Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008
FM Jarkko Liedes
jarkko.liedes@helsinki.fi
Christopher Laschin mukaan 1800-luvun työväenliikkeen ja työväenkulttuurin tutkijat ovat erimielisiä monista kysymyksistä lukuun ottamatta yhtä yleisesti tunnettua tosiasiaa: Työväenliikkeitä teollistumisen ensimmäisinä vuosikymmeninä hallitsivat taitavat käsityöläiset, eivät tehdastyöläiset. Miksi? Tähän pyrin esittämään alustavia vastauksia sekä kartoittamaan näkökulmia, joista kysymystä voisi lähestyä.
Työn tutkimuksessa käsityöläiset nousivat tutkimuksen keskiöön 1970-luvulla vuosikymmentä aikaisemmin mm. englantilaisten marxilaisten tutkijoiden E.P. Thompsonin ja Eric Hobsbawmin julkaisemien sosiaalihistoriallisten tutkimusten vanavedessä. Kuuluisassa teoksessaan Englannin työväenluokan synnystä Thompson esittää, että työväenluokka syntyi prosessissa, jossa uusi teollisuus törmäsi jo olemassa olevaan yhteiskuntaan traditioineen, ideologioineen ja valtasuhteineen. Thompson korostaa työtätekevien omaa aktiivista roolia tässä prosessissa, jossa vanha oli mukana synnyttämässä uutta. Itseäni kiinnostaa erityisesti, mikä oli käsityöläisten rooli tässä poliittisessa prosessissa.
Tässä esitelmässä pyrin osoittamaan käsien poliittisen painoarvon. Käsillä on tehty paitsi työtä ja käsityötä myös rakennettu ja jälleenrakennettu kansakuntaa. Kädet ovat olleet sekä sosiaalisesti että sukupuolen mukaan politisoituneet. Varsinkin naisten käsiä haluttiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kontrolloida eri tavoin työväenliikkeen ulkopuolella. Käsityöläiset ovat olleet useassa maassa työväenliikkeen alkuunpanijoita. Käsityöläisten yhteiskunnallinen valveutuminen ja liikkuvuus sekä taloudellinen ja poliittinen järjestäytyminen juontaa juurensa jo keskiajalle kuten mm. Emmanuel Le Roy Ladurie on mikrohistoriallisissa klassikkoteoksissaan osoittanut. Keskiaikaisia käsityöläisten ammattikuntia ei kuitenkaan voida suoraan pitää työväenliikkeen edeltäjinä.
Käsityöläiset liittyvät mielenkiintoisella tavalla myös suomalaisen työväenliikkeen ja sosialismin alkuvaiheeseen. Työväenliikkeen johtohahmoista mm. Eetu Salin ja Yrjö Mäkelin olivat suutareiden poikia ja itsekin suutareita toimien Väinö Linnan esikuvana myös Pentinkulman räätäli Halmeelle. Käsityöläiset ovat aina olleet alttiita uusille tuulille ja kuulleet monenlaista kiertävässä ja asiakaslähtöisessä ammatissaan. Juuri kiertävä käsityöläisammatti tarjosi oivan keinon agitointiin. Pyrin vastaamaan kysymykseen, miksi juuri käsityöläinen itsenäisenä ammatinharjoittajana tahtoi omaksua 1900-luvun taitteen Suomessa työläisen arvomaailman. Teoreettisen viitekehyksen käsityöläiskäsien tarkasteluun työväenliikkeen syntyvaiheessa tarjoaa lähinnä ruumiin fenomenologia.
Ulla Aatsinki väittelee Tampereen yliopistolla 14.2.2009 aiheesta Tukkiliikkeestä kommunismiin. Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918.