Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008
Lauri Keskinen
Turun yliopisto
On selvää, että sosiaalistuminen mihin tahansa aatteeseen on pitkäkestoinen prosessi, joka alkaa varhaislapsuudesta, kodista ja yhteisöstä. Yleisesti katsotaan, että politisoituminen saavuttaa täyden mittansa 25 ikävuoden paikkeilla. Samaan ikävuoteen sijoitetaan myös – sattumaltako? – moraalisen kehityksen päätepiste. Tämä ikävuosirajaus mielessä olen rajannut väitöskirjani tutkimuskohteeksi työläisurheiluseuroissa tapahtuvan nuorten aatteellisen oppimisen. Pieni osa tutkimuksestani käsittelee virallisia aatteen levittämis- ja opettamistilanteita, kuten iltamia ja niissä pidettyjä puheita. Tutkimuksen pääpaino on nuorten omissa oppimiskokemuksissa ja epävirallisissa oppimistilanteissa. Hypoteesini onkin, että virallista opettamista tehokkaampaa oli vertaisryhmissä oppiminen – ja etenkin tiedostamaton oppiminen.
Olen rajannut tarkasteluni koskemaan urheiluseurassa vietettyä aikaa, koska se muodosti erittäin tiiviin, aatteellisesti homogeenisen ja vertaisryhmiltään vahvan ympäristön, joka vaikutti nuorten aatteelliseen kasvuun noin kymmenennestä ikävuodesta eteenpäin. Urheiluseuraympäristöllä ja siellä sidotuilla suhteilla oli siis merkittävä vaikutus nuoren elämään. Lisäksi urheiluseura tarjoaa ympäristön, josta voi poimia erilaisia aatteen oppimistilanteita, niin virallisia kuin epävirallisiakin. Yksi esimerkki epävirallisesta on urheilutovereiden aatteellisesti latautunut puhe pukuhuoneissa tai kentän laidalla. Vertailun vuoksi on hyvä tarkastella myös virallisia tilaisuuksia ja niille asetettuja tavoitteita.
Tällä hetkellä suunnittelen aiheen tarkastelua tapaustutkimuksena. Yksittäisiksi tapauksiksi valitsen työläisurheilijoita, joilta on jäänyt dokumentteja aatteellisesta kokemuksesta urheiluseurassa. Tähän sopivat tunnetut urheilijat, kuten Tapio Rautavaara, Hannes Kolehmainen jne. Tutkimukseni yhdistelee vahvasti kasvatustieteitä, sosiologiaa ja historiaa. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat oppimisteoriat, joilla tulkitsen oppimiskokemuksia. Tutkimukseni on rajattu löyhästi 1900-luvun kolmeen ensimmäiseen vuosikymmeneen, kun työläisurheiluseuroja perustettiin kasvavassa määrin, kansalaissota vaikutti mielipiteisiin ja TUL perustettiin ja se alkoi järjestää virallista valistusta.
Aihettani voi pitää vastineena niille tutkimuksille, jotka näkevät työväenaatteen levittämisen toimivan urheiluseuroissa ”automaattisesti”, ts. aatteelliset opit omaksutaan juhlapuheista ja julistuksista lähes kyseenalaistamatta. Lisäksi työläisurheilututkimus on pahasti sivuuttanut aatteellisuuden. Iltamia ja propagandaa sekä muita aatteen levittämistapoja toki tutkitaan, mutta niiden vastaanottoa ja henkilökohtaista kokemusta ei. Tutkimusaiheeni liittyy lähemmin työväenkulttuuriin kuin työläisurheiluun. Lähellä tutkimusaihettani on mm. Elina Väätäinen tutkimuksellaan Työväenkulttuuri osakulttuurina, Martti Kempas tutkimuksellaan Pyhä urheilu, Pirjo Kaihovaara tutkimuksellaan Juurella lipun punaisen, Vesa Kurkela tutkimuksellaan Taistojen tiellä soiteltiin – ja soiton tahdissa tanssittiin ja tuoreimpana Kirsti Salmi-Niklander tutkimuksellaan Itsekasvatusta ja kapinaa.
