Punainen Elvis – kommunismin Johnny Cash

“From the Berlin Wall to Siberia – Dean Reed from Colorado is the biggest star in popmusic. Reed is called the most prominent American after President Ford and Henry Kissinger by Russians and other East-Europeans.” (People’s Magazine, 1976)

Leopold Grünin dokumentti Der Rote Elvis (2007) kertoo vuonna 1971 DDR:ään muuttaneesta Dean Cyrin Reedistä, joka oli laulaja, näyttelijä ja cowboy. Hän oli tähti Itä-Euroopassa, mutta lähes tuntematon lännessä. Denverin lähiössä varttuneen ja Itä-Saksassa kuolleen Reedin elämää voi kuvata vähintäänkin mielenkiintoiseksi, mutta myös traagiseksi. Elokuva on esitetty vuonna 2007 muun muassa Berliinin, Cannesin ja Moskovan filmifestivaaleilla.

Reedin fanisivut

Traileri elokuvasta Der Rote Elvis:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=CU9AEQDgtIc]

Innokaimmat voivat etsiä Reedin musiikkia omatoimisest You Tubesta. Sieltä sitä löytyy; tämä 1970-luvulla neuvostoelokuvaankin päätynyt Venceremos on kerännyt miltei 30 000 katsojaa.

Harmonikan kuningas Vili Vesterinen

Tutkija Marko Tikka esitelmöi kirjansa ”Harmonikan kuningas Vili Vesterinen” (Ajatus 2007) pohjalta Helsingissä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, sali 312) keskiviikkona 20. helmikuuta klo 17.30. Esitelmän ohessa kuullaan myös musiikkinäytteitä Vili Vesterisen tuotannosta.

Esitelmä on avoin kaikille kiinnostuneille, tervetuloa kuuntelemaan!

Esitelmän jälkeen pidetään Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikokous alkaen klo 18.30.

Kuva: Vili Vesterinen ja haitari vuonna 1935.

Ajatus -kustantamon nettisivuilta löytyy Marko Tikan kirjan johdantoluku kokonaisuudessaan.

Tutkimus on saanut myönteisen vastaanoton myös lehdistössä:

YLE:n Elävä arkisto tarjoilee näytteitä Vili Vesterisen tuotannosta (9 levystä) ja lisäksi tallenteen Marko Tikka kertoo Vili Vesterisestä 25.03.2007 (kesto: 49.44).

Joulukalenterin viimeinen vinkaisu

hinku.jpeg

Koska Hinku ja Vinku porsaille ei ollut tilaa varsinaisessa joulukalenterissa, tänään tuubiin on vielä tungettu suomalaisklassikko Käytöskukan jakso Ahneus (ohj. Heikki Partanen). Mukana on myös Suursyömäri. Pala-animaatio antaa ajattelemisen aihetta alennusmyynteihin aikoville ja muistuttaa vanhasta sananlaskusta ahneella on paskanen loppu.

Hinku ja Vinku: Ahneus

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=KclL5API_GE]
Hillittyyn kuluttamiseen on haluttu kannustaa myös Warwickissä, jossa kansalaisille laadittiin kunnan toimesta seuraavanlainen, ristiriitaisia tunteita herättänyt runo:

JOULURUNO

God rest ye merry people all,
Let nothing go to waste,
So let us all this Decemberval,
Recycle now with haste.

For Christmas here in Warrington
Hath this year been replaced
With chidings of throwing all in bins, all in bins,
With chidings of throwing all in bins.

Sanat on muokattu perinteisestä God rest ye merry Gentlemen –hymnistä. Ideasta ja sen aiheuttamasta keskustelusta voi lukea esimerkiksi Daily Mailista ja The Guardianista.

24. joulukuuta: Happy Christmas (War is Over)

John_Yoko.jpg

Aaton tuubissa esiintyvät John & Yoko & The Plastic Ono Band & Harlem Community Choir vuonna 1971. Yleisen joulumielen levittämisen ohella kappale Happy Christmas ottaa spesifisti kantaa Vietnamin sotaan. Suomalaisesta näkökulmasta kiinnostuneiden iloksi ilmoitamme, että esityksen loppupuolella näkyy myös Sota on ohi -kyltti. Tiedonhaluisimmat lukijamme ohjaamme itsepalvelun pariin: esimerkiksi Songfacts-sivustoilla on taustatietoja kappaleesta.

John Lennon on ajankohtainen siinäkin mielessä, että David Leafin ja John Sheinfeldin tuore dokumentti The U.S. vs John Lennon (2006) käsittelee Lennonia poliittisena aktivistina. Philip Frenchin arvio elokuvasta on ilmestynyt Observerissa 10.12.2006.

Tässä John & Yoko & The Plastic Ono Band & Harlem Community Choir:

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=hb2YSAVHmIE]

Linkki Yoko Onoon.

Kalenterin loppuhuipentumana on blogin henkeen sopiva Marianne Faithfullin tulkinta Lennonin kappaleesta Working Class Hero, jonka sanat ovat täällä.

23. joulukuuta: Salif Keita & L' Skandrille: Nou pas bouger

Salif-keita.jpg

Joulukalenterin loppupuolen luukusta avautuu Malin kultakurkun, Salif Keitan (1949-), kappale Nou pas bouger (Me emme liikahda minnekään). Albinona ja afrikkalaisena Keita on kokenut omakohtaisesti syrjinnän eri muotoja. Koska hän on kuninkaallista sukua, aiheutti muusikon uran valitseminen hänen lähipiirissään aikanaan tavattomasti pahennusta.

Keitan mukaan emme saa alistua “pessimismin kultille”. Hän onkin ottanut kantaa poliittisiin kysymyksiin ja osallistunut muun muassa Oxfamin tukikonsertteihin. Keitan esiintymiset aikaansaavatkin optimistisen olon, joten hänen konsertteihinsa kannattaa mennä jos tilaisuus vain tarjoutuu. Nykyisin niissä on usein mukana myös vähintään yksi afrikkalainen tanssija, jonka tyyli poikkeaa positiivisesti MTV:llä nähtävästä tavanomaisesta pepunkeikuttamisesta.

Kappaleen Nou pas bouger sanat ovat monimerkitykselliset. Niillä viitataan Ranskan hallituksen jo taannoisiin ”laittomien maahanmuuttajien” karkotusaikeisiin (New York Times). Tälle päivälle on valittu suosittu remix-versio, jossa bambaraksi lauletut osuudet on ystävällisesti tekstitetty ranskaksi – ranskalaisethan tapaavat dubata lähes kaiken:

Salif Keita & L’ Skandrille: Nou pas bouger

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=GPfOgbxwC3c]

Kappaleeseen on tehty myös sanasto ja tehtäviä (pdf-tiedosto ranskaksi)

Keitan haastattelu vuodelta 2006 (englanniksi)

Myös Mali.music.com esittelee Keitaa, ensin ranskaksi ja sitten englanniksi.

Skaalan laajentamiseksi tässä myös linkki Keitan esitykseen kappaleesta Folon, Se on kuultavissa myös Abderrahmane Sissakon elokuvassa La vie sur terre (1998):

http://www.youtube.com/watch?v=3vGBExhxpF4&feature=related

21. joulukuuta: El pueblo unido jamás será vencido

Joulukuun 21. päivän tuubimme tekee nostalgisen paluun 1970-luvulle. Upeana, vahvana konserttitaltiointina

Quilapayún: El pueblo unido jamás será vencido

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=KRH0uYgK2QQ]

Tässä vielä toinen Quilapayúnin studioversiosta tehty tuubi, johon kuvitus on otettu Meksikon vuoden 2006 presdentin vaaleissa vasemmiston ehdokkaana olleen Andrés Manuel López Obradorin vaalikampanjasta.

11.9.1973

Chileläisen laululiikkeen lipunkantaja Quilapayún (1966-) on tehnyt pitkän olemassaolonsa aikana yli 30 albumia. Elokuussa 1973 yhtye aloitti kolmannen Euroopan kiertueensa ja vieraili myös Suomessa. He esiintyivät silloin mm. Espoon Dipolissa (31.8.73) ja Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla (2.9.73).

Marraskuussa 1973 Love Recordsin toimesta julkaistu EL PUEBLO UNIDO JAMÁS SERÁ VENCIDO – YHTENÄISTÄ KANSAA EI VOI KOSKAAN VOITTAA -LP koostuu noiden konserttien äänityksistä. Love kustannus Oy on tänä vuonna julkaissut levyn ensi kertaa CD:nä.

Viikko Quilapayúnin ensimmäisen Suomen-vierailun jälkeen tapahtui Chilessä sotilasvallankaappaus (11.9.1973) ja presidentti Salvador Allende murhattiin. Laaja Chile -solidaarisuusliike käynnistyi ympäri maailmaa. Chileläisellä laululiikkeellä oli siinä merkittävä tehtävä. Quilapayún keräsi Inti-Illimanin, Isabel Parran ja monien muiden tunnettujen muusikkojen lisäksi valtavia yleisömääriä konsertteihinsa. Quilapayún vieraili Suomessa kaikkiaan seitsemän kertaa vuosina 1973-1985, konsertoiden täysille saleille mm. Helsingin jäähallissa ja Messuhallissa.

Chile muistelee edelleen 11.9. murhattua Allendea

Eikä se ole Suomessakaan aivan unohduksiin vaipunut. Tuo väliotsikko on Turun Sanomissa 12.9.2007 julkaistun Sinna Virtasen kirjoituksen otsikko.

20. joulukuuta: American War Paar Da!

20. tuubi joulukalenterissamme tulee Intian Piilaaksosta Bengaloorusta tai Bengalurusta kuten kaupungin nimi nykyään kirjoitetaan. Vuoteen 2006 se tunnettiin Bangalorena. Kaupunkien nimenmuutokset ovat osa Intian nykyisen hallituksen politiikkaa.

“American War Paar Da!” -laulu on tehty Hiroshima Päivän (6.8.2005) esiintymisiä varten Bangaloreans Against Nuclearization (BAN) järjestön toimesta. Laulaja on B Jayashree. “This is a fresh perspective on America and american aggression from India.” todetaan tuubin esittelyssä. Nauttikaa! Tässä tuubissa on svengiä ja myös huumoria.

American War Paar Da! (Look at that American War!)

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=WGZ-HxIzsWA]

Laulun sanat löytyvät italialaisten sodan vastustajien sivulta. Muutenkin video näyttää levinneen hyvin eri puolilla maailmaa, myös Yhdysvalloissa.

18. joulukuuta: Hiski Salomaa – Talvella maa on valkoinen

Joulukalenterimme osallistuu tänään kansainvälisen siirtolaisten päivän viettoon. Itse oikeutettu laulaja on tietysti Hiski Salomaa eli Hiskias Möttö (17.5.1891, Kangasniemi – 7.7.1957, New York), joka itsekin lähti 18-vuotiaana siirtolaiseksi Amerikkaan vuonna 1909. Hiskillä on monta hyvinkin tunnettua siirtolaislaulua, mutta valitsimme tähän hieman vähemmän tunnetun:

Talvella maa on valkoinen

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=5RGpCedLY2I]
Valloissa Hiski Salomaa elätti itseään Michiganissa räätälin ammattia harjoittaen ja työväenjärjestöjen haaleilla esiintymällä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Hiski oli alle vuoden aseistakieltäytyjänä Calumetin (Michigan) vankilassa. Hän oli itse tuplajuulaisia (kannattaja tai jäsenkin vähän lähteestä riippuen), mutta kelpasi esiintymään kaikkien suuntien tilaisuuksiin.

Vähitellen tuli nimeäkin sen verran että hän vuosina 1927-31 levytti sikäläiselle Columbia -yhtiölle 18 lauluaan. Muita siirtolaisaiheisia lauluja ovat Taattoni maja, Savonpojan Amerikkaan tulo, Tiskarin polkka ja Lännen lokari. Näistä kolme viimeistä on kuunneltavissa YLE:n Elävän Arkiston kokoelmissa. Sieltä löytyy myös vuonna 1980 Olli-Pekka ja Niilo Ihamäen tekemä dokumentti (33 min) Lännen lokarin lauluja – Hiskias Mötön tarina. Ohjelmasta löytyy selitys sillekin miksi “hilu tilu hippattaa kyllä torstai meitä nyt lohduttaa”.

Kangasniemellä on Hiski Salomaan syntymäkodin muistomerkki. Kuvia muistomerkistä ja muutakin tarinaa löytyy myös Timo Kinnusen nettisivulta.