Vaihtoehtoa Bollywoodille
Joulukalenterimme musiikillis-visuaalinen katse suuntautuu näin ihmisoikeuksien päivänä itään, josta kantautuu yleismaailmallinen rauhan viesti: Intialaisen Anand Patwardhanin lyhytfilmi Ribbons for Peace (1998) sisältää Kishore Kumarin vanhaa filmimusiikkia, englanninkielisin tekstein. Elokuva ottaa kantaa Intian ydinasepolitiikaan. Mukana on monia elokuvatähtiä, kuten Naseeruddin Shah, Aamir Khan, Kittoo Gidwani and Chandrachur. Loppupuolella vilahtaa todennäköisesti suomalaisillekin kaunokirjallisuuden ystäville tuttu naishahmo.
Ennen elokuvan alkua on noin 33 sekuntia virityskuvaa – koettakaa kestää! Anand Patwardhan: Ribbons for Peace (1998)
Sosiologiaa opiskellut Anand Patwardhan on Intian tunnetuimpia dokumentaristeja. Hän tarttuu töissään vakaviin aiheisiin, muttei huoli harteilleen sankarireportterin viittaa. “On vaikea sanoa, missä määrin elokuvani saavat aikaan muutosta, mutta jos muutoksella tarkoitetaan ajattelun aloittamista, jotain on jo saavutettu”, sanoo Patwardhan.Elokuvien lisäksi Patwardhanilla on takanaan pitkä ura kansalais- ja rauhanliikkeissä, ja niitä hänen filminsäkin usein käsittelevät. Patwardhanin palkitut dokumentit ovat herättäneet kiivasta keskustelua mutta myös suoranaista vihaa. Äärioikeistolaisten hindujen uhkailut saivat New Yorkin luonnonhistoriallisen museon hiljattain peruuttamaan filmin In the Name of God (1992) esityksen. Elokuva käsittelee pohjoisintialaisen Ayodhyan moskeijan tuhoamista.
Patwardhanin viimeisin työ on ydinasenationalismia kritisoiva War and Peace (2002). Pakistanin televisio esitti elokuvan useassa osassa, ja osien välillä väiteltiin ydinasevarustelusta. Intiassa filmi pääsi kaupalliseen elokuvateatterilevitykseen vasta oikeustaistelun jälkeen kesällä 2005.
Kriitikot ovat sanoneet Patwardhanin joskus saarnaavan liikaa, ja esimerkiksi hänen Father, Son and Holy war elokuvansa (1994) romantisoitua matriarkaattinäkemystä on arvosteltu epähistorialliseksi. Patwardhan sanoo kaikkien dokumenttiensa olevan jossain määrin fiktiota.
“Minuun on lyöty monia leimoja ja kutsuttu yksipuoliseksi. Ulkomailla asuvat intialaiset kysyvät usein, miksi annan kielteisen kuvan maastani. Olen eri mieltä heidän kanssaan. Minähän näytän miten kouluttamattomat ihmiset osaavat perustella kantojaan ja ajaa asioitaan; miten ystävällisesti he käyttäytyvät muitakin kuin oman ryhmänsä jäseniä kohtaan.”
Tällä hetkellä Patwardhan pitää taukoa elokuvien teosta ja kiertää keskustelemassa töistään ympäri maailmaa. “En ole kovin hyvä markkinoinnissa. Filmin tekeminen on paljon helpompaa kuin sen levittäminen.”
Lisää aiheesta:
Dokumentteja olosuhteiden pakosta, Kumppani 2006:1
Sensuuri koettelee Intian dokumentaristeja, Kumppani 2005:9