Keskiviikkona 10.1.2007 vannoo virkavalansa Nicaraguan uusi valittu presidentti, sandinistirintaman (FSLN) Daniel Ortega, joka vuodesta 1990 asti tunnettiin lähinnä kaikkien presidentinvaalien varmana häviäjänä. Tällä kertaa neljäs kerta toden sanoi. Ortega voitti marraskuiset vaalit 38 prosentin äänimäärällä peace and love -tyylisen kampanjan jälkeen, jossa vallitsevat värit olivat pinkki ja fuksia perinteisen puna-mustan sandinistilipun värien sijaan, ja jossa soitettiin John Lennonin musiikkia. Voittoa on luonnehdittu �historialliseksi� ja �murskaavaksi�. Tosiasiassa Ortega sai kaikista vaaleista alhaisimman äänestysprosenttinsa, eikä hänen saamansa äänimääräkään kasvanut edellisiin vaaleihin verrattuna kuin 15.000 äänellä voimakkaasta äänioikeutettujen määrän kasvusta huolimatta. Vaalituloshan tarkoittaa myös sitä, että 62 prosenttia nicaragualaisista äänesti Ortegaa vastaan.
Vaalivoiton merkitys
Silti on kieltämättä vallankumousliikkeiden kannalta historiallista, että entinen presidentti Ortega ja sandinistit palaavat valtaan vaaleilla. Vuonna 1979 sandinistirintama otti vallan aseilla voitettuaan sotilaallisesti diktaattori Anastacio Somoza Debaylen kansalliskaartin. Tilanne tänä päivänä on täysin erilainen taloudellisesti ja sosiaalisesti niin maailmanlaajuisesti kuin Nicaraguan sisälläkin, mutta niin ovat sandinistitkin muuttuneet. Rintaman keskuskomitean yhdeksän jäsentä � kaikki miehiä � ovat varakkaita kapitalisteja, kaikki paitsi Ortega itse jonka omaisuus on bulvaanien nimissä (silti hän osti kolme maasturi-mersua yhdellä kertaa käteisellä maksaen vuonna 2005). Vaikka FSLN:n sisäpiirin omistuksia ei tarkkaan ole tutkittu, tiedetään että he ovat mukana finanssipääomassa, vienti- ja tuontitoiminnassa, rakennuksessa sekä agribisneksessä. Primääri akkumulaatio tapahtui vuoden 1990 vaalitappion jälkeen toteutetulla valtion omaisuuden yksityistämisellä sandinistihallinnon johtohahmojen omiin taskuihin (ns. pi�ata).
Se, että yleensä on mahdollista tulla valituksi ensimmäisellä kierroksella 38 prosentin ääniosuudella, on aivan oma lukunsa Nicaraguan lähihistoriaa. Nicaraguan vaalilain mukaan voi tulla valituksi ensimmäisellä kierroksella jopa 35 prosentin ääniosuudella, jos ero toiseksi tulleeseen on yli 5 %. Vaalilaki muutettiin vuonna 2000 entisen presidentin, korruptiostaan surullisenkuuluisan Arnoldo Alem�nin (1997�2001) ja Ortegan välisellä lehmänkaupalla (ns. pacto), sopimuksella jossa Alem�n ja Ortega jakoivat valtiomahtien johtopaikat puolueidensa edustajien kesken ja takasivat itselleen paikan parlamentissa � sekä tärkeimpänä siihen kuuluvan parlamentaarisen koskemattomuuden! Alem�n joutui sittemmin oikeuteen Ortegan kikkailun takia, mutta Ortegan oma oikeusjuttu, alaikäisen tytärpuolen seksuaalinen hyväksikäyttö, on Nicaraguassa unohdettu.
Mitä seurauksia rintaman voitosta sitten on Nicaragualle? Lyhyellä tähtäyksellä se todennäköisesti tulee merkitsemään, paitsi suuresti toivottavaa julkisen koulutuksen ja terveydenhoidon kohentamista, myös valtioinstituutioiden puoluepolitisoitumisen vahvistumista eli osittaista paluuta valtio-puolue �eron hämärtymiseen. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että Nicaraguassa poliittisen eliitin historiallinen taipumus käyttää valtiovaltaa omaan henkilökohtaiseen rikastumiseen (�saalisvaltio�) olisi häviämässä tämän vaalivoiton takia. Keskipitkällä tähtäyksellä Ortegan vaalivoitto voi merkitä sitä, että vallankumouksellinen hohto FSLN:n ympäriltä lopullisesti katoaa ja kansalaiset oppivat näkemään sen aivan samanlaisena puolueena kuin mikä muu tahansa, yhtä korruptoituna sekä yhtä kyvyttömänä ratkaisemaan maan kaikki ongelmat mutta myös �vaarattomana� � kansallistamisia ei ole tiedossa ja Ortega on luvannut kunnioittaa yksityisomaisuutta sekä kotimaisia ja ulkomaisia investointeja. Tämä tarkoittaisi kylmän sodan lopullista loppua Nicaraguassa, maassa jossa sandinismi ja anti-sandinismi vielä jakavat maan noin 40�60 prosenttiosuuksilla kahtia kylmän sodan linjojen mukaan. Tähän viittaisi jo nyt se, että pääomien pako maasta Ortegan voiton takia jäi hyvin vähäiseksi eikä pakolaisvirtaa Managuasta Miamiin ole ollut havaittavissa, kuten juuri ennen vaaleja vielä odotettiin, mikäli Ortega voittaisi.
Sanoista tekoihin
Ortegan hallinnolla on edessään iso haasteellinen tehtävä. Odotukset ovat kaikkea kaunista ja hyvää luvanneen kampanjan jälkeen hyvin korkealla, liian korkealla � asuntoja, työtä ja ruokaa kaikille ja heti! Ongelmana on se, miten tämä kaikki rahoitetaan. Heti vaalien jälkeen tuloksen selvittyä Ortega kokoontui yrittäjien, yhdysvaltalaisten investoijien ja pankkiirien kanssa ja lupasi noudattaa IMF:n kanssa solmittua talousohjelmaa, joka voimakkaasti rajoittaa julkista kulutusta. Kehitysyhteistyö tule jatkumaan mutta on valmiiksi sidottu eri tavoitteisiin ja instrumentteihin (hankkeet, ohjelmat) joita ei voida muuttaa helposti. Korkeiden virkamiesten ja hallituksen edustajien megapalkkoja alentamalla voidaan saada säästöjä, mutta niistä ei kerry niin paljon, että sillä olisi kansantaloudellista merkitystä. Yritysten verotusta olisi suuri vara kiristää, mutta esteenä voi olla uuden hallituksen edustajien omat liikeintressit. Ratkaisuksi muodostunee Venezuelan Hugo Ch�vez. Ch�vez toimittaa Nicaraguaan jo nyt subventoitua polttoainetta sekä sähköturbiineja. Uuden Hambre zero (nälkä pois) -ohjelman rahoituskin jäänee Venezuelan, Brasilian ja Kuuban (!) avun varaan. Sopuilu finanssipiirienkin kanssa voi loppua, jos uusi hallitus toteuttaa lupauksensa perustaa subventoitu (korkotuettu) kehityspankki maataloutta varten; kaikkien muiden mielestä se häiritsee markkinoita. Kokemus on lisäksi osoittanut, että vastaavat subventoidut pankit yleensä ovat varsinaisia korruption ja klientelismin pesiä.
Lehmänkauppa naisten tappioksi
Vielä yksi seikka on tärkeä mainita tässä naisten oikeuksien kannalta. Viikko ennen vaaleja Nicaraguan parlamentti hyväksyi pikavauhtia ja ilman varsinaista mielipiteidenvaihtoa lakimuutoksen, jolla kiellettiin raskaudenkeskeytys kaikissa tapauksissa. Maassa oli ollut vuodesta 1839 alkaen mahdollisuus keskeyttää raskaus, mikäli äidin henki ja terveys olivat vaarassa sekä raiskaustapauksissa. Nyt tämä mahdollisuus poistettiin. Lakimuutos hyväksyttiin nimenomaan sandinistien äänillä, mikä heijastaa Ortegan huomattavaa lähestymistä vuodesta 2004 alkaen Nicaraguan äärikonservatiiviseen katoliseen kirkkoon; hän jopa meni naimisiin kirkollisesti pitkäaikaisen elämänkumppaninsa runoilija Rosario Murillon kanssa ja suutelee säännöllisesti julkisuudessa kardinaalin sormusta. Sandinistit itse myönsivät yksityisesti, että äänestys tapahtui vain vaalipoliittisista syistä ja että heti valtaan astuttuaan he puolestaan kumoaisivat lakimuutoksen. Tämä voi kuitenkin olla vaikeaa katolisen kirkon painostuksen takia. Politiikassa palvelukset laskutetaan korkealla hinnalla; kirkko ei tule antamaan ilmaiseksi sandinisteille tukeaan Ortegan kampanjaa varten. Maanantaina 8.1. naisjärjestöt ja lääkäriliitto vievät kantelun lakimuutoksesta perustuslakioikeuteen, ja yhdysvaltalaisten naisjuristien tuella valmistellaan asian viemistä Amerikkojen ihmisoikeustuomioistuimeen. Asialle antaa oman värinsä se, että joidenkin tietojen mukaan 10 % kaikista Nicaraguan raskauksista (vastaa noin 12.000 tapausta vuodessa) on 10�14-vuotiailla tytöillä ja niistä yli 90 % johtuu perheen sisäisistä hyväksikäyttötapauksista.
Lisää vaalianalyysiä englanniksikin antaa Revista Env�o, (marraskuun 2006 numero). Se on kuukausittain ilmestyvä aikakausilehti, kriittinen ja erittäin hyvin informoitu; sitä julkaisee Universidad Centroamericanan Nitlap�n -tutkimuslaitos.
Ajankohtaisia uutisia espanjaksi sivuilla El Nuevo Diario sekä Confidencia.
Kirjoittaja on Latinalaisen Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa sekä yksityinen konsultti. Hän asui Nicaraguassa vuosina 2002�2005, ja oli viime marraskuussa paikalla vaalien aikana.
