminism,  Irish Independence,  Pacifism,  Radical Education, South Africa, Spanish Civil War, Suffragettes & Suffragists,  Trade unions,  Unemployed Workers’ Movement,  Workers’ Education, Workers’ Rights. Kaikki tekstit ovat toistaiseksi olleet yhteen henkilöön kiinnittyneitä.

Tätä viritystä kannattaa seurata. Lisään sen myös oikean reunan palkkiin kv.järjestöjen kohdalle.

3. joulukuuta

Kuva Työväen Arkisto.

Vuoden 1934 Työväen joulualbumi oli kirjanmittainen lukupaketti, 176 sivua, joista tosin viimeiset 28 sivua ovat erilaisten liikkeiden mainoksia. Albumi alkaa kolkon komealla Leo Rosenthalin kirjoituksella Joulu ilman sosialisteja:

“Toinen joulu Saksassa ilman sosialisteja! Rauhan joulu on häpäisty, Hitlerin diktatuuri vallitsee maata.”

Kansainvälisyys, rauha ja solidarisuus ovat muutenkin vahvoja teemoja lehdessä. Elmer Diktonius kuvaa Prahaa “vapaamielisyyden kaupunkia”, Elli Tompuri kertoo Moskovan kulttuuripuistosta, Sylvi-Kyllikki Kilpi kirjoittaa otsikolla “Ihmisen tappaminen” ja Eero A. Vuori luo katsauksen lamaan, keinotteluun ja keinottelijoihin (”Miljoonien pyörittäjiä”). Jan Vanek kirjoittaa laajassa artikkelissa “Tsekkoslovakian työväestön kulttuuripyrkimyksistä”.

Ihmissielua jalostava kulttuuri on vahvasti läsnä myös muuten: Elmer Diktoniuksen ja Katri Valan (ja monen muunkin tekijän) runoja, useita novelleja ja runsaasti valokuvia taidemaalauksista ja veistoksista, grafiikkaa ja myös muutama sodan ja natsismin vastainen pilapiirros. Kasvatusta ja sivistystyötä ei kaihdettu joulunakaan.

Ideologista kamppailua joulun sanomastakaan ei unohdettu: Ernst Iso-Keisari, oikealta nimeltään Ernst Lampen, julkaisi albumissa kirjoituksen Yliluonnollinen syntyminen, jossa hän ihmettelee mistä onkaan kysymys kun

“Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä tapaa eri kansojen jumaluustarustossa. Ei kukaan saata olla huomaamatta, että Kristuksen syntymätaru on suora jäljennys Zeus-jumalan ja Io-immen tarinasta:”

“Suorastaan kiusallisia ovat nämä yhtäläisyydet katsottuina kirkon silmillä, joitten mukaan omat tarut ovat pyhää pyhempiä, mutta niiden esikuvat mustinta pakanuutta.”

Mitäpä tähän olisi lisäämistä.  Kannattaa muuten googlata “Ernst Iso-Keisari”, melkoisen erikoinen mies.

Työväen joulualbumissa 1934 julkaistiin myös Pentti Haanpään pieni kertomus Tulo ja ensimmäinen päivä, jossa nuori opettajatar saapuu syrjäiseen järvikylään. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Haanpään myönteinen suhde työväenjärjestöihin ja työväestöön on tunnettua, samoin se että hän oli 1930 kustantajien lähes täydellisessä boikotissa. Niinpä Haanpään kootuissa teoksissa vuoden 1934 kohdalla (Teosten 3. osa) on vain 4 lyhyttä kertomusta. Mutta “Tulo ja ensimmäinen päivä” ei olekaan niiden joukossa. Se löytyy kyllä kun tarkasti etsii, mutta vasta teosten 8. osan lopusta otsikon Novelleja 1940- ja 1950-luvuilta sekä muita ajoittamattomia”.

Pentti Haanpää julkaisi perättäisinä vuosina 1932-1935 Työväen joulualbumissa neljä kertomusta: vuonna 1932 Lisiä keksintöjen historiaan, vuonna 1933 Kylän räätälin iltakävelyn ja vuonna 1935 kertomuksen Elokuun yönä. Näistä vain Kylän räätälin iltakävely on mukana kootuissa teoksissa (vuoden 1976 painos) ja sekin on sijoitettu vuodelle 1932. Kaksi puuttuu kokonaan, kaksi on ajoitettu väärin.

Harmonikan kuningas Vili Vesterinen

Tutkija Marko Tikka piti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikokouksessa  (20.2.2008)  esitelmän “Harmonikan kuningas Vili Vesterinen”. Blogimme julkaisee nyt esitelmän ja siihen liittyviä valokuvia SlideShare -palveluun tukeutuen:

[slideshare id=378505&doc=vesterinen-1209455839016759-9&w=425]

Ääni lähtee kuulumaan vihreää kolmiota klikkaamalla. Pelkkiä kuvia voi selata mustia painikkeita klikkailemalla.