Kirja-arvio: Vuoden 1918 sodan tulkinnat Sammatissa

Kirjoittaja: Andreas McKeough

Kirja: Heimo, Anne 2010. Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1275, tiede. Helsinki: SKS. 295 sivua.

Folkloristi Anna Heimo tutkii väitöskirjassaan Kapina Sammatissa Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia vuoden 1918 sodan muistamista ja tulkintoja paikallistasolla, Sammatissa ja sen lähiseuduilla. Heimo esittelee tutkimuksessaan sammattilaisten vuotta 1918 käsitteleviä kertomuksia ja tulkintoja sekä tarkastelee historiantutkimuksellisten ja sammattilaisten tulkintojen välistä vuorovaikutuksellisuutta. Tutkimuksen läpäisevä ja keskeisin teema on se, miten sotaan liittyvät käsitykset ja muistitieto rakentuvat ja välittyvät paikallistasolla neuvottelevana ja kollektiivisena prosessina, joka on vuorovaikutuksellisessa yhteydessä muun muassa historiantutkimukseen, sosiaalisiin tekijöihin, paikallisiin identiteettitekijöihin sekä välittäjiensä elämänhistorioihin.   Tutkimuksen aineisto on laaja ja heterogeeninen, koostuen muun muassa haastatteluista, teemakirjoituksista, muistelmista, kalenterimuistiinpanoista, lehtikirjoituksista ja viranomaisasiakirjoista. Heimo yltää asettamiinsa tavoitteisiin: tutkimuksen kautta välittyy monipuolisesti kuva sammattilaisten sotatulkintojen muodostumisesta, välittymisestä ja erityispiirteistä sekä näiden yhteyksistä moninaisiin konteksteihin.

Tutkimuksensa alussa Heimo esittelee laajasti siihen liittyvää tutkimushistoriaa sekä teoreettista ajattelua; esimerkiksi muistin, muistitiedon ja historiakulttuuriin teorioita ja tutkimustuloksia. Tämä ohella tarkasteltavana ovat vuoden 1918 sodan kulku Sammatin seudulla sekä paikkakunnan historia ja sosiaalinen rakenne. Analyysissaan Heimo nostaa tarkastelun kohteeksi, aineiston painotuksia seuraten, esimerkiksi sodan verisen jälkipyykin Sammatissa, sotaan liittyvät sankari- ja viholliskuvat sekä kertomuksiksi kiteytyneet sotatulkinnat. Heimo operoi analyysissaan paikallisuutta ja sen vaikutuksia painottaen. Tarkasteltavana ovat sekä punaisten että valkoisten tulkinnat, muistot ja muistamiset tavat, tasapuolisesti ja -painoisesti. Heimo ottaa analyysissaan huomioon sosiaalisia aspekteja, kuten paikkakunnan sosiaalisen rakenteen ja dynamiikan. Tämän kautta muodostuu yhteys myös työväenhistorian tutkimukseen. Vaikka sosioekonomiset ja poliittiset tekijät ovatkin tutkimuksessa esillä lähinnä aineiston merkityksien ja paikallisuutta korostavan näkökulman taustalla, avautuu niiden kautta mielenkiintoinen näkökulma työväestön ja muiden sosiaalisten kerrostumien erilaisiin käsitys- ja kokemistapoihin Sammatissa ja vuoden 1918 sotaan liittyen.

Heimon tutkimusotteessa painottuu empiria; aineisto on hyvin laaja ja tutkimus etenee sen ehdoilla. Tutkimuksen teoreettinen anti on niukempi, sillä siihen ei sisälly selkeärajaista teoreettista viitekehystä. Heimo kyllä käy läpi tutkimuksensa aiheisiin ja näkökulmiin liittyvää teoreettista ajattelua ennen analyysiaan, mutta paikoitellen nämä teoriat jäävät  irrallisiksi tutkimuksen analyysiosioihin nähden. Tutkimuksessa ei myöskään ole selkeästi rajattua analyysimenetelmää, sillä Heimo operoi analyysissaan erilaisten perinteisten laadullisten menetelmien, kuten esimerkiksi teema-analyysin, avulla. Vakiintuneisiin menetelmiin tukeutuminen ei ole selkeän aineistolähtöiselle tutkimukselle haitaksi, koska Heimon tutkimuskysymykset liikkuvat niin konkreettisella tasolla, että niiden tavoittaminen ei vaadi spesifisien teorioiden soveltamista vaan ennemminkin laajan aineiston tuntemusta ja empiiristä silmää. Tämä johtaa siihen, että Kapina Sammatissa–tutkimuksen teoreettinen anti on niukka, sen vahvuuksien ja antien kiinnittyessä ennen kaikkea tutkimuksen kautta avautuvaan empiirisen tutkimuksen prosessialisuuksiin, aineistokysymyksiin ja tuloksiin.

Laajan aineiston avulla Heimo muodostaa kuvan sammattilaisen, vuoden 1918 sotaa käsittelevän muistitiedon erityispiirteistä ja vuorovaikutuksellisuudesta muihin aineistoihin ja diskursseihin.  Nämä erityispiirteet näyttäisivät heijastuvan parhaiten sotaa koskevissa erilaisissa – moninaisissa ja dynaamisissa – kollektiivisista käsitystavoista, jotka Heimo taiten tavoittaa. Vaikka tutkimukseen sisältyy paljon muutakin aineistoa kuin muistitietoa, on se – lähinnä haastatteluaineisto ja kertomukset – tutkimuksen keskeisin aineisto. Ammattitaitoisen empiirisen otteen ja työskentelyn ohella Heimon tutkimuksen vahvuus onkin nähdäkseni laajan, kontekstualisoivan tutkimusrakenteen kautta avautuva näköala muistitiedon paikallisuuteen, prosessuaalisuuteen ja dynaamisuuteen, niin vuoden 1918 sodan kontekstissa kuin laajemminkin. Heimon tutkimus kuvaa muistitiedon rakentumista, välittymistä ja dynaamisuutta sekä näihin vaikuttavia, tutkimuksessa luonnollisesti korostetun paikallisia kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä onnistuneesti.

Katso myös näitä:

  • Elore 2/2010 Anne Heimon Lectio praecursoria Turun yliopistossa 8.5.2010: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia.
  • Työväentutkimus 2010 (sivut 70-72):  Tiina Kinnunen, Elävä kertomus, muisti ja menneisyys. Arvio Anne Heimon väitöskirjasta.

Andreas McKeough

Köyhyyden kokemus pula-ajan maaseudulla

Gia Virkkunen väitteli viikko sitten lauantaina ( 9.10.2010)  Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “”Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin.” – Köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla”.  Ne jotka eivät ehtineet väitöstilaisuuteen voivat kuunnella väitöskirjaan sisältyviä ajatuksia radiosta.

Kalle Haatanen haastatteli radio-ohjelmassaan Gia Virkkusta ma 20.9

Mitä köyhyys oli ja kuinka se koettiin 1930-luvun pulan aikana Suomen maaseudulla? Mitä se merkitsi miehille, naisille ja lapsille? Köyhyyteen liittyi aina häpeää, leimaamista, eikä kunnan elättinä kukaan olisi halunnut olla, vaikka hätä olisi kuinka suuri.

Köyhyyden aineeton puoli, sen kokemus, piirsi rajoja ihmisten välille niin koulussa, työssä kuin niukkana vapaa-aikana. Koettu nöyryytys ja ajoittain viha eivät kuitenkaan olleet ainoita tunteita. Myös huumorilla ja herroille nauramisella oli sijansa kurjissa olosuhteissa.

Ohjelma on kuunneltavissa joulukuun 20. päivään asti Radio 1:n nettisivulla Kalle Haatanen.

Ohjelma näyttää kirvoittaneen jo muutaman kuuntelijapuheenvuoronkin. Tässä niistä kaksi:

“Harvinaisen hyvä ohjelma. Juuri niin kuin vanhempani ym. muistelivat. Kirja hankittava”

“Jep. Journalismi ei ole kuollut. Nämä puheenvuorot muuttavat maailmaa.”

Kannattaa katsoa myös Iisalmen Sanomien  (9.10.2010)  näyttävää esittelyä Gian väitöskirjasta: “Pula-ajan varjo oli pitkä“.

Linzin seminaari, ITH – International Conference of Labour and Social History 9.-11.9.2010

Blogimme julkaisee  Työväen Arkiston erikoistutkijan ja Linzin konferenssin johtokunnan jäsenen Marjaliisa Hentilän raportin viime viikonloppuna pidetystä ITH:n vuotuisesta työväen ja työväenliikkeen historiaa käsittelevästä konferenssista.

Linzin 46. konferenssin teemana oli työväen muistitieto ja työväenliike globaalissa muistikulttuurissa. Paikalle oli saapunut yli 80 osanottajaa kaikilta mantereilta. Konferenssin struktuurin perustan muodostavat jäsenet, työväenarkistot ja tutkimuslaitokset, joiden edustajista on valittu johtokunta ja tieteellinen neuvosto. Konferenssin presidentti on tutkija Berthold Unfried Wienin yliopistolta. Konferenssi kokoontuu vuosittain syyskuussa Linziin paikallisen Arbeiterkammerin koulutuskeskukseen. Suurin osa konferenssin rahoituksesta on tullut Itävallan valtiolta, mutta valtionavun pienentymisen takia myös Arbeiterkammer ja Amsterdamissa oleva sosiaaliarkisto IISH on lähtenyt rahoittamaan konferenssia. Jäsenmaksut ovat tärkeä osa rahoitusta. Suomesta jäsenenä on Työväen Arkisto ja Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen seura.

Allekirjoittanut palasi viiden vuoden tauon jälkeen Linziin ja olin yllättynyt konferenssin kehittymisestä. Paikalle oli kutsuttu Euroopan johtavia historiantutkijoita, Jürgen Kocka Berliinistä ja Enzo Traverso Pariisista. Molemmat pitivät Keynote -esitelmän ja pohtivat sitä, miten vahvasti työväen ja työväenliikkeen muistitieto on kollektiivisessa muistissa ja historiatietoisuudessa. 1900- luvun alussa kaikkialla Euroopassa kirjoitettiin työväen organisaatioiden historioita ja historiikkeja ja tallennettiin työväen kokemuksia. Keski-Euroopassa Pariisin kommuunin ja vuoden 1848 juhliminen ja muisteleminen olivat tärkeitä. Vasta Lenin tulkitsi ne Venäjän vallankumouksen jälkeen ensimmäiseksi etapiksi kohti vallankumouksellista kehitystä. Keski-Euroopassa II maailmansodan jälkeen työväenliike korosti sen antifasistista perinnettä ja vastarintaliikkeen jäsenien kokemuksille annettiin keskeinen rooli. Kocka korosti vuoden 1968 ja sen jälkeisen ajan merkitystä työväen muistin ja työväestön kokemusten tiedostamisen aikana nimenomaan älymystön keskuudessa. Työväenliike tulkittiin emansipaatioliikkeeksi ja siitä tuli vähitellen tärkeä osa yleistä kulttuuria.

Molempien alustajien mukaan muisti, muistelmat ja muistaminen ovat kokeneet 1980-luvulta lähtien suuren nousun. Se näkyy suorastaan kirjojen, näytelmien, elokuvien, muistomerkkien, museoiden tai historiallisten juhlien tulvana. Samalla on tapahtunut sisällöllinen työväen muistin integraatio valtakulttuuriin. Kockan mukaan työväen kollektiivinen muisti on samalla selvästi heikentynyt, sillä pääosa uuden ajan muistista käsittelee jotain muuta kuin työväenliikettä, on sotamuistot, jälleenrakentaminen, talouslamat, huvit jne. Julkisuudessa työn ja pääoman ristiriitä häviää oman aikamme ilmiöille kuten esimerkiksi luonnon saastumiselle, terrorille tai uskonnollisille kysymyksille. Tämä johtuu siitä, että työväenliike ei ole enää mielenkiintoinen, koska pääosin sen tavoitteet on saavutettu. Sen lisäksi sosialismin romahtamisen jälkeen työväenliikkeen utopistinen ja toivoa herättävä ajattelu on selvästi vähentynyt.
Työväenliikkeen kollektiivinen muisti on ollut ajan saatossa pääasiassa kahdenlaista: kärsimyshistoriaa ja uhrina olemisen muistia tai työväenliikkeen saavutusten muistelua.

Linzin konferenssin seuraavat kolme vuotta muodostavat syklin, jonka aikana käsitellään työväenliikkeen merkitystä sosiaalisissa ja kulttuurisissa ilmiöissä. Linzissä seminaarikielinä ovat saksa ja englanti ja tulkkaukset tehdään molempiin suuntiin. Seuraavat kokoukset ja aiheet ovat:

29.9.-2.10.2011 Labour Movement and Social Movements as Agents of  Develompent of Societies and Individuals
13-16.9.2012 Social and Cultural Development through Labour Movement
2013 Global History of Domestic Workers
2014 50th Conference

Marjaliisa Hentilä
Työväen Arkiston erikoistutkija
Linzin konferenssin johtokunnan jäsen

To My Son in Spain dokumentin Suomen ensi-ilta

Blogimme tuntemattomaksi jäänyt avustaja postitti hetki sitten seuraavan kommentin:

To My Son in Spain: Finnish-Canadians in the Spanish Civil War -dokumentti on tulossa ainakin Lens Politicaan 11.-15.11 Helsingissä. Ohjelmiston aikataulu julkistetaan 2.11 osoitteessa http://www.lenspolitica.net/

Erinomaista.

Lens Politica on yhteiskunnallisen elokuvan ja taiteen festivaali, joka  järjestetään neljättä kertaa. Helsingissä 11.-15. marraskuuta pidettävillä festivaaleilla paneudutaan tälläkin kertaa maailmanpolitiikan kipupisteisiin. Ohjelmassa on dokumenttielokuvia, fiktiota, lyhytelokuvia, taidenäyttelyitä, seminaareja, paneelikeskusteluja sekä klubi-iltoja. Esityksiä on ainakin Kiasma-teatterissa ja Bio Rexissä.

Lisätietoja myös  festivaalin epävirallisesta blogista:  http://lenspolitica.blogspot.com

Espanjan sisällissota 1936-1939 kiinnostaa edelleen

To My Son In Spain

spain

Dokumentin tiedotustilaisuudessa Thunder Bayssa
käsikirjoittaja Saku Pinta, Jules Paivio ja ohjaaja Dave Clemet.

Kanadan Thuder Bayssa oli viime toukokuussa (30.5)  ensi-illassa Thunderstone Picturesin dokumenttielokuva “Pojalleni Espanjassa: Kanadan suomalaiset Espanjan sisällissodassa”.

Dokumentti perustuu Jules Päiviön henkilökohtaisiin kokemuksiin. Hän on yksi harvoista elossa olevista kanadansuomalaisista vapaaehtoisista, jotka osallistuivat Espanjan sisällissodan kansainvälisten prikaatien Mackenzie-Papineaun pataljoonaan. Kanadassa ilmestyvä suomenkielinen lehti Vapaa Sana kirjoittaa:

“Jos muutaman kymmenen vuoden kuluttua arvioidaan kanadansuomalaisesta aihepiiristä kertyneitä dokumentteja ja aikalaiskuvauksia, Saku Pinnan ja Dave Clemetin filmi Jules Päiviöstä ja kanadansuomalaisista vapaaehtoisista Espanjan sisällissodassa kuuluu keskeisimpiin. Thunderstone -tuotantoyhtiön filmi on kriittisen tarkastelun kestävä historiallinen dokumentti Espanjan sisällisodasta kanadansuomalaisesta näkökulmasta tehtynä ja samalla taustoittaa 20- ja 30-luvun kanadansuomalaisuutta. Filmihanke lähti liikkeelle Saku Pinnan kiinnostuksesta. Tapaaminen Jules Päiviön kanssa 2004 käynnisti viisivuotisen hankkeen.”

Vapaa Sana referoi myös elokuvan herättämää keskustelua:

“Elokuvaa seuramaan saapunut Ulkosuomalaisparlamentin Kanadan kakkospuhemies Veli Niinimaa pohti filmin jälkeen historian kulun ihmeellisyyksiä. Suomalaisvapaaehtoiset Espanjan sisällissodassa olivat toteuttamassa juuri sitä samaa, mihin Kanada, osana Kansainyhteisöä, ryhtyi muutamaa vuotta myöhemmin, eli taistelua fasismia vastaan. Kuitenkaan he eivät edes jälkikäteen kelvanneet kanadalaisiksi veteraaneiksi. Jules Päiviö viittasi kommenteissaan Canadian Legionin taholta tulleeseen voimakkaaseen vastustukseen.
Espanja on päästyään Francon ajasta antanut tunnustuksen vapaaehtoisille, ja Ottawassa on heille myös muistomerkki.” (Merkittävä dokumentti, pääkirjoitus 9.6.2009)

Hanke sai taloudellista tukea sekä provinssin että Ottawan kulttuurimäärärahoista. Tekijöiden mukaan “dokumentti on jo kerännyt huomattavaa kiinnostusta Iso-Britanniassa, ja he odottavat kansainvälisesti lämmintä vastaanottoa elokuvafestivaaleilla ja kansalaistapahtumissa, myös Espanjassa ja Suomessa.”   YLE:n dokumenttitoimitukselle onkin jo tehty ehdotus dokumentin esittämisestä Suomessa.  Mahtaisikohan talven DocPoint festivaali olla kiinnostunut asiasta?

Muitakin videoita

Truveo-videopalvelun sivuilta löytyy useampia kymmeniä lyhyempiä ja pidempiä dokumenttifilmejä Espanjan sisällissodasta. Useimmat ovat valitettavasti varsin lyhyitä YouTube tai sen kaltaisia pätkiä.
Per Rasmusssen on koonnut 35 linkkiä parhaista YouTube videoista:  1. The origins of the Spanish Civil War 2. Revolution, Counter-Revolution & Terror 3. Battleground for Idealists 4. Franco and the Nationalists 5. Inside the Revolution 6. Victory and Defeat.

Kirjoja

Espanjan sisällissota kiinnostaa maailmalla edelleen kovasti. Tässä kaksi  saksankielistä opusta ja niihin (myös saksankieliset) arvostelut:

Walther L. Bernecker, Sören Brinkmann. Kampf der Erinnerungen: Der Spanische Bürgerkrieg in Politik und Gesellschaft 1936-2006. Nettersheim: Verlag Graswurzelrevolution, 2006. 377 s. Arvio:
http://www.h-net.msu.edu/reviews/showrev.php?id=24269

Huber, Peter; unter Mitarbeit von Ralph Hug: Die Schweizer Spanienfreiwilligen. Biografisches Handbuch. Zürich: Rotpunktverlag 2009. ISBN 978-3858693907; geb.; 478 s. Arvio:
http://hsozkult.geschichte.hu-berlin.de/rezensionen/2009-3-138

The International Brigade Memorial Trust

on kansainvälinen järjestö, joka vaalii tasavaltalaisten puolella taistelleiden kansainvälisten prikaatien muistoa ja muistoja.

The International Brigade Memorial Trust was formed in 2002 from the veterans of the International Brigade Association, the Friends of the I.B.A., representatives of the Marx Memorial Library, and historians specialising in the Spanish Civil War.”

Järjestöllä on oma ryhmä myös Facebookissa.

Päivän piristeeksi Jarama Valley – Pete Seeger and the Almanac singers:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=QQawCE8trXo]

Lisättäköön tähän vielä että ylläoleva laulu on osa kokoelmaa (levytys)
Canciones De Las Brigadas Internacionales, joka löytyy YouTubesta kokonaisuudessaan: http://www.youtube.com/view_play_list?p=70E6D530202B8C0D

Penttilän saha, hovi ja työläiset

Kirjoittaja: Pentti Stranius <etunimi.sukunimi@telemail.fi> FL, Venäjä-tutkija, Joensuu, Penttilä

Kirja: Kortelainen, Kaisu : Penttilän sahayhteisö ja työläisyys. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. 241 sivua.

Joensuussa sijaitseva Penttilän saha oli sadan vuoden ajan kaupungin keskeinen työnantaja. Sen alueella ja ympäristössä muotoutui perinteinen suomalainen työläisyhteisö elämäntapoineen, omaperäisine ihmissuhteineen sekä luokkaristiriitoineen. Tutkija Kaisu Kortelaisen kiinnostus Penttilän työläisyhteisöön alkoi heti sahan sulkemisen jälkeen, parikymmentä vuotta sitten. Aiheesta syntyi gradu, lisensiaatintyö ja vuoden 2008 lopulla väitöskirja. Penttilän sahayhteisö ja työläisyys on muistitietoon ja haastatteluihin perustuva tutkimus ja sen sivuilta välittyy hieman nostalginenkin kuva siitä menneen ajan yhteisöllisyydestä, mitä tänä päivänä joka paikassa peräänkuulutetaan.

Tutkija Kaisu Kortelaisen kiinnostus Penttilän työläisyhteisöön alkoi heti sahan sulkemisen jälkeen, parikymmentä vuotta sitten. Aiheesta syntyi gradu, lisensiaatintyö ja vuoden 2008 lopulla väitöskirja. Penttilän sahayhteisö ja työläisyys on muistitietoon ja haastatteluihin perustuva tutkimus ja sen sivuilta välittyy hieman nostalginenkin kuva siitä menneen ajan yhteisöllisyydestä, mitä tänä päivänä joka paikassa peräänkuulutetaan.

Continue reading “Penttilän saha, hovi ja työläiset”

Työväentutkimus 2008

 tt2008.jpg

Työväentutkimus -vuosikirja 2008  julkistettiin eilen (24.11) Työväenliikkeen kirjastossa.  Lehden toimitus on Erkki Vasaran johdolla ahkeroinut taas kerran tuhdin paketin: 16 artikkelia, graduesittelyjä ja kirja-arvosteluja sekä laaja Tiedonkierto osuus, yhteensä 146 sivua.

Artikkeleista 12 käsittelee vuosikirjan teemaa, kevään ja kesän 1918 tapahtumia.  Esillä ovat niin kirkko, terrori kuin kansanperinnekin, naiskaartit ja punaorvot, elokuva- ja valokuvakerronta, kansakunnan traumat ja sotatulkinnat.  Muissa artikkeissa tutkaillaan Varkauden lakkoa 1922,  Karl Marxia, Love Recordsia sekä etsitään työväen jälkiä Berliinistä.

Lehti kolahtanee jo tällä viikolla tilaajilleen ja verkkoversiokin ilmaantunee kohtapuoliin osoitteeseen
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/ttindx.html
Tuossa ei ole kirjoitusvirhettä vaikka niin saattaisi luulla.

16. joulukuuta: "tuplajuulaisia" (IWW) tuubin täydeltä

wobblies1_thumb.jpg

Joulukalenterin kuudestoista  musaluukku avautuu ay-teeman tiimoilta: Tuplajuulaisella tarkoitettiin amerikansuomalaisten keskuudessa Industrial Workers of the World -liiton jäsentä: “Niitä sanothan tuplajuulaisiksi. Ei ne oo kristillis-kansallisia (porvaria) eikä kommunistia, ne on siltä väliltä, muutoon vaan radikaalisosialistia  (V. J. s. 303).” Lähde: Pertti Virtaranta, Amerikansuomen sanakirja (1992).

Kun tänään laittaa hakukoneeseen “tuplajuu”, ensimmäisenä esille tulee hieman toisenlaista asiaa, nimittäin Keorke Tuplajuu Pussi ja Yrjö Tuplajuu Puska. Hakusana “wobblies” sen sijaan tuottaa tietoa IWW:stä, josta on tehty muun muassa sarjakuvakirja Paul Buhle and Nicole Schulman (eds.) Wobblies! A Graphic History (2005). 

Tämä historiallisia valokuvia ja laulua sisältävä klippi esittelee IWW:n naisia:


IWW:n kotisivujen
  suomeksi laadittu lyhyt esittely  alkaa seuraavasti:

Työväenluokalla ja työnantajaluokalla ei ole mitään yhteistä. Mitään rauhaa ei voi olla niin kauan kun nälkää ja puutetta on olemassa miljoonilla työläisillä, ja niillä harvoilla, jotka muodostavat työnantajaluokan, on kaikki elämän hyvyydet.

You Tubessa on myös vanhojen tuplajuulaisten haastatteluja:

Intro to the IWW

Q: What is your nationality?

A: None

Q: What country are you a citizen of? 

A: I am a citizen of industry

Politics of the IWW