Tällä kurssikerralla harjoittelimme ruutukarttojen tekoa ja uuden tiedon tuottamista tietokantaan maantieteellisiä kohteita hyödyntämällä, sekä rasteriaineistojen kanssa operoimista. Tutustuimme myös pistemuotoisiin aineistoihin, sekä piirtämiseen QGIS:ssä rasterikartan avulla.

Ruudukon tekoa

Edellisillä kerroilla olemme tunneilla harjoitelleet lähinnä koropleettikarttojen esittämistä. Yksi tapa esittää tietoa on myös ruuduista koostuva tietokanta, jonka avulla kerättyä tietoa voi visualisoida tavallisena teemakarttana.
Ensimmäiseksi loimme QGIS:ssä ruudukon, jossa jokainen ruutu oli saman- ja halutun kokoinen. Kartassa ruudut edustavat neliökilometrin  kokoista aluetta. Ruudukon tekeminen oli helppoa, ainoa missä piti olla tarkkana, oli oikean ruudun koon valitseminen, jotta sain ne esitettyä neliökilometrin kokoisena.

 

Ruudukosta syntyy samanlainen tietokanta kuin mistä tahansa vektoritietokannasta, joten valmista ruudukkoa voi käyttää sekä tiedon keräämiseen että sen esittämiseen.

Halusin tällä kurssikerralla esittää nuorten (18 – 25v.) asuinpaikan sijoittumisen pääkaupunkiseudun alueella. Kuvassa 1 on tilanne, jossa väkimäärän tilastoa ei oltu vielä yhdistetty tekemääni ruudukkoon. Tilanteen jälkeen tallensin ruudukon omana tasonaan, jonka jälkeen tallensin väkimäärän aineiston myös omana tasonaan.
Valitsin tallennettavaksi “asyht” nimisen sarakkeen, johon sisältyi kaikki asukkaat alueella, sekä ikävuodet 18 – 25. Aineistossa jokainen ikäsarake vuodesta 0 vuoteen 25 oli merkitty erikseen, joten jotta sain vertailtua koko väestömäärää tuohon ryhmään, tuli minun yhdistää kyseiset ikävuodet (18 – 25), ja luoda uusi sarake, joka sisälsi uudet yhteenlasketut tiedot.

Ruutukarttojen vertailua

Kuvasta 2 on lopputulos, jossa esitän nuorten väestön absoluuttisen lukumäärän pääkaupunkiseudulla. Mielestäni kartta onnistui hyvin, ja esittää asiansa selkeästi. Kartasta on nähtävissä, mihin osiin pääkaupunkiseutua nuoret keskittyvät, mutta kartasta ei erityisemmin nähdä syitä, miksi asia on näin. Eemil Sillankorva blogissaan on tuonut karttaansa (kuva 1) juna-asemien ja metroasemien aineiston, joiden avulla hän on tulkinnut asuttujen rakennusten iän yhteyttä asemien läheisyyteen, jolloin Sillankorva on pystynyt tarkemmin tulkitsemaan asuinrakennusten yhteyttä niiden rakennusikään .
Omaan karttaani olisin voinut tehdä saman ja  lisätä juna-asemat, metroasemat, sekä korkeakoulujen kampukset, jotta karttaa katsomalla voisi entistä tarkemmin tulkita, millainen yhteys kouluilla ja hyvillä liikenneyhteyksillä on nuorten sijoittumiseen kartalla.

Ruudukoissa saamme esittää absoluuttisia arvoja siksi, koska ruudut ovat samankokoisia. Jos esimerkiksi koropleettikartoissa näyttäisimme absoluuttisia arvoja, pienemmät kunnat pinta-alaltaan olisivat vähemmän relevantin näköisiä, vaikka niissä saattaisi esiintyä suurempi väentiheys ja enemmän palveluita. Koropleettikartta tulee siksi aina suhteuttaa muuttujaan.
Ruudukkokartoissa ruudut ovat samankokoisia, jolloin absoluuttisten arvojen esittäminen sallitaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi aina viisasta. Siksi myös koropleettikartat ovat hyödyllisiä välineitä, kunhan käyttää fiksusti toista muuttujaa rinnalla.

Toisessa kartassa (kuva 3) esitän nuorten suhteellisen väestön osuuden kokonaisasukasmäärästä. Suhteellisia lukuja varten laskin kokonaisväestön määrän jaettuna nuorten määrällä. Tämän jälkeen kerroin saadut luvut sadalla, ja iskin luvut kartalle kuvaavissa väreissä. Kartta on selkeästi hajautetumman näköinen, kuin esitettäessä absoluuttisia arvoja, sillä kartasta ei voi niin helposti päätellä, mitä asuinseutuja nuoret suosivat. Toisaalta, absoluuttinen kartta näyttää ne alueet, joissa on tiivistä asutusta nuorten suosimina alueina, vaikka suhteellisesti jollain harvaan asutummilla alueella saattaa muihin ikäluokkiin verrattuna olla moninkertaisesti nuoria, mutta määrällisesti absoluuttiset määrät jäävät pienemmiksi ja näin ollen huomaamatta edellisessä (kuva 2) kartassa. Esimerkkinä mainitsisin Kivistön ja Östersundomin, jotka pistävät erityisesti silmään kuvassa 3, mutta toisessa kuvassa molemmat ovat haalea häivähdys vaaleanpunaista.

Tässä yhteydessä absoluuttisten arvojen esittäminen toimii mielestäni paremmin, kuin suhteellisten arvojen, sillä kuvassa 2 tulee selkeämmin esiin nuorten suosimat asuinalueet, sekä korkeakoulujen sijoittuminen pääkaupunkiseudun alueella, joiden läheisyydessä nuoret asuvat.

 

Rasteriaineistosta johdetut korkeuskäyrät ja rinnevarjostukset

Seuraavaksi siirryimme rasteriaineistojen kanssa operointiin. Aineistona toimivat Pornaisten alueen peruskarttalehti, sekä neljässä palassa oleva korkeusmalli, joka sisälsi korkeusinformaatiota samalta alueelta. Korkeusmallia kuvaava rasteriaineisto yhdistettiin toisiinsa, jotta saimme lisättyä korkeuskäyrät karttalehdelle.

Ensimmäiseksi tarkastelin Paikkatietoikkunassa, miltä alue näyttää ortokuvana ja vertasin sitä tuottamaani karttaan Pornaisten alueelta vinovalovarjosteen eli rinnevarjostuksen kanssa.

 

Kuva 4 (vas) kuvakaappaus Paikkatietoikkunasta Pornaisten alueelta ortokuvana. Kuva 5 (oik) kuvakaappaus QGIS ohjelmasta samalta alueelta rinnevarjostuksella. 

Rinnevarjostus on yksi tapa esittää korkeusmallin informaatiota, sillä se luo kolmiulotteisen vaikutelman tarkasteltavasta alueesta. Valmiin korkeusmallin avulla tehtävä oli helppo ja nopea. Kuten ylläolevista kuvista näkee, pinnanmuodot tulevat paljon selkeämmin esille rinnevarjostuksen avulla. Rinnevarjostuksen avulla voidaan tulkita helpommin esimerkiksi jääkauden jälkeisiä muodostumia, kuten Eemil Sillankorva on blogissaan todennut. Hän on rinnevarjostuksen avulla pystynyt tulkitsemaan kartalta de Geer -moreeniselänteet, joita tavallisesta ilmakuvasta ei pystyisi havaita.

Seuraavaksi tarkastelin Paikkatietoikkunan maastokartan korkeuskäyriä verrattuna QGIS:llä tuottamiini korkeuskäyriin.

Kuva 6 (vas) kuvakaappaus Paikkatietoikkunasta, jossa esitettynä Pornaisten aluetta maastokartalla korkeuskäyrien kanssa. Kuva 7 (oik) kuvakaappaus QGIS esitettynä sama alue tuotettujen korkeuskäyrien kanssa. 

QGIS:n korkeuskäyrien väliksi laitoin 5 metriä, jotka ovatkin huomattavasti harvemmin kuin Paikkatietoikkunan vastaavassa. Käyrät ovat vasemman puoleisessa kartassa paljon tiheämmin, mutta ne ovat eritelty korkeuden mukaan, jolloin ne eivät ulkonäöllisesti ole samanlaisia. Esimerkiksi 5 metrin korkeuskäyrä on ohuempi kuin 10 metrin vastaava korkeuskäyrä.

Lopuksi kokeilin yhdistää karttaan korkeuskäyrät ja rinnevalovarjosteen, jotta näkisin, miten se vaikuttaa kartan luettavuuteen.

Kuva 8. Kuvakaappaus QGIS ohjelmasta rinnevalovarjosteen ja korkeuskäyrien kanssa. 

Mielestäni kartassa luettavuus on miellyttävämpi ja havainnollistavampi, kun mukaan on liitettynä rinnevalovarjoste.  Kartassa on ikäänkuin syvyyttä, jota tavallisilla korkeuskäyrillä on vaikeampi saada.

Viittaukset

Sillankorva, E. (9. Helmikuu 2022). Eemilin mantsa-blogi. Noudettu osoitteesta GIM 2022 seikkailut: https://blogs.helsinki.fi/sillanko/