Kimmo Rentola YLE Puheessa vasemmiston puoluehistoriasta

Tiistaina 2.2.2011 Radio YLE Puheen ohjelmasarjassa Suomalaiset puolueet oli vuorossa Vasemmistoliitto ja sen edeltäjät:

“Länsieurooppalaisten monipuoluedemokratioiden joukossa Suomi kuului 1900-luvulla Italian ja Ranskan ohella niin sanottuihin vahvan kommunismin maihin. Sotienjälkeisessä Suomessa kommunistien ja laitavasemmiston vaalikannatus oli vuosikymmenestä toiseen korkea, SKDL:n ollessa hetkittäin jopa parlamentin suurin eduskuntaryhmä. Nykyeduskunnassa laitavasemmiston perinnettä edustaa Vasemmistoliitto, joka perustettiin vuonna 1990, ja jonka juuret ovat syvällä suomalaisen kommunismin historiassa. Suomalaiset puolueet -sarjan ensimmäisessä jaksossa professori Kimmo Rentola kertoo suomalaisen kommunismin syntyvaiheista ja analysoi, mistä laitavasemmiston laaja kannatus aikoinaan kumpusi. Kimmo Rentolaa haastattelee Tapio Pajunen.”

Ohjelman kesto 39:07 min.

Ohjelmaa voi kuunnella YLE Areenan kautta eikä sille ole määritetelty poistumispäivää (“Poistuu: Esitysaikaa ei rajattu”). Ohjelmaa voi kuunnella myös ulkomailta käsin.

16. joulukuuta

Kansan Joulu oli S(uomen)K(ansan)D(emokraattisenL(iiton) joululehti. Tuolla nimellä se ilmestyi 30-vuotta, vuosina 1951-1980.

Joulu ja joulukuusi näyttävät lopultakin saapuneen myös kaupunkiin. Tai ainakin kaupungin laidalle työväestön mataliin tölleihin. Aivan valtaosa vanhemmista joululehtien kansista kiinnittyi lumiseen maaseutuun.

Paljon muuta jouluista lehden sisältä ei sitten löydykään. Kahvilaiva Herakleen matkassa seilataan maailman meriä (Vain merimies voi tietää…). Näyttelijä Raakel Laakso kertoo mieluisista osistaan eri näytelmissä. Lukijoille tarjotaan J. Segelin, Alan Maxin ja A.H. Tammsaaren kertomukset. Mutta vain Sulo Kivisen avausruno Aattoiltana viittaa jotenkin jouluun ja tietysti ah niin lumiseen maaseutuun.

Jokin muukin lehdestä puuttuu: yllätys, yllätys Neuvostoliitto. Tuontifirmojen mainoksia on kyllä muutama, mutta muuten ei yhtään kirjoitusta sosialismin saavutuksista. Voitto Raatikainen kyllä mainitsee Neuvostoliiton (ja myös Unkarin sekä Tsekkoslovakian) urheilijoiden hyvän panoksen kesän yleisurheilun EM-kisoissa, erityisesti Vladimir Kutsin mahtavan suorituksen 5000 metrillä, mutta kyse ei ole sosialismin vaan urheilijoiden saavutuksista. Neuvostoliiton puuttumista alleviivaa vielä se että lehdessä julkaistiin kiinalainen satu ja kuvakavalkadi Joulupukki ja kevään keijut Kiinan lasten uuden vuoden juhlassa. A.H. Tammsaarekin oli vain Tallinnassa asuva kirjailija. Vielä lähes kaksi vuotta Stalinin kuoleman jälkeen tunnelma oli jotenkin odottava.

8. joulukuuta

dem_kansan_joulu.JPG

Demokraattisen kansan joulu 1945 oli SKDL:n päivälehden Vapaa Sanan joululehti. Kansikuva on kaiketi Tapio Tapiovaaran (TAPSA) tekemä, ainakin hänet mainitaan lehden graafisen ilmeen luojaksi.

Uusi rakennus on syntymässä, soihtu tekijän kädessä tuo valoa pimeyteen, jota valaisee myös jo hienoinen valonkajo itäisellä taivaalla. Symboliikkaa kuvasta ei ainakaan puutu, tosin kovin jouluista se ei ole. Jos ei sitten pahnoilla istuva äiti, rinnoillaan vastasyntynyt lapsi, johonkin viittaisi.

Kansien sisältäkään ei juuri viittauksia jouluun löydä. Se kuin kavalkadi kuka kukin on uudessa kansandemokraattisessa liikkeessä. Kirjoittajina esiintyvät Hertta Kuusinen, Yrjö Leino, Reinhold Svento, Ville Pessi, Tyyne Tuominen, Matti Huhta, Yrjö Enne, Mauri Ryömä, Yrjö Räisänen, Kaisu-Mirjami Rydberg, Raul Palmgren.

Kirjoittajien katse suuntautuu jotenkin yllättävästi menneisyyteen, historiaan ja ja luokkataistelun opetuksiin. Palmgren kirjoittaa sodanaikaisista vankilavuosistaan, Leino työläisten ja talonpoikaiston liitosta. Opetusministeri Johan Helo esittää ensimmäisenä valtiovallan tervehdyksen: “Joulu juhlana edellyttää demokratian voitto”. Kaikki vakavaa ja asiallista.

On sentään jotain jouluistakin: Arvo Turtiaisen viiden sivun mittainen runoelma “Joulutarina taivaan enkeleistä, Pyhästä Pietarista, Herra Jumalasta ja ihmisten murheesta jouluna 1942“. Se loppuu tänä joulunakin ajankohtaiseen teemaan:

turtiainen_runo.JPG

Jos “atoomipommin” ja “atoomien” sijaan laittaa ilmastonmuutoksen ja teollisen yhteiskunnan hillittömän energiantarpeen, jotka jo sulattavat “napapiirin jäätiköitä” niin runohan on aika osuva nykytilanteen kuvaus. Hiekka-aavikot tosin sen kuin laajenevat. Herra vaikuttaa kovin teknologia- ja edistysuskovaiselta, Pietari sen sijaan on epäileväisempi ja kapinallinenkin. Arvo Turtianen? – hm, noo hän tuntuu jotenkin olevan epäilevän Pietarin kannalla.