Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008
FL Kaisu Kortelainen (Joensuun yliopisto):
Väitöskirjatutkimukseni kohteena on Joensuussa sijainnut Penttilän saha, joka toimi vuosina 1871–1988. Aloitin kenttätyöt jo vuonna 1989 eli noin vuosi sen jälkeen, kun teollisuuslaitoksen toiminta lakkautettiin. Haastattelin silloin entisiä sahatyöläisiä perinteentutkimuksen pro gradu –tutkielmaani varten, joka valmistui vuonna 1992. Vuosina 1994–1995 tein lisää haastatteluja ja myöhemmin jatkoin aiheesta tehden lisensiaatintutkielman, joka valmistui vuonna 2003. Kenttätyö samalla alueella ja osittain samojen ihmisten parissa on jatkunut muutamien vuosien välein tähän päivään saakka. Suullinen haastattelupuhe on tutkimukseni keskeisaineistoa, mutta sen lisäksi olen koonnut myös muita haastateltavien muisteluaineistoja. Nämä kirjoitetut tekstit, kartat ja valokuvakertomukset ovat esimerkkejä siitä, miten monella tavalla muistelukertomuksia voidaan tuottaa. Kenttätyön aikana Penttilä ja haastateltavien elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua monella tavalla. Niin on käynyt myös tutkimuksen tavoitteille ja omille käsityksilleni muistelukerronnasta.
Tutkimuksessani keskeisiksi aiheiksi nousivat kertojien käsitykset ajasta ja paikasta sekä vallasta, vastuusta ja yhteishengestä. Tuon väitöskirjassani esille kerronnasta hahmottuvia erilaisia aikakehyksiä ja kuvaan sitä, miten lineaarinen, syklinen ja yksittäisiin tapahtumiin kiinnittynyt aika esiintyvät muistelukertomuksissa rinnakkain. Pohdin myös sitä, mikä on kertojille, työläisperheille ja sahayhteisölle relevantti oma aika. Tarkastelen työssäni muistellun paikan merkityksiä, toisin sanoen sahayhteisön rajoja, paikan muuttumista, sen tuntemista ja kokemista. Nostan esille myös kolme muistelulle tehdasyhteisölle ja työläisidentiteetille keskeistä kerronnan teemaa: valta, vastuu ja yhteishenki. Nämä ovat kerronnan teemoja, joissa yhteisöllisyys ja työläisyys nousevat keskeisinä esille, tai jotka määrittävät niitä. Tehdasyhteisön hierarkkinen järjestys, politiikka ja ay-liike, työ, asuminen, vapaa-aika, koti, naapuruus, työura, ammattitaito, sukupuoli, perhe ja yhteisön ulkopuoliset ovat aiheita, joissa näistä asioista keskustellaan. Tehdastyöläisyyden periytyminen on tässä aineistossa usein esillä, koska monet kertojat ovat toisen tai kolmannen polven penttiläläisiä. Monet haastatelluista miehistä ovat perineet konkreettisesti isänsä työtehtävän tehtaalla. Kaikkia näitä edellä mainittuja kerronnan aiheita leimasi muutos ja sen merkitykset. Erityisesti se tulee esille elämäntavan muuttumisena sekä sahan lakkauttamisen jälkeen tapahtuneina muutoksina Penttilän ympäristössä ja alueen identiteetissä.
Yksi tavoitteeni on ollut hahmottaa sitä, mitä muistelukerronta kuvaa ja miten se välittää työläisten kokemuksia elämästään tehdasyhteisössä. Tähän olen ottanut avukseni tilan käsitteen keskittyen erityisesti merkityksellisen tilan hahmottamiseen. Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyin jakamaan käsitteen kahteen: elettyyn tilaan ja muistitietoaineissa esitettyyn tilaan. Eletty tila hahmottuu reaalisessa havaitussa ajan ja paikan kokemuksessa, kenttätyöni aikana eletyssä Penttilässä ja muutoksessa. Se on tila, jota olen myös itse ollut kokemassa ja jakamassa haastateltavieni kanssa. Esitetty tila hahmottuu tutkimuksen aineistoissa. Siinä korostuu havaitun sijasta tilan konstruktiivinen luonne, ja sitä tarkastelen ulkopuolisena muistelukerronnan tulkitsijana. Eletty tila ja esitetty tila ovat limittyneet toisiinsa, koska kerronta on aina kiinni nykyisyydessä ja kerrontatilanteessa. Ajattelen, että eletty tila on esitetyn tilan tuottamisen ja tulkinnan konteksti. Eletyn ja esitetyn tilan välinen yhteys on joustava, ja siihen vaikuttavat kerrontatilanne ja se mistä kerrotaan.
Seminaariesitelmässäni keskityn siihen, miten nämä penttiläläisten kokemusten välittymisessä keskeiset ulottuvuudet – eletty ja esitetty – nousivat esille tutkimusprojektissani ja erilaisissa muisteluaineistoissa. Näytän esitykseni aikana esimerkkejä haastateltavien tuottamista visuaalisista aineistoista, valokuvista ja kartoista.
Gia Virkkunen väitteli viikko sitten lauantaina ( 9.10.2010) Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “”Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin.” – Köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla”. Ne jotka eivät ehtineet väitöstilaisuuteen voivat kuunnella väitöskirjaan sisältyviä ajatuksia radiosta.