Blogimme julkaisee Työväen Arkiston erikoistutkijan ja Linzin konferenssin johtokunnan jäsenen Marjaliisa Hentilän raportin viime viikonloppuna pidetystä ITH:n vuotuisesta työväen ja työväenliikkeen historiaa käsittelevästä konferenssista.
Linzin 46. konferenssin teemana oli työväen muistitieto ja työväenliike globaalissa muistikulttuurissa. Paikalle oli saapunut yli 80 osanottajaa kaikilta mantereilta. Konferenssin struktuurin perustan muodostavat jäsenet, työväenarkistot ja tutkimuslaitokset, joiden edustajista on valittu johtokunta ja tieteellinen neuvosto. Konferenssin presidentti on tutkija Berthold Unfried Wienin yliopistolta. Konferenssi kokoontuu vuosittain syyskuussa Linziin paikallisen Arbeiterkammerin koulutuskeskukseen. Suurin osa konferenssin rahoituksesta on tullut Itävallan valtiolta, mutta valtionavun pienentymisen takia myös Arbeiterkammer ja Amsterdamissa oleva sosiaaliarkisto IISH on lähtenyt rahoittamaan konferenssia. Jäsenmaksut ovat tärkeä osa rahoitusta. Suomesta jäsenenä on Työväen Arkisto ja Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen seura.
Allekirjoittanut palasi viiden vuoden tauon jälkeen Linziin ja olin yllättynyt konferenssin kehittymisestä. Paikalle oli kutsuttu Euroopan johtavia historiantutkijoita, Jürgen Kocka Berliinistä ja Enzo Traverso Pariisista. Molemmat pitivät Keynote -esitelmän ja pohtivat sitä, miten vahvasti työväen ja työväenliikkeen muistitieto on kollektiivisessa muistissa ja historiatietoisuudessa. 1900- luvun alussa kaikkialla Euroopassa kirjoitettiin työväen organisaatioiden historioita ja historiikkeja ja tallennettiin työväen kokemuksia. Keski-Euroopassa Pariisin kommuunin ja vuoden 1848 juhliminen ja muisteleminen olivat tärkeitä. Vasta Lenin tulkitsi ne Venäjän vallankumouksen jälkeen ensimmäiseksi etapiksi kohti vallankumouksellista kehitystä. Keski-Euroopassa II maailmansodan jälkeen työväenliike korosti sen antifasistista perinnettä ja vastarintaliikkeen jäsenien kokemuksille annettiin keskeinen rooli. Kocka korosti vuoden 1968 ja sen jälkeisen ajan merkitystä työväen muistin ja työväestön kokemusten tiedostamisen aikana nimenomaan älymystön keskuudessa. Työväenliike tulkittiin emansipaatioliikkeeksi ja siitä tuli vähitellen tärkeä osa yleistä kulttuuria.
Molempien alustajien mukaan muisti, muistelmat ja muistaminen ovat kokeneet 1980-luvulta lähtien suuren nousun. Se näkyy suorastaan kirjojen, näytelmien, elokuvien, muistomerkkien, museoiden tai historiallisten juhlien tulvana. Samalla on tapahtunut sisällöllinen työväen muistin integraatio valtakulttuuriin. Kockan mukaan työväen kollektiivinen muisti on samalla selvästi heikentynyt, sillä pääosa uuden ajan muistista käsittelee jotain muuta kuin työväenliikettä, on sotamuistot, jälleenrakentaminen, talouslamat, huvit jne. Julkisuudessa työn ja pääoman ristiriitä häviää oman aikamme ilmiöille kuten esimerkiksi luonnon saastumiselle, terrorille tai uskonnollisille kysymyksille. Tämä johtuu siitä, että työväenliike ei ole enää mielenkiintoinen, koska pääosin sen tavoitteet on saavutettu. Sen lisäksi sosialismin romahtamisen jälkeen työväenliikkeen utopistinen ja toivoa herättävä ajattelu on selvästi vähentynyt.
Työväenliikkeen kollektiivinen muisti on ollut ajan saatossa pääasiassa kahdenlaista: kärsimyshistoriaa ja uhrina olemisen muistia tai työväenliikkeen saavutusten muistelua.
Linzin konferenssin seuraavat kolme vuotta muodostavat syklin, jonka aikana käsitellään työväenliikkeen merkitystä sosiaalisissa ja kulttuurisissa ilmiöissä. Linzissä seminaarikielinä ovat saksa ja englanti ja tulkkaukset tehdään molempiin suuntiin. Seuraavat kokoukset ja aiheet ovat:
29.9.-2.10.2011 Labour Movement and Social Movements as Agents of Develompent of Societies and Individuals
13-16.9.2012 Social and Cultural Development through Labour Movement
2013 Global History of Domestic Workers
2014 50th Conference
Marjaliisa Hentilä
Työväen Arkiston erikoistutkija
Linzin konferenssin johtokunnan jäsen
