Lake Superiorin pohjoisrannalla sijaitsevan Thunder Bayn kaupunki on täynnä suomalaista työlaishistoriaa. Historia ei ole läsnä ainoastaan arkistoissa ja museoissa, se on läsnä jokapäiväisessä elämassä ja katukuvassa. Thunder Bayssa voi esimeriksi käydä ensin kävelyllä ISKU-puistossa ja jatkaa sieltä HOITO-ravintolaan syömään. Hoito-ravintola on vuonna 1910 valmistuneen Työväen Temppelin (Finnish Labour Temple) alakerrassa. Vieressä on toinenkin suomalaisten perustama työväentalo; paikalliset puhuvat isosta ja pienestä haalista. 1920-luvulla isoa haalia isännöivat syndikalistit ja pientä haalia kommunistit. Syndikalistien Työväen Temppeli on edelleen käytössä suomalaisten kokoontumispaikkana, mutta nimi on muutettu laihanlaiseksi Finlandia Clubiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Kanadaan muuttaneet suomalaiset siirtolaiset ovat näin halunneet irrottautua suomalaisten siirtolaisten radikaalista taustasta.
Thunder Bayssa sijaitsevassa Lakeheadin yliopistossa tehdään jonkin verran suomalaisiin siirtolaisiin liittyvää tutkimusta. Kun aiheena ovat suomalaiset siirtolaiset ennen toista maailmansotaa, ollaan väistämättä työväentutkimuksen äärellä. Yksi viimeisempiä tutkimuksia on Charles Nathan Hattonin historian gradu “Headlocks at the Lakehead: Wrestling in Fort William and Port Arthur, 1913-1933” (2007). Koko tutkimusjakson ajan suomalaiset dominoivat sekä harrastaja- etta ammattilaispainia Ontariossa. Thunder Bayn Työväen Temppelin molskilla painittiin ensin Jyry- ja vuodesta 1920 lähtien Nahjus-klubissa. Pienessä haalissa urheiluseuran nimenä oli Isku.
Painimolskin välityksellä gradussa kommentoidaan kanadalaista yhteiskuntaa ensimmäisen maailmansodan tuiskeessa ja sen jälkimainingeissa. Vuoden 1914 War Measures Act vaikeutti suomalaisten siirtolaisten asemaa monella tavalla. Vasemmistolaiset julkaisut kiellettiin, ja niinpä ainoa Kanadan suomenkielinen sanomalehti Työkansa lakkasi ilmestymästä. Vuoden 1917 War Measures Act vaikeutti suomalaisten asemaa entisestään: vasemmistolaisten yhdistystoiminta kiellettiin, ja suomenkielisiä kokoontumisia sai järjestää ainoastaan uskonnollisissa yhteyksissä. “Vihollisen” kielellä kirjoitetut julkaisut kiellettiin. Vuonna 1919 War Measures Actin rajoituksia höllennettiin suomalaisten osalta ja suomenkieli poistettiin viholliskielten listalta. Näin painiin liittyvistä tapahtumista voitiin jälleen tiedottaa myös suomeksi.
Alfous Oja, “Nahjus” -klubin urheilutoiminnan johtaja. Hän toimi paini- ja voimisteluvalmentajana 1920- ja 1930-luvuilla. “Tiukka ja suora opettaja, joka painotti hyvän fyysinen kunnon merkitystä elämänasenteena.” Oja oli ammatiltaan räätäli. Kuva Property of Lakehead University
Nahjus-klubin kuuluisimpia painijoita oli Ole Kolehmainen, joka oli aloittanut painiharrastuksen jo Suomessa voittaen Etelä-Suomen painimestaruuden kolmena vuonna peräkkäin ennen Amerikkaan muuttoaan. Kolehmaisen ura oli voittoisa myös Kanadassa. Ottelut houkuttelivat suuren yleisömäärän. Esimerkiksi vuonna 1923 District Boxing and Wrestling Championship –otteluita oli seuraamassa 700 hengen yleisö. Tuona aikana Thunder Bay, joka silloin muodostui kahdesta itsenäisestä kaupungista Port Arthur ja Fort William, riitti väkeä. Luoteis-Ontarion talous oli nousussa ja kaksoiskaupungista visioitiin Kanadan Chicagoa. Metsäteollisuus ja valtavat preerian vesikuljetusta odottavat viljavarastot työllistivät tuhansia miehiä 1930-luvun lamavuosiin saakka. Vuonna 1923 Pohjois-Ontarion metsätyömailla työskenteli noin 28 000 tukkijätkää. Tästä kasvun ajasta ovat muistutuksena rapistuvat teollisuusrakennukset kaupunkikuvassa. Myös painiharrastuksen loiston päivät ovat kaukana takanapäin.
Ole Kolehmainen, painija. Kanadan keskiraskaan ammattilaissarjan mestari, 1921-23. Kuva Property of Lakehead University
Hattonin gradun ohjaajana oli historian professori Ron Harpelle. Ron Harpelle on myös seuraavan FinnForum konferenssin suunnittelukomitean puheenjohtaja. FinnForumeihin kokoontuu suomalaisen diasporan tutkijoita ympäri maailmaa. Edellisen kerran FinnForum oli Eskilstunassa kesällä 2007 ja sitä edellisen kerran Minneapolisissa syksyllä 2004. Seuraava FinnForum järjestetään Thunder Bayssa toukokuussa 2010. Ainakin osa konferenssin tilaisuuksista järjestetään Työväen Temppelissä. Pienen haalin alakerrassa puolestaan on kaupungin paras kahvila. Isku-puisto ei ole ihan keskustassa, mutta eiköhan sielläkin käynti sisälly konferenssin ohjelmaan. Allekirjoittaneelta voi kysyä lisätietoja konferensisuunnitelmien etenemisestä.
Hanna Snellman, Thunder Bay 30.11.2007