17. joulukuuta: Banda Bassotti – Marx, Lenin Trotsky

Joulukalenterimme viimeinen viikko alkaa Aku Ankan merkeissä. Italialaisen ska-punk yhtyeen nimihän viittaa  Roope-sedän, tuon ikikapitalistin pahimpaan painajaiseen Karhukoplaan.

Banda Bassottin taustalla on Rooman esikaupunkien kirvesmiesten toveriryhmä (a group of comrades carpenters). Heitä yhdisti halu tukea Nicaraguan, Salvadorin, Baskialueen ja Palestiinan väestöä. Vuonna 1987 he päättivät perustaa oman bändin esikuvinaan The Clash ja The Specials. 1990-luvulla bändi esiintyi kaikissa tärkeimmissä Italian vasemmiston mielenosoituksissa. Fasismin vastaisuus ja kiinnostus vasemmiston vasemman laidan aateperintöön oli sen esiintymisille leimaa-antavaa alusta lähtien. Vuonna 1996 yhtye päätti hajaantua, mutta palasi konserttilavoille ja äänitysstudioon vuonna 2001 ja on sen jälkeen niittänyt menestystä Italian ohella, Espanjassa, Meksikossa ja muualla Latinalaisessa-Amerikassa sekä viime aikoina myös Saksassa. Olkaapa hyvät: Banda Bassotti ja

Marx, Lenin Trotsky

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=E-EXt7vghQ0]

Vain yksi on joukosta poissa, Josif Vissarionovitš Džugašvili. Ei ole vaikeaa huomata, vaikkei kieltä osaakaan että tässä on menossa ottelu: Trotski vastaan Stalin, ehkäpä myös äly vastaan kuri, väittely vastaan tottelu, maailmanvallankumouksen idean nostalginen puolustus, Kominternin maineen palautus, hyppysellinen trotskilaista ja ripaus anarkistista aateperintöä.

Lisää kuunneltavaa: Youtubesta löytyy lähes 200 videota, joista pääosa on taltioitu Banda Bassottin live-esiintymisistä eri puolilla maailmaa. Mukana on myös yhtyeen omia musiikkiivideoita ja fanien työstämiä pätkiä. Myspacen fanisivuilta löytyy niin videoita kuin mp3-musaa (esim Revolution Rock viime vuoden albumilta) ja lisäksi muunlaista tietoa. Vaikka sellainen että Banda Bassotti esiintyy  12. tammikuuta 2008 Berliinin Rosa-Luxemburg-Konferenzin illanvietossa “Danbert Nobaconin (Ex-Singer of Chumbawamba) ja Xikinkei (dishy Punk Rock from the Basque Country)” kanssa.

Kukaties blogimme Berliinin kirjeenvaihtaja ehtii käymään Konferenzissa ja illanvietossa.

16. joulukuuta: "tuplajuulaisia" (IWW) tuubin täydeltä

wobblies1_thumb.jpg

Joulukalenterin kuudestoista  musaluukku avautuu ay-teeman tiimoilta: Tuplajuulaisella tarkoitettiin amerikansuomalaisten keskuudessa Industrial Workers of the World -liiton jäsentä: “Niitä sanothan tuplajuulaisiksi. Ei ne oo kristillis-kansallisia (porvaria) eikä kommunistia, ne on siltä väliltä, muutoon vaan radikaalisosialistia  (V. J. s. 303).” Lähde: Pertti Virtaranta, Amerikansuomen sanakirja (1992).

Kun tänään laittaa hakukoneeseen “tuplajuu”, ensimmäisenä esille tulee hieman toisenlaista asiaa, nimittäin Keorke Tuplajuu Pussi ja Yrjö Tuplajuu Puska. Hakusana “wobblies” sen sijaan tuottaa tietoa IWW:stä, josta on tehty muun muassa sarjakuvakirja Paul Buhle and Nicole Schulman (eds.) Wobblies! A Graphic History (2005). 

Tämä historiallisia valokuvia ja laulua sisältävä klippi esittelee IWW:n naisia:


IWW:n kotisivujen
  suomeksi laadittu lyhyt esittely  alkaa seuraavasti:

Työväenluokalla ja työnantajaluokalla ei ole mitään yhteistä. Mitään rauhaa ei voi olla niin kauan kun nälkää ja puutetta on olemassa miljoonilla työläisillä, ja niillä harvoilla, jotka muodostavat työnantajaluokan, on kaikki elämän hyvyydet.

You Tubessa on myös vanhojen tuplajuulaisten haastatteluja:

Intro to the IWW

Q: What is your nationality?

A: None

Q: What country are you a citizen of? 

A: I am a citizen of industry

Politics of the IWW

15. joulukuuta: The Pogues – Dirty old town

Ewan MacColl (1915-1989), brittiläinen folklaulaja, lauluntekijä, sosialisti, runoilija ja levytuottaja sävelsi ja sanoitti vuonna 1949 laulun Dirty old town, joka kertoo hänen kotikaupungistaan, Pohjois-Englannissa sijaitsevasta Salfordista. Joulukalenterissa kuullaan irlantilaisen The Poguesin versio laulusta.

I met my love by the gas works wall
Dreamed a dream by the old canal
Kissed a girl by the factory wall
Dirty old town
Dirty old town

Clouds are drifting across the moon
Cats are prowling on their beat
Springs a girl in the street at night
Dirty old town
Dirty old town

Heard a siren from the docks
Saw a train set the night on fire
Smelled the spring on the smoky wind
Dirty old town
Dirty old town

I'm going to make me a good sharp axe
Shining steel tempered in the fire
Will chop you down like an old dead tree
Dirty old town
Dirty old town

Dirty Old Towns (DOT) on YouTuben suuria suosikkeja. Tuolla hakusanalla löytyy 256 tuubia, joissa laulua esitetään hyvinkin erilaisissa tilanteissa, eri yhtyeiden tai yksittäisten henkilöiden voimin. The Poguesin versio on selvästi suosituin. Siitä löytyy kolmisenkymmentä eri taltiointia. 

DOT on sanan täydessä mielessä klassikko, jonka alkuperä on selvästi kadonnut ja siitä on tullut yhtestä kansanperinnettä (traditional irish, traditional folksong jne). Usein se näyttää liittyvän jotenkin rapistuneen teollisuusseudun menneisyyteen ja nykyisyyteen. Mutta ei aina.

Varsinkin irlantilaisissa esityksissä se näyttää olen yhtä iloa ja riehaa ja täynnä lämmintä nostalgiaa, kuten tässä Dublinin Temple Barin katualueelta taltioidussa Tuubissa: Temple bar arch. Jotenkin siinä ei painotu niinkään dirty kuin my old town. Dirty Old Town – A Tribute to Warren, Ohio -tuubi puolestaan on ehkä lähempänä alkuperäistä katkeran sävyistä kaihoa menneeseen. Suomalaisen Finntrion YouTube esitystä Voi kurjaa kaupunkiain vuodelta1978 on vaikea sijoittaa oikein mihinkään. Ehkä se on ihan omansa, hieman laahaava ja suruvoittoinen, vaikka kaupunki siinä onkin enemmän vehmas ja vihreä kuin musta ja savuinen. Finntrio ei haaveile kirveestä puun juurella Ewan MacCollin tapaan.

14. joulukuuta: Patti Smith – People Have The Power

Joulukalenterimme  tarjoilee tänään The Patti Smith Groupin kappaleen People Have The Power vuodelta 1988. Patti Smith on yhdysvaltalainen punkrokkari, runoilija ja kuvataiteilija, joka tuli laajalti tunnetuksi vuonna 1975 ensimmäisen pitkäsoittolevynsä Horses myötä. 

 

 

Menu-painikkeesta löytyy 6-7 muuta versiota samasta kappaleesta livenä ja studiossa. People Have The Power -laululla oli oma osuutensa myös Yhdysvaltojen vuoden 2000 presidentin vaaleissa:

Patti Smith has been an active supporter of the Green Party, which nominated Ralph Nader in the 2000 presidential campaign. She led the crowd singing "People Have the Power" at the campaign's rallies, and also performed at several of Nader's subsequent "Democracy Rising" events. (Wikipedia)

Patti Smith on viimeksi vieraillut Suomessa vuonna 2005. Tuolloin hän luki runojaan Rikhardinkadun kirjastossa ja konsertoi Huvilateltassa. Lisätietoja Patti Smithin runotilaisuudesta ja urasta.

13. joulukuuta: Miriam Makeba – Soweto Blues

Joulukalenterimme toivottaa kaikille faneilleen hyvää Lucian-päivää. Lucia-neidoksi olemme tänä vuonna valinneet Mama Afrikan, Miriam Makeban. Päivän tuubimme on

Soweto Blues

Hakusanalla Miriam Makeba YouTubesta löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä tuubeja. Niistä noin 60 ensimmäisessä Mama Afrika esiintyy itse, joten katsottavaa ja kuunneltavaa löytyy. Taltiointeja on 1960-luvulta nykypäivään. Tämä on sieltä alkupäästä: Miriam Makeba – Khawuleza 1966.

Mama Afrika on ainakin kerran vieraillut myös Suomessa. Vuonna 2002 hän esiintyi Pori Jazzissa Paul Simonin yhtyeen kanssa. Tuolloin hänestä kerrottiin laulullisen osaamisen lisäksi että hän

"on tunnettu myös yhteiskunnallisesta työstään mm. rauhanasioissa ja rotukysymyksissä. Tästä työstä hänet on nimetty YK:n kunniasuurlähettilääksi ja vuonna 1986 hänelle myönnettiin YK:n entisen pääsihteerin Dag Hammarskjöldin nimeä kantava rauhanpalkinto."

Etekä-Afrikan hallitus riisti Miriam Makeban (s. 4.3.1932 Johannesburg) kansalaisuuden ja oikeuden palata kotimaahansa sen jälkeen kun hän oli esittänyt todistuksensa YK:n apartheidia tutkivassa komiteassa vuonna 1963. Etelä-Afrikkaan hän saattoi palata vasta  rotusortohallituksen kukistumisen jälkeen vuonna 1990.

Miriam Makeban oma, virallinen nettisivusto www.miriammakeba.co.za/ näyttää syystä tai toisesta kadonneen bittiavaruuteen. Sen löytymistä odotellassa kannattaa vierailla Åke Holmin mainiolla All About Miriam Makeba -sivustolla. Sieltä löytyy myös tämä kaikkia Mama Afrikan faneja kiinnostava tieto: Miriam Makeba will perform at the Concert Hall in Uppsala, Sweden on January 14, 2008. 

12. joulukuuta: La Lega

Joulukalenterimme 12. tuubi palaa vanhalle mantereelle, Saapasmaahan. La Lega (Liitto) on tunnettu padovalainen laulu, jota riisinkasvattajat tapasivat laulaa Po-joen tasangoilla. Katkelma on filmistä "Bologna e la Resistenza – Lo avrai camerata Kesselring!" (ohjaus: Giampaolo Bernagozzi, Pierluigi Buganè, 1976).

Resistenza: sebben che siamo donne…

Laulun voi kuulla myös Bernardo Bertoluccin filmillä "1900", kohtauksessa, jossa viljelijät Annan johdolla alkavat osoittaa mieltään rikkaita velkojiaan vastaan. "Vaikka olemme naisia/emme pelkää…":

Sebben che siamo donne/Paura non abbiamo
Per amor dei nostri figli/per amor dei nostri figli
Sebben che siamo donne/Paura non abbiamo
Per amor dei nostri figli/In lega ci mettiamo

O li o li o la/E la lega la crescerà
E noialtri lavoratori/E noialtri lavoratori
O li o li o la/E la lega la crescerà
E noialtri lavoratori/Vogliamo la libertà

E la libertà non viene/Perchè non c'è l'unione
Crumiri col padrone/crumiri col padrone
E la libertà non viene/Perchè non c'è l'unione
Crumiri col padrone/Son tutti d'ammazzar
… jne.

Kun seuraavan kerran vierailet Bolognassa, niin käy myös täällä Museo della Resistenza di Bologna.

11. joulukuuta: Lee Dorsey – Working In The Coal Mine

Joulukalenterimme 11. tuubi vie meidät uudelle mantereelle, syvään etelään aina hiilikaivoksen pimeyteen asti, samalla kun vietämme kansanivälistä vuorten päivää.

Lee Dorsey (24.12.1924 – 1.12.1986) syntyi New Orleansissa, Lousianassa. Maailmansodan jälkeen hän elätti itseään nyrkkeilijä ja myöhemmin rhythm&bluesin taitajana. Parhaat vuodet laulajana osuivat 1960-luvulla. Vuosina 1965-69 hän onnistui saamaan 7 levytystään USAn HOT 100 listalle ja kaksi niistä jopa TOP 10 asti. Toinen näistä ja samalla kaikkein menestyksekkäin levytys on vuodelta 1966,

"Working in the Coalmine":

Joulukuu 1907 on jäänyt Yhdysvaltojen historiaan hiilikaivosturmien mustinpana kuukautena. Viidessä eri kaivosonnettomuudessa sai tuolloin surmansa yhteensä yli 700 kaivostyöläistä. John Heinz History Centerissä Pennsylvaniassa avattiin 1.12.2007 näyttely,  The Darkest Month muistuttamaan noista 100 vuoden takaisista ajoista.

Hiilikaivoksissa räjähtelee edelleen. Tänäkin vuonna on voitu lukea kuolonuhreja vaatineista onnettomuuksista Ukrainassa ja Kiinassa. Hiilellä on musta menneisyys ja nykyisyys. Myös tulevaisuuden ennuste on synkkä: ilmastonmuutos, hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena.

"Working in the Coal Mine" on saanut monia muitakin tulkitsijoita ja innoittanut myös videonikkareita luomaan YouTuubeja. Useimmat löytyvät tuubimme Menu-painikkeen takaa. Esimerkiksi Mike Rowe and Friends – "Working in a Coalmine", joka sisältää paljon videokuvaa maan hiilenmustasta sisuksesta.

Maanpäällisemmän, joskaan ei paljon valoisamman näkemyksen mainariperheen elämään tarjoaa Loretta Lynnin Coal Miner's Daughter, tuubina sekin.

10. joulukuuta: Intialainen dokumentaristi Anand Patwardhan

Vaihtoehtoa Bollywoodille

Joulukalenterimme  musiikillis-visuaalinen katse suuntautuu näin ihmisoikeuksien päivänä itään, josta kantautuu yleismaailmallinen rauhan viesti: Intialaisen Anand Patwardhanin lyhytfilmi Ribbons for Peace (1998) sisältää Kishore Kumarin vanhaa filmimusiikkia, englanninkielisin tekstein. Elokuva ottaa kantaa Intian ydinasepolitiikaan. Mukana on monia elokuvatähtiä, kuten Naseeruddin Shah, Aamir Khan, Kittoo Gidwani and Chandrachur. Loppupuolella vilahtaa todennäköisesti  suomalaisillekin kaunokirjallisuuden ystäville tuttu naishahmo.

Ennen elokuvan alkua on noin 33 sekuntia virityskuvaa –   koettakaa  kestää! Anand Patwardhan: Ribbons for Peace (1998)

Sosiologiaa opiskellut Anand Patwardhan on Intian tunnetuimpia  dokumentaristeja. Hän tarttuu töissään vakaviin aiheisiin, muttei huoli harteilleen sankarireportterin viittaa. “On vaikea sanoa, missä määrin elokuvani saavat aikaan muutosta, mutta jos muutoksella tarkoitetaan ajattelun aloittamista, jotain on jo saavutettu”, sanoo Patwardhan.Elokuvien lisäksi Patwardhanilla on takanaan pitkä ura kansalais- ja rauhanliikkeissä, ja niitä hänen filminsäkin usein käsittelevät. Patwardhanin palkitut dokumentit ovat herättäneet kiivasta keskustelua mutta myös suoranaista vihaa. Äärioikeistolaisten hindujen uhkailut saivat New Yorkin luonnonhistoriallisen museon hiljattain peruuttamaan filmin In the Name of God (1992) esityksen. Elokuva käsittelee pohjoisintialaisen Ayodhyan moskeijan tuhoamista.

Patwardhanin viimeisin työ on ydinasenationalismia kritisoiva War and Peace (2002). Pakistanin televisio esitti elokuvan useassa osassa, ja osien välillä väiteltiin ydinasevarustelusta. Intiassa filmi pääsi kaupalliseen elokuvateatterilevitykseen vasta oikeustaistelun jälkeen kesällä 2005.

Kriitikot ovat sanoneet Patwardhanin joskus saarnaavan liikaa, ja esimerkiksi hänen Father, Son and Holy war elokuvansa (1994) romantisoitua matriarkaattinäkemystä on arvosteltu epähistorialliseksi. Patwardhan sanoo kaikkien dokumenttiensa olevan jossain määrin fiktiota.

“Minuun on lyöty monia leimoja ja kutsuttu yksipuoliseksi. Ulkomailla asuvat intialaiset kysyvät usein, miksi annan kielteisen kuvan maastani. Olen eri mieltä heidän kanssaan. Minähän näytän miten kouluttamattomat ihmiset osaavat perustella kantojaan ja ajaa asioitaan; miten ystävällisesti he käyttäytyvät muitakin kuin oman ryhmänsä jäseniä kohtaan.”

Tällä hetkellä Patwardhan pitää taukoa elokuvien teosta ja kiertää keskustelemassa töistään ympäri maailmaa.  “En ole kovin hyvä markkinoinnissa. Filmin tekeminen on paljon helpompaa kuin sen levittäminen.”

Lisää aiheesta:

Dokumentteja olosuhteiden pakosta
, Kumppani 2006:1

Sensuuri koettelee Intian dokumentaristeja, Kumppani 2005:9