10. joulukuuta: Intialainen dokumentaristi Anand Patwardhan

Vaihtoehtoa Bollywoodille

Joulukalenterimme  musiikillis-visuaalinen katse suuntautuu näin ihmisoikeuksien päivänä itään, josta kantautuu yleismaailmallinen rauhan viesti: Intialaisen Anand Patwardhanin lyhytfilmi Ribbons for Peace (1998) sisältää Kishore Kumarin vanhaa filmimusiikkia, englanninkielisin tekstein. Elokuva ottaa kantaa Intian ydinasepolitiikaan. Mukana on monia elokuvatähtiä, kuten Naseeruddin Shah, Aamir Khan, Kittoo Gidwani and Chandrachur. Loppupuolella vilahtaa todennäköisesti  suomalaisillekin kaunokirjallisuuden ystäville tuttu naishahmo.

Ennen elokuvan alkua on noin 33 sekuntia virityskuvaa –   koettakaa  kestää! Anand Patwardhan: Ribbons for Peace (1998)

Sosiologiaa opiskellut Anand Patwardhan on Intian tunnetuimpia  dokumentaristeja. Hän tarttuu töissään vakaviin aiheisiin, muttei huoli harteilleen sankarireportterin viittaa. “On vaikea sanoa, missä määrin elokuvani saavat aikaan muutosta, mutta jos muutoksella tarkoitetaan ajattelun aloittamista, jotain on jo saavutettu”, sanoo Patwardhan.Elokuvien lisäksi Patwardhanilla on takanaan pitkä ura kansalais- ja rauhanliikkeissä, ja niitä hänen filminsäkin usein käsittelevät. Patwardhanin palkitut dokumentit ovat herättäneet kiivasta keskustelua mutta myös suoranaista vihaa. Äärioikeistolaisten hindujen uhkailut saivat New Yorkin luonnonhistoriallisen museon hiljattain peruuttamaan filmin In the Name of God (1992) esityksen. Elokuva käsittelee pohjoisintialaisen Ayodhyan moskeijan tuhoamista.

Patwardhanin viimeisin työ on ydinasenationalismia kritisoiva War and Peace (2002). Pakistanin televisio esitti elokuvan useassa osassa, ja osien välillä väiteltiin ydinasevarustelusta. Intiassa filmi pääsi kaupalliseen elokuvateatterilevitykseen vasta oikeustaistelun jälkeen kesällä 2005.

Kriitikot ovat sanoneet Patwardhanin joskus saarnaavan liikaa, ja esimerkiksi hänen Father, Son and Holy war elokuvansa (1994) romantisoitua matriarkaattinäkemystä on arvosteltu epähistorialliseksi. Patwardhan sanoo kaikkien dokumenttiensa olevan jossain määrin fiktiota.

“Minuun on lyöty monia leimoja ja kutsuttu yksipuoliseksi. Ulkomailla asuvat intialaiset kysyvät usein, miksi annan kielteisen kuvan maastani. Olen eri mieltä heidän kanssaan. Minähän näytän miten kouluttamattomat ihmiset osaavat perustella kantojaan ja ajaa asioitaan; miten ystävällisesti he käyttäytyvät muitakin kuin oman ryhmänsä jäseniä kohtaan.”

Tällä hetkellä Patwardhan pitää taukoa elokuvien teosta ja kiertää keskustelemassa töistään ympäri maailmaa.  “En ole kovin hyvä markkinoinnissa. Filmin tekeminen on paljon helpompaa kuin sen levittäminen.”

Lisää aiheesta:

Dokumentteja olosuhteiden pakosta
, Kumppani 2006:1

Sensuuri koettelee Intian dokumentaristeja, Kumppani 2005:9

9. joulukuuta: Miten käy Tony Blairilta rock and roll?

Tony Blair & New

9. päivän joulutukalenterimme jatkaa taivallustaan Brittein saarilla. Ei ole mikään salaisuus,  että entinen pääministeri Tony Blair on soittanut nuoruudessaan Ugly Rumours -yhtyeessä. Tässä Should I stay or should I go -esityksessä kitara on kuitenkin jäänyt kotiin:

Tony Blair sings the Clash:

If I go there will be troube,
if I stay it will be double 

Vertailun vuoksi tässä itse the Clash:

 http://www.youtube.com/watch?v=0Ag8J2NMYmc 

Labour: vision tarjoaa puolueeseen liittyviä videoita:
http://www.youtube.com/user/theuklabourparty

8. joulukuuta: Charlie & The Bhoys – Viva La Quince Brigada

Joulukalenterimme 8. tuubi vie meidät musiikillisesti Skotlantiin ja Irlantiin ja sisällöllisesti Espanjaan vuosina 1936-39. 'Viva La Quinta Brigada'  (Eläköön 5. prikaati) on Espanjan sisällissodan vuosien laulu. Irlantilainen Christy Moore teki siitä paljon myöhemmin version Viva La Quince Brigada (Eläköön 15. prikaati). Irlantilaiset vapaaehtoiset tasavallan puolustajat taistelivat 15. kansaivälinen prikaatin riveissä.YouTubesta kyllä löytyy  Christy Mooren (kitaratrio) oma mainio esitys (sisältäen on myös laulun sanat), mutta kalenteriimme olemme valinneet skotlantilaisen Charlie & The Bhoys yhtyeen ("The World's no 1 Celtic Band") esityksen. Olkaapa hyvät 

Viva La Quince Brigada
 

Erityisesti englantia puhuvissa maissa näytetään Espanjan ohella vaalittavan yhä Kansainvälisten prikaatien muistoa vuosittaisissa tapaamisissa, konserteissa ja myös tieteellisissä konferensseissa. Vuonna 2002 perustettiin uusi organisaatio The International Brigade Memorial Trust jatkamaan tätä perinnettä:

The International Brigade Memorial Trust was formed in 2002 from the veterans of the International Brigade Association, the Friends of the I.B.A., representatives of the Marx Memorial Library, and historians specialising in the Spanish Civil War. 

Irlantilaisilla vapaaehtoisilla on luonnollisesti oma sivustonsa. Kannattaa myös mainita Eugene W. Plawiukin alunperin kokoama laaja sivusto The Spanish Revolution and Civil War . Ja sokerina pohjalla Facebookiin on perustettu International Brigades Memorial Trust.-ryhmä. Sen 88 jäsenestä  vain yksi on Suomesta.

Syystä ta toisesta Suomessa ei ole oikeastaan koskaan laajemmin pidetty yllä tällaista perinnettä, vaikka meiltäkin lähti yli 200 vapaaehtoista kansainvälisiin prikaateihin. Yhtä paljon kuin Irlannistakin.  Muutama kirja sentään on aikojen saatossa tehty. Jyrki Juusela on muutama vuosi sitten julkaissut laajan  teoksen  Suomalaiset Espanjan  sisällissodassa 1936-39. Divareista näyttää vielä löytyvän myös Jenny Pajusen muistelmateos "Espanja, sinä nuoruutemme", jossa hän kuvailee vasemmiston toimintaa Espanjan tasavallan tukemiseksi 1930-luvun lopun Suomessa.

6. joulukuuta: A las barricadas

Serge Utgé Royo, a las barricadas

Joulukalenterimme kuudes tuubi  a las barricadas on Espanjan sisällissodan (1936-39) tasavaltalaisen puolen tunnetuimpia ja kansainvälisesti levinneimpiä lauluja. Tuolloin sitä lauloi erityisesti Confederación Nacional del Trabajon eli suurimman ammattiliiton ja anarkistien tärkeimmän järjestön väki. Laululla on kuitenkin paljon varhaisemmat juuret. Alunperin se oli "puolalaisen Karol Kurpinskin vuonna 1831 säveltämä, ranskalaisen Casimir François Delavignen sanoittama ja Karol Sienkiewiczin puolaksi kääntämä kapinalaulu, jossa sympatisoidaan Puolan vuoden 1830–1831 kapinallisia." (Wikipedia). Sävelmä tuli hyvin suosituksi vuosien 1905 ja 1917 Venäjän vallankumousten yhteydessä. Suomeen se rantautui viimeistään vuosina 1917-18. "Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on" riimitteli tuntemattomaksi jäänyt suomentaja.

Laulu tunnetaan meillä ehkä paremmin nimellä Varšavjanka (myös Warshavjanka, Warchavjanka, ven. Варшавянка, Varšavjanka, ransk. La Varsovienne, puol. Warszawianka, engl To the Barricades) Yleensä se esitetään hieman mahtipontisena kuoroesityksenä, mutta nyt sen esittää katalonialainen Serge Utgé Royo, yksinäinen kitaristi. Kuvituksena on Espanjan tasavaltalaisten julisteita:

 
Omistamme tämänpäiväisen tuubimme Suomen itsenäisyyden ja Venäjän vuoden 1917 vallankumousten (helmikuu ja lokakuu) keskinäiselle tiiviille yhteydelle. Ei ensimmäistä ilman jälkimmäisiä.

Lisätietoja Serge Utgé Royosta ja hänen musiikistaan: Chansonrebelle.  

5. joulukuuta: Bring them home -biisin tulkinnat Pete Seegeriltä ja Pomolta

Bring Them Home

Joulukalenterimme viides tuubi vie meidät rapakon taa. Ohessa Pete Seegerin Vietnamin sodan vastainen energinen esitys kappaleesta Bring Them Home (live 1969). Se on Irakin sodan myötä vetänyt katsojia You Tubeen:

Kaikkiaan verkolta löytyy monenlaista Seeger-materiaalia. Esimerkiksi Pete Seeger Appreciation Page tarjoaa biblio-, video- ja diskografian lisäksi mahdollisuuden allekirjoittaa vetoomus, jossa ehdotetaan Petelle Nobelin rauhanpalkintoa. Seegerin uutta tulemista on siivittänyt se, että Bruce Springsteen on hiljattain levyttänyt albumillisen Seegerin tunnetuksi tekemiä lauluja. Tässä Pomo & Seeger Sessions Bandin versio kappaleesta Bring’em Home.

3. joulukuuta: Jacques Brelin esitys "Jaurès"

Jacques Brel: Jaurès

Joulukalenterimme kolmannen tuubin aiheena Jean Jaurès (1859–1914), ranskalainen sosialistijohtaja ja antimilitaristi, joka perusti vuonna 1904 L’Humanité sanomalehden.

Jaures joutui pasifisminsa takia Raoul Vilainin toteuttaman salamurhan uhriksi 31.7.1914, vain hetkeä ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Seuraavana päivänä Saksa julisti sodan Venäjälle. Sota Ranskan ja Saksan välillä alkoi 5.elokuuta. Jean Jaures vastusti erityisesti Ranskan ja Saksan välistä sotaa ja yritti organisoida kummankin maan työläisten yleislakkoa sodan estämiseksi ja hallitusten pakottamiseksi neuvotteluihin.

Marxist Internet Archiven kokoelmista löytyy Jauresin kirjoituksia englanniksi

Belgialaisen Jacques Brelin laulaman kappaleen ensimmäinen säkeistö:

Ils étaient usés à quinze ans
Ils finissaient en débutant
Les douze mois s’appelaient décembre
Quelle vie ont eu nos grand-parents
Entre l’absinthe et les grand-messes
Ils étaient vieux avant que d’être
Quinze heures par jour le corps en laisse
Laissent au visage un teint de cendres
Oui notre Monsieur, oui notre bon Maître

Pourquoi ont-ils tué Jaurès ?
Pourquoi ont-ils tué Jaurès ?

Jacques Brelin säestäjä Gérard Jouannest on aktiivikommunistina esiintynyt mm Helsingin nuorisofestivaaleilla (linkki ranskaksi):

2. joulukuuta: Nina Hagen ja die Puhdys

Rokkia Itä-Saksasta

”Du hast den Farbfilm vergessen” (Unohdit värifilmin) laulaa  FDJ:stä (Freie Deutsche Jugend) erotettu Nina Hagen varhaisessa hitissään. Laulun sanat – kuten ”värifilmin unohtaminen” – aukeavat parhaiten itäsaksalaista arkitodellisuutta tuntevalle. Se kun saattoi olla välillä hyvin harmaa, tai  jopa musta. Värifilmiäkään ei ollut aina saatavilla. Tarkkakorvainen voi kuulla, että kappaleessa mainitaan  esimerkiksi DDR:ssä hyvin suosittu ilmiö nakuranta, FKK (Frei-Körper-Kultur) Strand.

Nina Hagen ja hänen äitinsä Eva-Maria Hagen muuttivat länteen 1970-luvun lopulla, liittyäkseen Ninan isäpuolen Wolf Biermannin seuraan. Muun muassa Johnny Rotten kuului Hagenin ihalijoihin. Hagen jatkaa musiikintekoa, josta löytyy paljon esimerkkiejä You Tubesta. Hänen kotisivunsa ovat jokseenkin, noh,  kosmiset.

Nina Hagen & Automobil: ”Du hast den Farbfilm vergessen” (1974):

Hieman erilaista musiikillista suuntausta edustaa Oranienburgissa perustettu die Puhdys, joka oli suosittu molemmissa Saksoissa. Yhtye pääsi konsertoimaan sekä sosialistisiiin maihin että Länsi-Eurooppaan. Alt wie ein Baum (1976) yksi heidän hiteistään. Puhdyksen suosiota siivitti se, että yhtyeellä oli neljä kappaletta Heiner Carowin ohjaamassa legendaarisessa DEFA-filmissä  Die Legende von Paul and Paula (1973), joka vedettiin pois markkinoilta pian valmistumisensa jälkeen.

Puhdyksen tarina jatkuu 2000-luvulle asti. Viimeisin albumi Alles hat seine Zeit (Kaikella on aikansa) ilmeistyi 2005. Kuriositeettina mainittakoon, että die Puhdys on esiintynyt 2000-luvulla myös uuden tulemisensa kokeneen derkkusuklaamerkki Rotsternin mainoskampanjassa.

Tässä hieman myöhäisempää tuotantoa, nimittäin Hey wir wollen die Eisbäern sehen, jonka myötä menevät terveiset  Knut-faneille Seppo ja Marjaliisa Hentilälle, mutta myös kaikille muille ilmastonmuutoksesta huolestuneille! Malttakaa odottaa hieman, niin näette ensimmäisen jääkarhun jälkeen lisää kuvia.