Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin
Työväki ja kokemus 18.8.2008, Kiljavanranta, Nurmijärvi
Ulla-Maija Peltonen
dosentti Helsingin yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos
arkistonjohtaja, SKS Kirjallisuusarkisto
Ns. uudet historiat: mikrohistoria, muistitietotutkimus ja naishistoria ovat nostaneet esiin kysymyksen laadullisten aineistojen merkityksestä tutkimukselle.Virallisen ja julkisen tiedon rinnalla kulkee ns. toinen tieto, jota voidaan kutsua hiljaiseksi tiedoksi, vastatiedoksi ja heikoksi tiedoksi. Hiljainen tieto viittaa muun muassa kokemukseen, johon ihmiset käytännöissään nojaavat, mutta joka on vaikeasti selitettävissä ja tulkittavissa.
Miten ihmiset ilmaisevat itseään ja omaa menneisyyttään? Kokemukseen liittyy olennaisena osana muisti ja muistaminen, jossa voidaan jaotella kaksi kerrostumaa: Historiallinen kokemus (tunnemuisto), joka liittyy mentaalisiin syväraketeisiin ja historiallinen tietoisuus (harkittu muisto), joka liittyy ideologioihin. Mitä kokemuksellinen tieto on? Millaisin kysymyksenasetteluin ja tutkimuskäsittein kokemuksellinen on mahdollista tavoittaa?
Muistamiseen liittyy aina tulkinta. Kenen kokemuksia, kenen muistia ja muistamista, kenen tietoa ja traditioita viime kädessä tutkimme? Arvostelua on esitetty esimerkiksi siitä, että kokemuksista lähtevä historia unohtaa ne pakot, rajoitukset ja prosessit, jotka vaikuttavat ihmisten valintoihin ja tulkintoihin menneestä heidän tiedostamattaan.
Tutkimuksen haasteena on laadullisesti informatiivisemman tiedon tavoittaminen aikaisempaan nähden. Se edellyttää monitieteistä lähestymistapaa ja kokonaisvaltaista näkökulmaa. Miten yhteisesti merkitsevä, jaettu menneisyys avautuu käsitteiden kokemus ja kokemuksellisuus, muisti ja muistaminen avulla. Käytän aineistoesimerkkeinä muistitetoa 1918 sisällissodasta ja Stalinin ajan vankileireiltä sekä kaunokirjallisuudesta. Haasteellisin tehtävä: uskottava tulkinta jää aina kuitenkin tutkijalle.