Kirja-arvio: Vuoden 1918 sodan tulkinnat Sammatissa

Kirjoittaja: Andreas McKeough

Kirja: Heimo, Anne 2010. Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1275, tiede. Helsinki: SKS. 295 sivua.

Folkloristi Anna Heimo tutkii väitöskirjassaan Kapina Sammatissa Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia vuoden 1918 sodan muistamista ja tulkintoja paikallistasolla, Sammatissa ja sen lähiseuduilla. Heimo esittelee tutkimuksessaan sammattilaisten vuotta 1918 käsitteleviä kertomuksia ja tulkintoja sekä tarkastelee historiantutkimuksellisten ja sammattilaisten tulkintojen välistä vuorovaikutuksellisuutta. Tutkimuksen läpäisevä ja keskeisin teema on se, miten sotaan liittyvät käsitykset ja muistitieto rakentuvat ja välittyvät paikallistasolla neuvottelevana ja kollektiivisena prosessina, joka on vuorovaikutuksellisessa yhteydessä muun muassa historiantutkimukseen, sosiaalisiin tekijöihin, paikallisiin identiteettitekijöihin sekä välittäjiensä elämänhistorioihin.   Tutkimuksen aineisto on laaja ja heterogeeninen, koostuen muun muassa haastatteluista, teemakirjoituksista, muistelmista, kalenterimuistiinpanoista, lehtikirjoituksista ja viranomaisasiakirjoista. Heimo yltää asettamiinsa tavoitteisiin: tutkimuksen kautta välittyy monipuolisesti kuva sammattilaisten sotatulkintojen muodostumisesta, välittymisestä ja erityispiirteistä sekä näiden yhteyksistä moninaisiin konteksteihin.

Tutkimuksensa alussa Heimo esittelee laajasti siihen liittyvää tutkimushistoriaa sekä teoreettista ajattelua; esimerkiksi muistin, muistitiedon ja historiakulttuuriin teorioita ja tutkimustuloksia. Tämä ohella tarkasteltavana ovat vuoden 1918 sodan kulku Sammatin seudulla sekä paikkakunnan historia ja sosiaalinen rakenne. Analyysissaan Heimo nostaa tarkastelun kohteeksi, aineiston painotuksia seuraten, esimerkiksi sodan verisen jälkipyykin Sammatissa, sotaan liittyvät sankari- ja viholliskuvat sekä kertomuksiksi kiteytyneet sotatulkinnat. Heimo operoi analyysissaan paikallisuutta ja sen vaikutuksia painottaen. Tarkasteltavana ovat sekä punaisten että valkoisten tulkinnat, muistot ja muistamiset tavat, tasapuolisesti ja -painoisesti. Heimo ottaa analyysissaan huomioon sosiaalisia aspekteja, kuten paikkakunnan sosiaalisen rakenteen ja dynamiikan. Tämän kautta muodostuu yhteys myös työväenhistorian tutkimukseen. Vaikka sosioekonomiset ja poliittiset tekijät ovatkin tutkimuksessa esillä lähinnä aineiston merkityksien ja paikallisuutta korostavan näkökulman taustalla, avautuu niiden kautta mielenkiintoinen näkökulma työväestön ja muiden sosiaalisten kerrostumien erilaisiin käsitys- ja kokemistapoihin Sammatissa ja vuoden 1918 sotaan liittyen.

Heimon tutkimusotteessa painottuu empiria; aineisto on hyvin laaja ja tutkimus etenee sen ehdoilla. Tutkimuksen teoreettinen anti on niukempi, sillä siihen ei sisälly selkeärajaista teoreettista viitekehystä. Heimo kyllä käy läpi tutkimuksensa aiheisiin ja näkökulmiin liittyvää teoreettista ajattelua ennen analyysiaan, mutta paikoitellen nämä teoriat jäävät  irrallisiksi tutkimuksen analyysiosioihin nähden. Tutkimuksessa ei myöskään ole selkeästi rajattua analyysimenetelmää, sillä Heimo operoi analyysissaan erilaisten perinteisten laadullisten menetelmien, kuten esimerkiksi teema-analyysin, avulla. Vakiintuneisiin menetelmiin tukeutuminen ei ole selkeän aineistolähtöiselle tutkimukselle haitaksi, koska Heimon tutkimuskysymykset liikkuvat niin konkreettisella tasolla, että niiden tavoittaminen ei vaadi spesifisien teorioiden soveltamista vaan ennemminkin laajan aineiston tuntemusta ja empiiristä silmää. Tämä johtaa siihen, että Kapina Sammatissa–tutkimuksen teoreettinen anti on niukka, sen vahvuuksien ja antien kiinnittyessä ennen kaikkea tutkimuksen kautta avautuvaan empiirisen tutkimuksen prosessialisuuksiin, aineistokysymyksiin ja tuloksiin.

Laajan aineiston avulla Heimo muodostaa kuvan sammattilaisen, vuoden 1918 sotaa käsittelevän muistitiedon erityispiirteistä ja vuorovaikutuksellisuudesta muihin aineistoihin ja diskursseihin.  Nämä erityispiirteet näyttäisivät heijastuvan parhaiten sotaa koskevissa erilaisissa – moninaisissa ja dynaamisissa – kollektiivisista käsitystavoista, jotka Heimo taiten tavoittaa. Vaikka tutkimukseen sisältyy paljon muutakin aineistoa kuin muistitietoa, on se – lähinnä haastatteluaineisto ja kertomukset – tutkimuksen keskeisin aineisto. Ammattitaitoisen empiirisen otteen ja työskentelyn ohella Heimon tutkimuksen vahvuus onkin nähdäkseni laajan, kontekstualisoivan tutkimusrakenteen kautta avautuva näköala muistitiedon paikallisuuteen, prosessuaalisuuteen ja dynaamisuuteen, niin vuoden 1918 sodan kontekstissa kuin laajemminkin. Heimon tutkimus kuvaa muistitiedon rakentumista, välittymistä ja dynaamisuutta sekä näihin vaikuttavia, tutkimuksessa luonnollisesti korostetun paikallisia kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä onnistuneesti.

Katso myös näitä:

  • Elore 2/2010 Anne Heimon Lectio praecursoria Turun yliopistossa 8.5.2010: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia.
  • Työväentutkimus 2010 (sivut 70-72):  Tiina Kinnunen, Elävä kertomus, muisti ja menneisyys. Arvio Anne Heimon väitöskirjasta.

Andreas McKeough

Työväenhistorian Nettiradiossa: Punaorvot 1918

Työväenhistorian nettiradion uusimmassa ohjelmassa käsitellään vuotta 1918 ja sen seurauksia lapsille.  Mervi Kaarninen kertoo ja keskustelee kirjastaan Punaorvot 1918. Puhuttajana Hannu Taanila. Keskustelu on nauhoitettu Työväenliikkeen kirjaston Puhujaseuran tilaisuudessa 17.12.2009

Kuuntele tästä

[audio:http://www.valt.helsinki.fi/optek/luennot/yhis/thpts/puhujaseura/punaorvot.mp3]

tai Odeo-Työväenhistorian nettiradio

Työväentutkimus 2008

 tt2008.jpg

Työväentutkimus -vuosikirja 2008  julkistettiin eilen (24.11) Työväenliikkeen kirjastossa.  Lehden toimitus on Erkki Vasaran johdolla ahkeroinut taas kerran tuhdin paketin: 16 artikkelia, graduesittelyjä ja kirja-arvosteluja sekä laaja Tiedonkierto osuus, yhteensä 146 sivua.

Artikkeleista 12 käsittelee vuosikirjan teemaa, kevään ja kesän 1918 tapahtumia.  Esillä ovat niin kirkko, terrori kuin kansanperinnekin, naiskaartit ja punaorvot, elokuva- ja valokuvakerronta, kansakunnan traumat ja sotatulkinnat.  Muissa artikkeissa tutkaillaan Varkauden lakkoa 1922,  Karl Marxia, Love Recordsia sekä etsitään työväen jälkiä Berliinistä.

Lehti kolahtanee jo tällä viikolla tilaajilleen ja verkkoversiokin ilmaantunee kohtapuoliin osoitteeseen
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/ttindx.html
Tuossa ei ole kirjoitusvirhettä vaikka niin saattaisi luulla.

Ympäristötaidetta Helsingin Kivinokassa

luontopolku.jpg

Helsingin Kivinokassa on 28.9 asti  ilmainen, jo kuudetta kertaa järjestetty ympäristötaidenäyttely. Tämän vuoden teema on 1918 – Linnut. Mukana on parikymmentä taiteilijaa, joiden väliaikaiset teokset on aseteltu luontopolun varrelle.

Kivinokan ulkoilu- ja virkistysalueen sijaitsee Helsingissä Vanhakaupunginselällä Kulosaaren ja Herttoniemen metroasemien välissä. Kulkuyhteydet Kivinokkaan: Metro Herttoniemeen tai Kulosaareen; bussi 16 Herttoniemeen, josta noin kilometrin kävelymatka (HPY karttasivu 53/77-89,90).

hyvaksikaytetyt.jpg

Otto Santala: Hyväksikäytetyt. Kuvia vuoden 1918 lapsisotilaista (kuva: Riitta Oittinen)

Kivinokka, ympäristötaidenäyttelyt

Lisätietoja Kivinokasta ja alueen kartta täällä

horte-garner.jpg

Hanne Horge-Garner (kuva: Riitta Oittinen)