Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä -kirja tv-elokuvana 12.2.2012

Helsingin Sanomat kertoi näyttävästi viime lauantaina  (14.1)  koko sivun kirjoituksessaan Hannu Salaman kirjan elokuvasovituksesta:

Pispalan sissi räjäyttää jälleen

Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta Hannu Salaman huippuromaanista Siinä näkijä missä tekijä. Elokuva jatkosodan Pispalasta ja vastarinnasta saa ensi-iltansa helmikuussa. HS – 14.1.2012

Kirjoituksessa viitataan myös Sakari Selinin panokseen kirjan synnyssä: “Hän (Salama) pyrki tallentamaan tosielämän rujouksineen. Siihen oli kannustaniut muutama aikalainenkin, kuten sabotaasiryhmään kuulunut Sakari Selin, 1940-luvun naapuri Pispalasta. “Kunhan et kaunistele tapahtumia ja asioita”, Selin evästi 1960-luvulla.”

Elokuva esitetään TV1:ssä sunnuntaina 12.2.2012 klo 21.05 ja uusintama maanantaina 13.2 klo 22.30.

Sakari Selinin oma versio sodanaikasista tapahtumista on kirjattu hänen  kirjaansa “Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko – Nuoret sodassa Hitleriä vastaan”, jonka seuramme on julkaissut. Teos on saatavissa sekä painettuna kirjana että ilmaisversiona netissä.

Väki Voimakas 24 Työväenliikkeen kirjaston kirjaillassa 8.12.2011

Onko sukupuolella merkitystä työmarkkinoilla? Millainen rooli miehillä ja naisilla on ollut suomalaisessa palkkatyöyhteiskunnassa eri aikoina? Miltä nykypäivän työmarkkinat näyttävät sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta?

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan

Työväenliikkeen kirjastoon (Sörnäisten rantatie 25, Helsinki)

 torstaina 8.12. 2011 klo 18.00-19.30

Illan keskustelu työn ja sukupuolen yhteen kietoutumista pohjautuu Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuoden 2011 vuosikirjaan Työtä tekee mies, nainen (Väki Voimakas 24). Kirjassa pohditaan eri näkökulmista sukupuolen merkitystä työmarkkinoilla, työpaikoilla ja työntekijöiden kokemuksissa. Kirjan toimittajat Eerika Koskinen-Koivisto ja Kirsi-Maria Hytönen esittelevät kirjaa. Keskustelemassa tutkijat Tapio Bergholm, Ritva Savtschenko ja Linnea Alho.

Vapaa pääsy, kahvitarjoilu.

Love and Capital and the Birth of a Revolution

Vastikään ilmestynyt Mary Gabrielin kirja “Love and Capital” porautuu Karl Marxin ja hänen vaimonsa Jenny von Westphalenin avioliittoon.

Troy Jollimoren laajahko kirja-arvio ja siitä käytävä keskustelu on luettavissa Review -verkkolehdessä 

Marx-seuran puheenjohtajan, professori Vesa Oittisen mukaan

“Opus on lähes 800-sivuinen tiiliskivi ja antaa ennakkotietojen mukaan hieman toisenlaisen kuvan Karlin ja Jennyn avioliitosta kuin ne taannoin julkaistut teokset, joiden mukaan Marx oli viktoriaaniset seksuaalikoodistot sisäistänyt kotityranni.”

Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko

Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura on juuri  julkaissut uuden verkkokirjana  ja kirja kerrallaan painettuna kirjana saatavissa olevan teoksen:

Sakari Selin:

Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko

Nuoret sodassa Hitleriä vastaan


Syyskuussa 2003 sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa esitelmöi Maanpuolustus-korkeakoulun luentosarjassa toisen maailmansodan aikaisesta vastarintaliikkeestä Suomessa. Hän totesi esitelmässään että ”tuhotöiden määrällä mitattuna parhaiten onnistuttiin Tampereen seudulla. Siellä Pellervo Takatalo kokosi vastarintaryhmänsä nuorista miehistä ja naisista, ei metsäkaartilaisista. Ryhmää ei osattu aluksi epäillä lainkaan tuhotöistä, ja näin ratojen, muuntajien ja sähkölinjojen räjäyttely saattoi jatkua vuoden 1942 lopulle asti.”

Kannanotto oli merkittävä tunnustus tamperelaisille nuorille, joilla ei ollut minkäänlaista sotilaskoulutusta tai kokemusta sodanvastaista toimintaansa varten.

Tämä kirja kertoo heidän tarinansa. He olivat osa vastarintaliikettä, joka kaikkialla Euroopassa nousi vastustamaan natsi-Saksan hirmuvaltaa. Se on erikoinen ja vähän tunnettu luku sotavuosien historiassamme.

******

Teos on saatavissa sekä verkkoversiona että painettuna kirjana.

1. Verkossa se on julkaistu YUDU-palvelussa. Klikkaa tästä niin pääset lukemaan kirjaa. Sivun vaihtaminen tapahtuu sivun alareunan “hiirenkorvaa” klikkaamalla.

2. Voin ladata itsellesi pdf-version Kansan Arkiston palvelimelta.

3. Painettua kirjaa myy Unigrafian verkkokirjakauppa. Hinta 26,00 € + postikulut.

 

Kuuntele Seppo Heikkisen tekemä Sakari Selinin haastattelu  yle.fi/areena ja yle.fi/radio1/tiede/historiasarjoja.

Köyhyyden kokemus pula-ajan maaseudulla

Gia Virkkunen väitteli viikko sitten lauantaina ( 9.10.2010)  Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “”Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin.” – Köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla”.  Ne jotka eivät ehtineet väitöstilaisuuteen voivat kuunnella väitöskirjaan sisältyviä ajatuksia radiosta.

Kalle Haatanen haastatteli radio-ohjelmassaan Gia Virkkusta ma 20.9

Mitä köyhyys oli ja kuinka se koettiin 1930-luvun pulan aikana Suomen maaseudulla? Mitä se merkitsi miehille, naisille ja lapsille? Köyhyyteen liittyi aina häpeää, leimaamista, eikä kunnan elättinä kukaan olisi halunnut olla, vaikka hätä olisi kuinka suuri.

Köyhyyden aineeton puoli, sen kokemus, piirsi rajoja ihmisten välille niin koulussa, työssä kuin niukkana vapaa-aikana. Koettu nöyryytys ja ajoittain viha eivät kuitenkaan olleet ainoita tunteita. Myös huumorilla ja herroille nauramisella oli sijansa kurjissa olosuhteissa.

Ohjelma on kuunneltavissa joulukuun 20. päivään asti Radio 1:n nettisivulla Kalle Haatanen.

Ohjelma näyttää kirvoittaneen jo muutaman kuuntelijapuheenvuoronkin. Tässä niistä kaksi:

“Harvinaisen hyvä ohjelma. Juuri niin kuin vanhempani ym. muistelivat. Kirja hankittava”

“Jep. Journalismi ei ole kuollut. Nämä puheenvuorot muuttavat maailmaa.”

Kannattaa katsoa myös Iisalmen Sanomien  (9.10.2010)  näyttävää esittelyä Gian väitöskirjasta: “Pula-ajan varjo oli pitkä“.

Feministinen tutkimus metsäammattilaisuuden sukupuolittuneisuudesta

Kirsi-Maria Hytönen arvioi FT Tiina Suopajärven väitöskirjaa Sukupuoli meni metsään. Luonnon ja sukupuolen polkuja metsäammattilaisuudessa (SKS 2009):

Tiina Suopajärven väitöskirjaon mielenkiintoinen tutkimus. Se nostaa esiin kysymyksiä sukupuolen merkityksestä hyvin maskuliinisesti rakentuneessa ammattikunnassa, metsäalalla. Asiantuntijuuden ja sukupuolen yhteen kietoutumisen lisäksi Suopajärvi analysoi tutkimuksessaan myös metsäammattilaisten suhdetta työympäristöönsä, suomalaiseen metsään.

Antropologian alaan kuuluvan tutkimuksen aineistona toimii haastattelumateriaali, jota Suopajärvi on ollut itse mukana keräämässä. Taustalla on Metsähistorian Seuran, Helsingin yliopiston kansatieteen oppiaineen ja Suomen Metsämuseo Luston yhteistyössä toteuttama metsäperinteen tallennushanke. Tästä laajasta aineistosta Suopajärvi on sukupuoliaiheisen tutkimusteemansa johdattamana ottanut käyttöönsä kaikki naismetsäammattilaisten ja yhtä monta miesmetsäammattilaisen haastattelua.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on ekofeminismi, jonka Suopajärvi määrittelee tässä yhteydessä tarkoittavan sitä, että ”se, miten puhumme luonnosta ja toimimme siellä, heijastelee yhteiskuntamme sukupuolittuneita rakenteita, ja päinvastoin.” Feministinen näkökulma on tutkimuksessa selkeä, mutta hyvin ja perusteellisesti reflektoitu ja perusteltu. Suopajärvi pohtii huolellisesti omia tutkimuksellisia valintojaan esimerkiksi käytettyjen käsitteiden, teorioiden ja aineiston suhteen, ja korostaa tutkijan position merkitystä tutkimuksen suuntaamisessa.

Metsäammattilaisuuden rakentuminen alkaa haastatteluaineistossa lapsuudesta ja etenee alan koulutuksessa. Aineistossa käsitellään edelleen myös metsäammattilaisten kokemuksia ensimmäisistä työpaikoista ja alalle sisään pääsemisestä. Asiantuntijuus ja sen sukupuolittunut rakentuminen on eräs kiinnostavimmista ja kenties keskustelua herättävimmistä osioista kirjassa. Sekä mies- että naismetsäammattilaisten haastatteluista käy ilmi, että mies- ja naismetsäammattilaisen asiantuntijuus on hyvin erilaista. Asiantuntijuuden rakentumiseen vaikuttaa metsäalan voimakkaasti maskuliininen ihanne. Metsäammattilaisen rooliodotus on olla mies, maskuliini, jolloin alalle pyrkivät tai siellä toimivat naiset joutuvat työssään kontrolloimaan omaa sukupuoltaan.

Metsäammattilaisuuden sukupuolittuneiden polkujen lisäksi Suopajärvi pohtii työssään haastateltavien metsäsuhdetta. Toisin kuin esimerkiksi asiantuntijuus, metsäsuhde ei ole voimakkaasti jakautunut sukupuolen mukaan. Metsäsuhteen muodostumiseen vaikuttaa enemmän esimerkiksi lapsuus, vanhemmat ja kotitausta. Tutkimuksessa tulee esiin, kuinka metsäammattilaisille metsällä on sekä taloudellista että luonnollista, ympäristöllistä arvoa. Metsäsuhteessa järki ja tunne, emotionaalinen ja rationaalinen, kietoutuvat yhteen.

FT Tiina Suopajärvi luennoi Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa Nurmijärvellä, Kiljavan opistolla 23.–24.8.2010 pidettävässä seminaarissa otsikolla Lasikattoja ja labyrintteja – sukupuolittunut metsäammattilaisuus. Lisätietoja kesäseminaarista löytyy seuran nettisivuilta. Tervetuloa mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Suomalaisen opettajan poliittinen orientaatio

Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran ensimmäinen verkkokirja on ilmestynyt. Professori Jukka Rantalan 8 artikkelista koostuva kirja Suomalaisen opettajan poliittinen orientaatio on verkosta vapaasti luettava  ja ladattava kirja, jonka painettua versiota (“kirja kerrallaan”, tarvepainatus, Print-on Demand, POD) saa myöhemmin ostaa Yliopistopainon kirjakaupasta.

Verkkkojulkaiseminen sellaisenaan tai yhdistettynä tarvepainatukseen on uusi mahdollisuus lisätä pienin panoksin seuran julkaisutoimintaa. Se avaa mahdollisuuksia sellaisten tekstien tai tekstikokoelmien julkaisemiseen (ja laajaan levitykseen) johon aiemmin ei ole ollut taloudellisia edellytyksiä. Tavoitteena olisi siis tukea ja mahdollistaa työväen historiaan ja perinteeseen liittyvien tekstien  julkaiseminen ja levitys digitaalisen teknologian (verkkojulkaiseminen +POD) mahdollistamalla uudella tavalla.

Kyseessä on noin kaksivuotinen kokeilu, jonka aikana saadaan kokemuksia julkaisutarpeesta, verkkokirjan ja tarvepainatuksen/POD  toteutuksesta ja toimivuudesta sekä kustannuksista ja tarvittavasta työpanoksesta. Saatujen kokemusten perusteella voidaan joko jatkaa tai haudata koko ajatus tarpeettomana, liian raskaana tms.

Suomalaisen opettajan poliittinen orientaatioa

Teokseen on kerätty Helsingin yliopiston historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professorin Jukka Rantalan  opettajien poliittisesta orientaatiota käsitteleviä artikkeleita. Osa artikkeleista tarkastelee jotain yksittäistä kriisiä, joka paljastaa samalla jotain yleisemmästä. Rantala käyttää uuden mikrohistorian ’poikkeuksellisen tyypillisen’ käsitettä, tutkii mallikansalaisen negaatioita – opettajia, jotka ovat rikkoneet uskollisuuden, nuhteettomuuden, hurskauden tai ahkeruuden hyveitä. Lähtökohtana on että opettajan sallitun poliittisen orientaation voi saada selville tutkimalla poliittisuudesta syytettyjen opettajien tapauksia.  Niistä muodostuu kuitenkin hahmotelma opettajuuden ja politiikan välisestä suhteesta 1900-luvun alkupuoliskolla. Kirja täydentää Jukka Rantalan kahta aioemmin kirjoittamaa kirjaa: kansalaissodan jälkimaininkeihin liittyvää  Kansakoulunopettajat ja kapina sekä “vaaran vuosien” (1944-48) puhdistuspolitiikkaan kytkeytyvää teosta Sopimaton lasten kasvattajaksi!

“Osa artikkeleista on julkaistu aikaisemmin. Joidenkin tapauksien tutkimista olen jatkanut artikkeleitten ilmestymisen jälkeen, joten olen tässä teoksessa pohtinut uudelleen joitain tulkintojani. Kansakoulunopettajien poliittisen asennoitumisen varmistamista käsittelevä artikkeli on aiemmin julkaistu vain englanniksi, ja Frans Nummen tapausta käsittelevä artikkeli on koostettu Historisk Tidskrift för Finlandissa ja Suomen Kouluhistoriallisen Seuran vuosikirjassa ilmestyneistä tekstistä.

Teoksen ensimmäisessä osassa käsittelen kouluhallitusta, sen valta-asemaa ja kansakouluntarkastajia tuon vallan käyttäjinä. Vanhasuomalainen kouluhallitus opettajien arvostelun kohteena -artikkeli kuvaa kuinka opettajat ensimmäistä kertaa kyseenalaistivat kouluhallituksen auktoriteetin. Teksti käsittelee kouluhallitukseen kohdistetun kritiikin ilmenemismuotoja sekä keskusviraston keinoja yrittää tukahduttaa arvostelu. Osa kansakouluntarkastajista toimi esimiehilleen epälojaalisti, mikä yllytti opettajia ankarampaan keskusviraston arvosteluun. Toisessa artikkelissa paneudun yksittäisen kansakouluntarkastajan syytöstapaukseen, joskin sen
taustalta paljastuu opettajien ja kouluhallituksen välinen yleisempi vastakkainasettelu. Reinhold Roine oli opettajille kansakouluntarkastajien virkavaltaisen asenteen ilmentymä. Hän syyllistyi työssään ylilyönteihin ja vainosi henkilökohtaisia vastustajiaan. Kouluhallitus asettui kuitenkin tarkastajansa puolelle säilyttääkseen oman valta-asemansa ja estääkseen
opettajakuntaa saamasta kouluhallitukseen kohdistettuja uudistusvaatimuksia toteutetuksi. Luvun kolmas, Mustaa kirjaa käsittelevä teksti kuvaa yhtä kouluhallituksen opettajavalvonnan välinettä. Artikkeli osoittaa valtion harjoittaman kontrollin olleen satunnaista ja epäsystemaattista. Varsinainen opettajavalvonta hoitui paikallisesti, koulujen johtokuntien toimesta.

Opettajien poliittinen orientaatio on teoksen toisen osan polttopisteessä. Tarkastelen luvun ensimmäisessä tekstissä kansalaissodan heijastumia kansakoulunopettajistoon. Satakunta opettajaa joutui syytetyksi punaisuudesta. Syytöksistä ei tehty julkisuudessa kuitenkaan suurta numeroa, koska punaisten puolelle hairahtuneet opettajat eivät sopineet voittaneen puolen retoriikkaan. Kouluhallitus ja paikalliset toimijat suhtautuivat myös eri lailla syytösten kohteeksi joutuneisiin, minkä takia virallisista syytösprosessien sijasta opettajia painostettiin eroamaan. Opettajien arvokasvatuksen kritiikkiä käsittelevässä tekstissä selvittelen
niin sanotun valkoisen Suomen perinnön jälkipuintia opettajistossa toisen maailmansodan jälkeen. Artikkeli kansakoulunopettajien poliittisen asennoitumisen varmistamisesta kiteyttää edellä mainittujen tekstien annin.

Kirjan kolmannessa osassa tarkastelen opettaja Frans Nummen syytösprosesseja. Matrikkelitietojen ja ansioluetteloiden mukaan Nummi täytti kirkkaasti mallikansalaiselle asetetut vaatimukset. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa hänen joutuneen riitoihin kaikkialla, missä hän toimi opettajana. Laajennan tapauksen kautta aiemmassa tutkimuksessa mallikansalaisuudesta
tehtyjä määritelmiä. Paikallisesti opettajalle asetetut odotukset olivat nimittäin valtiollisen tason määrittelyjä tiukemmat. Artikkeleissa
pohdin mikrohistorian ja erityisesti ’poikkeuksellisen tyypillisen’  -käsitteen merkitystä opettajatutkimuksessa.”