Abstrakti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaariin 18.–19.8.2008
Sami Suodenjoki, FM
Historiatieteen ja filosofian laitos, Tampereen yliopisto
Valmistelen väitöskirjaa työväestön järjestäytymisestä ja vuoden 1905 suurlakon murroksesta suomalaisessa maaseutuyhteisössä. Tutkimuskohteeni on lounaishämäläisen Urjalan pitäjän työväestö. Keskeisiä tutkimusongelmia on kolme:
Miten työväestö mobilisoitui ja organisoitui erilaisiin kansanliikkeisiin ja yhdistyksiin 1900-luvun taitteen molemmin puolin?
Miksi työläiset organisoituivat eli mitä olivat järjestäytymisen motiivit?
Millainen merkitys syksyn 1905 suurlakolla oli mobilisoitumiselle?
Syvennyn väitöskirjatyössäni myös sen työväestön osan kokemukseen, joka ei liittynyt työväenjärjestöihin. Työväenliike pysyi Urjalassa ennen suurlakkoa varsin pienen ihmisjoukon toimintana, ja suuri enemmistö maalaistyöläisistä suhtautui liikkeeseen joko hiljaisen myötämielisesti tai epäluuloisesti. Lisäksi liikkeen rivijäsenet ja sen ulkopuoliset antoivat liikkeeseen kuulumiselle hyvinkin omaleimaisia sisältöjä.
Suurlakon jälkeen työväenliikkeen kannatus kasvoi räjähdysmäisesti, niin että seuraavan vuoden loppupuolella peräti viidennes Urjalan aikuisväestöstä kuului työväenjärjestöihin. Äkillinen järjestäytymisvyöry vaikutti merkittävästi myös työväestön käsitykseen työväenliikkeen joukkovoimasta ja vaikutusmahdollisuuksista. Pyrin tutkimuksessani hahmottamaan sitä, miten suurlakko muutti paitsi työväenliikkeen jäsenten myös liikkeeseen kuulumattomien kokemusta poliittisesta toiminnasta. Jäsenmäärän lisääntyessä paine liittyä työväenjärjestöihin kasvoi, eikä työantajien ja säätyläisten painostuksella enää ollut aiempaa merkitystä liittymisen ehkäisemisessä.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on kiinnitetty varsin niukasti huomiota työväenliikkeeseen kuulumattomien työväestön kokemukseen. Myös liikkeen rivijäsenten käsitykset on helposti sivuutettu työväen historiaa luotaavissa tutkimuksissa, vaikka esimerkiksi työväestön käsityksiä sosialismin aatesisällöstä on ohimennen kommentoitu. Syynä tutkimuksen puuttumiseen on se, että rivijäsenten ja etenkin liikkeen ulkopuolelle jääneiden työläisten kokemukseen on työväenjärjestöjen pöytäkirjojen kaltaisten lähteiden avulla vaikea päästä kiinni. Kokemuksesta voi saada kuitenkin vihjeitä esimerkiksi sanomalehtien paikalliskirjeistä sekä muistelu- ja kansanperinneaineistosta. Hedelmällisiä avauksia tähän suuntaan on tehnyt Raimo Parikka kommentoidessaan Risto Alapuron Suomen synty -tutkimusta. Työväestön kokemusta paikallistasolla on pyrkinyt tavoittamaan muun muassa Kirsti Salmi-Niklander väitöskirjassaan käyttämällä yhtä erityistä lähdetyyppiä, käsinkirjoitettuja lehtiä. Selittäessäni Urjalan työväestön järjestäytymisen motiiveja tukeudun myös verkostotutkimukseen, jota on viime vuosina hyödynnetty Suomessa entistä enemmän työväenhistorian tutkimisessa.