Blogi on valmis!

Tervetuloa tutkimaan blogiani, joka vaeltelee ympäri maantieteen maailmaa aiheesta aiheeseen!

  1. Koropleettikartta MapInfolla
  2. Kartogrammi MapInfolla
  3. Afrikan konflikteja ja Suomen tulvia
  4. Resoluutioltaan vaihtelevat teinikartat
  5. Lentomelua ja putkiremontteja
  6. Valvontakameroita ja maanjäristyksiä
  7. Viimeistä kurssikertaa viedään – nyt tarvittiin omaa mielikuvitusta
  8. Ja vielä artikkelikin…
Ja kiitoksia niin Arttu-opettajalle kuin kaikille kurssitovereilleni! Teitte kurssista antoisan, miellyttävän ja monipuolisen. Oli myös ilo selailla muiden kurssilaisten blogeja!

 

Ja vielä artikkelikin…

Kurssin hommat eivät loppuneetkaan viimeisen kurssikerran töihin, vaan tuli vielä itsenäisesti kirjoittaa tiivistelmä Anna Leonowiczin artikkeli Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Mielestäni tämä työ sopiikin kurssin jälkimaininkeihin, koska tässä kurssilla harjoitetut asiat kertautuvat mukavasti.

Artikkelin mukaan kahden muuttujan koropleettikartta on hyödyllinen keino kartoittaa ilmiöiden alueellisuutta ja niiden korrelaatioita, mutta niissä on myös varjopuolensa. Esimerkiksi kartan lukijat saattavat ryhtyä etsimään turhia yhtäläisyyksiä ja kartasta voi tulla liian epäselkeä tai vaikeasti luettava. Lisäksi lukija lähtee usein helposti arvelemaan, että vahva korrelaatio tarkoittaisi aina syy-seuraussuhdetta. Niin ei kuitenkaan ole! Tarkoituksenmukaista onkin kiinnittää huomiota siihen, että kartan värimaailma sopii tarkoitukseen (tumma väri kuvaa ilmiön esiintymistä voimakkaana) ja toista muuttujaa kuvaavat pisteet tai diagrammi näkyvät hyvin ja selkeästi. Luokkia ei myöskään tulisi olla liikaa, omasta mielestäni sopivinta on jakaa kaksiulotteisen koropleettikartan alueet korkeintaan viiteen luokkaan. Yksiulotteisen kartan alueet voidaan kuitenkin mielestäni jakaa useampaankin luokkaan, sillä tuollaiset kartat ovat automaattisestikin selkeämpiä.

Koropleettikartta

Tätä kaksiulotteista koropleettikarttaa (Leonowicz Anna, 2006) selkeyttää paljon se, että kartalla on molemmissa kategorioissa vain kolme muuttujaa. Legenda on myös hyvin oleellinen tällaiselle kartalle, koska kaksiulotteisuus tuo kartalle lähtökohtaisesti yhdeksän eri väriä (3 x 3 = 9). Lisäksi kartalla näytetään frekvenssit. Yhdessä kategoriassa ei ole yhtään aluetta, joten kartalla on kahdeksan eri väriä.

Koropleettikartan tutkimusalue sijaitsee Puolassa. Kartalla toinen muuttuja on alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä ja toinen muuttuja maaseutuväestön osuus väestöstä. Tummansinisillä alueilla on paljon sekä alaikäisiä että maalaisia, kun taas valkoisella alueella molempia on vähän. Nämä yhteydet ovat kuitenkin sattumanvaraisia, näillä ei ole syy-seuraussuhteita. Tosin frekvenssikaaviosta suurimmat frekvenssit näyttävät, että Puolassa yleensä maaseudulla asuu paljon alaikäisiä. Huomaa myös vaaleanpunaiset alueet, joilla on paljon alaikäisiä mutta vähän maalaisia.

Artikkeli oli ihan luettava, joskin hieman teoreettinen varsinkin kun koropleettikartat ovat monella tavalla jo niin tuttuja minulle.

 

Lähteet:

Leonowicz, Anna (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. 42(1), 33-37. Polish Academy of Sciences, Institute of Geography and Spatial Organization.

Viimeistä kurssikertaa viedään – nyt tarvittiin omaa mielikuvitusta

Viimeistä kurssikertaa varten meidän tuli etukäteen miettiä, mistä aiheesta meinaa tehdä kartogrammin. Tämä vaati kyllä mielikuvitusta!! Minä päätin tutkia Euroopan turismia, koska matkailu on minulle melkoinen intohimo (en nyt tarkoittaisi sitä että matkailumaantieteilijäksi välttämättä ryhtyisin!!). Matkailun merkittävyyttä voidaan tutkia mm. tutkimalla tilastoja ulkomaalaisten viettämistä hotelliöistä, kuten minä tein. Hypoteesina minulla oli tässä, että Espanjan ja Ranskan merkitys matkailumaana olisi suuri mutta esimerkiksi Suomen merkitys vähäinen.

Kartogrammin tekeminen ei ollut yhtään hankalaa, kun meille näytettiin sivusto, josta löytyi tyhjiä, muunneltavia karttapohjia. Eri asia olisi ollut, jos käytössämme olisi ollut rasterimuotoinen bittikartta.

HotelMap

Ulkomaalaisten hotelleissa ja muissa majoitusliikkeissä viettämien öiden määrä vaihteli kesällä 2015 suuresti Euroopan eri maissa. Samoin ulkomaalaisten viettämien öiden osuus kaikista majoitusliikkeissä vietetyistä öistä.

Kesä-syyskuussa 2015 ulkomaalaiset viettivät tutkimukseen osallistuneissa Euroopan maissa yhteensä noin 450 000 hotelliyötä. Ulkomaalaisten viettämien hotelliöiden määrä oli selvästi suurin Espanjassa (noin 99 000 yötä) ja toisena tuli Italia (noin 67 000 yötä). Listan hännillä olivat Liettua ja Latvia, joissa määrä oli vain hieman yli tuhat yötä. Suomen sijoitus oli kuudenneksi alin (noin 1 900 yötä). Tutkimuksen ulkopuolella olivat mm. Irlanti sekä useimmat entisen Jugoslavian maat.

Ulkomaalaisten viettämien öiden osuus kaikista majoitusliikkeissä vietetyistä öistä oli suurimmillaan Kroatiassa (93 %), Islannissa (90 %) ja Kreikassa (88 %). Viimeisenä oli Romania (18 %) ja toiseksi viimeisenä Saksa (24 %). Suomi sijoittui kolmanneksi viimeiselle sijalle (29 %). Ruotsin vastaava osuus on vain marginaalisen määrän suurempi kuin Suomen.

Koska vain mielikuvitus on ollut rajana, kartogrammien aiheita on ollut monenlaisia maan ja taivaan väliltä. Mielestäni hyviä ja mielenkiintoisia aiheita on ollut muun muassa Mia Hyödynmaan, Reetu Jormakan ja Lauri Perkiön kartogrammeissa. Aiheet vaihtelivat Indonesian koulutustasosta Suomen kuntien suomenkielisyyteen ja Euroopan energiantuotantoon. Heidän kartogrammeistaan tuli tehtyä seuraavanlaisia päätelmiä:

  • Indonesiassa sijaitseva Jaava on maailman väkirikkain saari. Tällaisella ylikansoitetulla alueella suuri osa nuorista joutuu menemään heti peruskoulun jälkeen töihin. Indonesian harvemmin asutuilla alueilla asuvilla nuorilla on paremmat mahdollisuudet opiskella peruskoulun jälkeen. (Hyödynmaa M, 2016)
  • Perussuomalaiset on suomalaisen kantaväestön puolue, jonka kannatus on yli 14 prosenttia etenkin Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa sijaitsevissa maaseutumaisissa kunnissa. Lappi ei ole niin Perussuomalaisten luvattua aluetta, saati Ahvenanmaan ja Pohjanmaan rannikon ruotsinkieliset alueet. (Jormakka R, 2016)
  • Euroopan maista vain Ruotsilla ja Norjalla on vähintään 44,9 prosentin osuus energiasta tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä. Näissä maissa on myös eurooppalaisittain energiaveron osuus bruttokansantuotteesta melko merkittävä.

Paljon kiitoksia kaikille kurssitovereilleni ja Arttu-opettajalle!!! On tullut luettua monia hienoja blogeja ja viitattua niihin.

 

Viittaukset:

Hyödynmaa, Mia (2016). <https://blogs.helsinki.fi/hymihymi/> Luettu 8.2.2016.

Jormakka, Reetu (2016). <https://blogs.helsinki.fi/jore/> Luettu 8.2.2016.

Perkiö, Lauri (2016). <https://blogs.helsinki.fi/lauriper/> Luettu 8.2.2016.

Valvontakameroita ja maanjäristyksiä

Kuudennella kurssikerroilla tutkimme niin pientä kuin valtavaa aluetta. Aluksi lähdimme GPS-laitteen kanssa reippailemaan lähimaastoon pienryhmissä. Meidän ryhmä kartoitti valvontakameroita Kumpulan kampuksen lähialueille. Kampuksella oli aika paljon valvontakameroita, eritoten Exactumin takapihalla ja Dynamicumin pääovilla. GPS-laite oli aika outo: se mittasi koordinaatit oikein mutta korkeussuhteet usein selkeästi väärin. Selattuani työkumppanini Matilda Holkkolan blogia sain hyväksi onnekseni tietää, mikä niissä GPS-laitteen mittaamissa korkeuseroissa mättää:

Ymmärsin, että koska x- ja y-koordinaatti ovat tasokoordinaatteja (vaikka y kertookin ”pituudesta” tai korkeudesta), ne mitataankin ikään kuin vaakasuoralta tasolta (tässä tapauksessa maanpinta), mutta korkeutta on vaikeampaa mitata tarkasti satelliittien avulla.

Kurssilla harjoiteltiin myös geokoodaamista. Geokoodasimme niin tutkimamme valvontakamerat kuin valmiissa aineistossa olleet Helsingin rahapelikoneet. Geokoodaaminen ei nyt enää muistu niin helposti mieleen, kun meille selitettiin se prosessi välillä niin nopeasti että kärryiltäkin tuli pudottua. Tosin minä tein silloin edellisiltä kurssikerroilta tekemättä jääneitä rästihommia. Joten tällä PAK-kurssilla täytyy näköjään olla yhtä hereillä nopeine reflekseineen kuin jalkapalloa pelatessa.

Lopuksi siirryimme siihen valtavan alueen tutkimiseen. Meille oli varattu maailmankartta, ja tarkoituksenamme oli kartoittaa maanjäristyksiä, tulivuoria ja meteoritörmäyksiä. Minä esitin kartalla elinaikanani (30. lokakuuta 1995 lähtien) tapahtuneet maanjäristykset, joiden voimakkuus oli yli 6 momenttimagnitudia. Yli 20 vuoden aikana ehtii tapahtua lukuisia voimakkaita maanjäristyksiä, joten tätä tarkempaa karttaa en oikein saanut. Kuitenkin kartalla näkyy, että Tyynenmeren tulirenkaan Aasian-puoleinen osa on seismisesti maailman aktiivisinta aluetta. Afrikka taas on seismisesti rauhallinen alue.

VOIT AVATA MAANJÄRISTYSKARTAN TÄSTÄ. Voit löytää kartalta pari yli 9 MM:n maanjäristystä. Vihjeenä kerron, että ne sijaitsevat tosi lähellä toisiaan.

Earthquake-all

Earthquake-leg

Elinaikanani tapahtuneet maanjäristykset, joiden voimakkuus on yli 6 momenttimagnitudia.

Tatu Leppämäen elävä maanjäristyskartta (maanjäristykset 2001-2016) on mielestäni aivan loistava mestariteos, johon kannattaa tutustua! Siinä on hieno efekti, jossa näkyvät vuorollaan voimakkuudeltaan eriasteiset maanjäristykset.

Tämän enempää en valitettavasti saanut vielä toistaiseksi tehtyä. Yritin kyllä, mutta koordinaatit muuttuivat nolliksi siirtyessään Excelistä MapInfoon. Lisäksi yritin tehdä niitä karttoja niinkin myöhään, jolloin viimeinenkin kurssikerta oli ohi ja Arttu ei ollut enää neuvomassa niin helposti. Aiemmin en ollut kyllä millään ehtinyt hoitaa hommaa, sillä toisella kurssilla oli käynnissä runsaasti aikaa vievä urakka – nimittäin geomorfologisen kartan tekeminen. MapInfo on siis joiltain osin virheellinen ohjelma. Esimerkiksi Kanerva Matveisen blogissa on ansiokkaasti useita maailmankarttoja muidenkin hasardien kuin maanjäristysten kartoittamiseen. Pisteet siis Kanervalle!

maanjäristykset-ja-tulivuorenpurkaukset-ROBINSON

Yli 8,0 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1899 lähtien ja tulivuorenpurkaukset 1964 lähtien (Matveinen Kanerva, 2016).

Matveisen kartalta näkyy, että voimakkaiden maanjäristysten tavoin tulivuorenpurkauksetkin keskittyvät Tyynenmeren tulirenkaan alueelle. Tosin monet tulivuorenpurkaukset ovat tapahtuneet valtamerten keskiselänteillä, missä maanjäristykset ovat yleensä pieniä. Jännältä vaikutti se, että kartan mukaan Ruotsissa on tapahtunut yksi tulivuorenpurkaus 50 viime vuoden aikana. Olen aina arvellut, ettei Ruotsissa ole tulivuoria. NOAA.n tulivuoritietokannan mukaan kyseessä on Lakagigarin tulivuorikaldera, joka sijaitsee Islannissa eikä Ruotsissa. Täten NOAA:n tietokannassa oli virhe. Kansainvälisissäkin tietokannoissa voi siis joskus olla virheitä.

 

Viittaukset:

Holkkola, Matilda (2016). <https://blogs.helsinki.fi/hcmatild/> Luettu 29.2.2016.

Leppämäki, Tatu (2016). <https://blogs.helsinki.fi/leppatat/> Luettu 29.2.2016.

Matveinen, Kanerva (2016). <https://blogs.helsinki.fi/kanervam/> Luettu 11.3.2016.

Lentomelua ja putkiremontteja

Viidennellä kurssikerralla jatkoimme taas pääkaupunkiseudun asuinolojen tutkimista. Ensimmäinen tehtävä oli löytää lentomelualueet, jotka Malmin pienkonelentokentän ympärillä ulottuivat kahden kilometrin säteelle kiitoradasta. Helsinki-Vantaan kansainvälisen lentokentän melu tuntuu taas vielä monen kilometrin päässä kiitoratojen päistä kapealla kaistaleella. Lentomelu onkin Vantaan kaupungin nettisivujen mukaan vantaalaiseen maankäyttöön keskeisesti vaikuttava tekijä, johon liittyy yhteiskunnallisia erimielisyyksiä. Meluisia ovat alueet, joiden päällä suoraan nousee tai laskeutuu lentokoneita. Tästä syystä esimerkiksi Petikko on meluisampi kuin Ilola, vaikka Ilola on huomattavasti lähempänä lentokenttää. Järkiperäisesti voisin päätellä juuri lentomelun johtaneen siihen, että Petikko on työpaikka- ja varastoaluetta, mutta Ilola asuinaluetta. Melualueet ovat kuitenkin Vantaan kaupungin nettisivujen mukaan huomattavasti pienentyneet konetekniikan ja lentomenetelmien kehittymisen ansiosta. Lentokoneet eivät nykyisin ole läheskään yhtä meluisia kuin vaikkapa vielä 1990-luvulla.

Lentomelualueista emme tehneet karttaa, vaan keskityimme yksinomaan aineiston analysointiin. Tulokset näkyvät seuraavassa taulukossa.

Malmin lentokentän melualue (2 km säde) Malmin lentokentän melualue (1 km säde) Helsinki-Vantaan lentokentän melualue
Asukasluku 57 615 8 892 33 789
Ruotsinkielisten määrä 1 305 187 1 124
Ruotsinkielisten osuus 2,3 % 2,1 % 3,3 %
Miehiä 27 282 4 187 16 748
Naisia 30 333 4 705 17 041
Sukupuolijakauma M/N 47,4 % / 52,6 % 47,1 % / 52,9 % 49,6 % / 50,4 %

Yllättävää oli se, että Helsinki-Vantaan lentokentän melualueella asuu enemmän ruotsinkielisiä kuin Helsinki-Malmin lentokentän melualueella, sillä yleisesti ottaen Helsingissä asuu väkilukuunkin suhteutettuna enemmän ruotsinkielisiä kuin Vantaalla. Tosin Helsinki-Malmin lentokentän melualue keskittyy lähinnä Malmille, Puistolaan ja Jakomäkeen, ja ruotsinkieliset ovat Emil Ehnströmin blogin mukaan enemmän keskittyneet Helsingin kantakaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Malmilla ruotsinkielisiä asuu melko vähän. Se taas ei ollut niin yllättävää, että Helsinki-Vantaan lentokentän melualueella oli vähemmän asukkaita kuin Malmin lentokentän kahden kilometrin säteelle ulottuvalla melualueella, sillä Helsinki-Vantaan lentokentän lähiympäristössä on ymmärrettävästi paljon harvaan asuttuja alueita.

Kurssiaineiston mukaan Malmin lentokenttäalueelle kaavaillaan asuinaluetta noin 25 000 helsinkiläiselle. Alueen pinta-ala olisi vain 1,1 neliökilometriä. Tällöin alueen väentiheys olisi noin 22 500 asukasta neliökilometrillä ja siten alue kuuluisi Helsingin tiheimmin asuttuihin alueisiin. Omasta mielestäni Malmin lentokenttää ei kannattaisi lopettaa, sillä se on kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus ja tärkeä lentoharrastajien keskuudessa. Jos taas alue tullaan rakentamaan täyteen asuntoja, alueelle tulisi mielellään olla juna- tai metroyhteys.

Jälkimmäisen puoliskon työ oli mielestäni ehkä mielenkiintoisempi. Siinä taas tuotimme mielenkiintoisia tutkimuskarttoja. Minulla oli tilaisuus tutkia, kuinka paljon pääkaupunkiseudulla tullaan lähivuosina tekemään putkiremontteja. Vuosina 1965-1970 rakennetuissa kerrostaloissa on juuri nyt sekä lähivuosina putkiremonttien aika, joten tällainen kartta tuli tehtyä. Remontoitavat pienkerrostalot näkyvät kartalla vaaleansinisinä plusmerkkeinä ja remontoitavat valtavat kerrostalot mustina pisteinä.

Kovin helppoa tämä ei vielä ollut. Query-valikon työkalujen käyttötaidot olivat jo päässeet unholaan, joten ne piti kerrata. Vastedes muistan ehkä jonkin aikaa paremmin, että vuosina 1965-1970 rakennetut talot lasketaan näin: 1964 < KAVU < 1971 – ei siis KAVU1965+KAVU1966+….+KAVU1970! MapInfo on niin monipuolinen ja meille vielä sangen uusi ohjelma, että eri työkalujen käyttötaidot unohtuvat helposti.

Putkiremontit

Vuosina 1965-1970 rakennetut kerrostalot pääkaupunkiseudulla asuntomäärän mukaan.

Mutta olisiko tähän pitänyt liittää vielä putkiremontti-indeksi? Tällaisen tekemiseen vaadittavat taidot taitavat meikäläiseltä olevan jääneet unholaan. Ei se teemakartan luominen tällaisissa olosuhteissa oikein onnistu – myönnän itsekin yrittäneeni sellaista, mutta tuloksena olikin plusmerkkien koropleettikartta. Relevanttia tietoa tästäkin tuli – tästä näkyy missä päin on paljon asuntoja, jotka pitää jättää putkiremontin takia. Kerrostalon koolla on siis paljon väliä!

Melkoisina “putkiremonttiklustereina” näkyvät Helsingissä erityisesti Kontula ja lisäksi Vuosaari, Herttoniemi, Laajasalo, Haaga ja Oulunkylä. Espoossa klusteroituminen näkyy Suvelassa ja Matinkylässä, kun taas Vantaalla Martinlaaksossa ja Simonkylässä. Kontulassa on siis erityisen runsaasti ja tiheästi vuosina 1965-1970 rakennettuja isoja kerrostaloja. Huomasitteko vielä yhden tummansinisen plussan Espoon syrjäisillä pohjoisperukoilla? Sen kohdalla sijaitsee Rinnekodin kehitysvammasäätiön toimipiste ja useampi asuntola. Ehkä yhteen sellaiseenkin on tulossa putkiremontti.

Putkiremontti-indeksi onnistui mielestäni hyvin Virva Norjalla – kannattaa tutustua hänen karttoihinsa!

Putkiremonttikartan lisäksi vaihtoehtoina ovat olleet uima-altaalliset asunnot ja koululaiset koulupiireittäin. Lukiessani PAKkilaisten blogeja taisin huomata uima-allaskartan olleen vaihtoehdoista suosituin. Hyvin onnistunut esimerkkiteos oli mielestäni ainakin Markus Sirviön uima-allaskartta.

 

Viittaukset:

Ehnström, Emil (2016). <https://blogs.helsinki.fi/ehem/> Luettu 29.2.2016.

Norja, Virva (2016). <https://blogs.helsinki.fi/novino/> Luettu 29.2.2016.

Sirviö, Markus (2016). <https://blogs.helsinki.fi/masirvio/> Luettu 29.2.2016.

Vantaan kaupunki. Lentomelu. <http://www.vantaa.fi/asuminen_ja_ymparisto/ymparistopalvelut/meluntorjunta/lentomelu> Luettu 29.2.2016.

Resoluutioltaan vaihtelevat teinikartat

Neljäs kurssikerta esitti meille rasterimuotoisen teemakartan tekemisen niksit. Meitä varten oli valmiina näppärä pääkaupunkiseudun karttapohja, jossa oli kerroksittain kuntarajat, rantaviivat ja vesistöt. Liitimme karttaan vielä taustakartan, joka oli kuin pääkaupunkiseudun opaskartta, sillä siinä näkyivät mm. tiet, metsät ja asuinalueet. Kartan tekeminen alkoi ruudukon tekemisellä MapInfon työkalumanagerin avulla, ja sitten kerättiin tietoa ruudukkoon. Työn puitteissa pääsin uudelleen kertaamaan asioita, joita tehtiin jo aiemmilla kurssikerroilla, mutta olivat jääneet jostain syystä unholaan. Vastedes pitäisi minun muistaa paremmin että tietokannan tyypin pitää olla “integer” EIKÄ “character”! Samoin laskutoimituksissa tulee useimmin laskea summaa EIKÄ arvoa! Lisäksi teemakartan luontivaiheessa EI tule olla “collect X” vaan pelkkä X, joka voisi olla vaikkapa teinien määrä pääkaupunkiseudun eri alueilla ja siitä minä teinkin rasterikartan.TEINI250

 

Teini-ikäisten (13-19 v) määrä pääkaupunkiseudulla. Ruudun esittämä alue on maastossa 250 m x 250 m.

TEINI500

Teini-ikäisten (13-19 v) määrä pääkaupunkiseudulla. Ruudun esittämä alue on maastossa 500 m x 500 m.

Tein siis kaksi resoluutioltaan erilaista karttaa, jotka esittävät millä pääkaupunkiseudun alueella asuu paljon teinejä, millä vähän ja millä ei lainkaan. Tässä piti tehdä luokka, jossa yhdistetään 13-, 14-, 15-, 16-, 17-, 18- ja 19-vuotiaat, sillä alun perin tietokannassa kukin niistä oli omassa luokassaan. Mielestäni harvemman resoluution kartta (500m x 500m) oli parempi varsinkin pienellä näytöllä katseltavaksi. Onhan siinäkin aika pienet ruudun esittämät alueet – vain neljäsosa neliökilometriä. Mutta sen kokoiset alueet ovat mielestäni juuri sopivia pääkaupunkiseudun kokoisen alueen tarkasteluun. Tiheämmän resoluution karttaa (250m x 250m) oli aika vaikea tulkita tietokoneen näytöltä, kun pienellä alueella voi olla suuretkin vaihtelut teinien lukumäärässä. Minun kanssani samaan mielipiteeseen yhtyy myös muun muassa Jasmiina Myllys, joka taas teki vanhusten (65 vuotta täyttäneiden) määrää esittävän kartan. Myllys esittää myös, että isotkin ruudut voivat olla ongelmallisia, koska niissä “alueelliset erot jäävät keskiarvojen ja summien jalkoihin”. Mutta tämän blogin harvemman resoluution kartassa ruudut eivät mielestäni todellakaan ole liian isoja.

Laatimieni karttojen mukaan teini-ikäisiä asuu Helsingissä paljon kantakaupungissa, Itä-Helsingissä ja Jakomäessä. Espoossa teinejä asuu paljon Espoon keskuksessa (en ihmettele, koska ne teinilaumat siellä ostarilla kun asuin siellä päin!!), Kivenlahdessa ja Matinkylässä, Vantaalla taas Hakunilassa ja Martinlaaksossa. Teinien lukumäärä korreloi melko vahvasti asukastiheyden mukaan, mutta toisaalta esimerkiksi Helsingin Käpylässä ja Malmilla, Vantaan Tikkurilassa ja Espoon Leppävaarassa ei olekaan niin runsaasti teinejä suhteessa väkilukuun, mutta toki niilläkin alueilla niitä asuu. Edellä mainitut alueet ovat kuitenkin Anna Hellénin blogin mukaan tiheään asuttuja, vilkkaita alueita. Teinit puuttuvat niiltä alueilta, joilta puuttuvat muutkin asukkaat.

Myllyksen ja minun blogien lisäksi eri ikäryhmien jakautumiseen voitte tutustua myös muun muassa Emil Ehnströmin ja Karoliina Bergströmin blogeissa. Ehnström esittää 85 vuotta täyttäneiden jakautumista ja Bergström 20-29-vuotiaiden jakautumista. Suosittelen niihin tutustumista!!

Tällaiset ruutuaineistokartat sopivat tosi hyvin erilaisten ihmisryhmien jakautumista kuvaavaksi kartaksi. Lukiessani PAKkilaisten blogeja, huomasin että enemmistö taisi tehdä erilaisten ikäryhmien jakautumista kuvaavan kartan. Hyvällä tavalla erilaisen kartan teki mielestäni Aino Grönroos – hän teki ulkomaan kansalaisten jakautumista kuvaavan kartan. Grönroosin kartalla näkyi ulkomaalaisia asuvan paljon kerrostalolähiöissä, jonne on hyvät liikenneyhteydet. Näitä ovat muun muassa pääosa Itä-Helsingistä, Helsingin kantakaupunki, Espoon keskus ja Vantaan Myyrmäki. Pientalovaltaisilla alueilla ulkomaalaisia asuu vähemmän. Taaskaan en ihmettele, että Espoon keskus kuuluu monikulttuurisimpaan luokkaan, sillä yläasteellani Saarnilaakson koulussa oli paljon maahanmuuttajaoppilaita.

Väestöaineistojen pohjalta voidaan siis tehdä monia mielenkiintoisia alueellisia päätelmiä!!

 

Viittaukset:

Bergström, Karoliina (2016). <https://blogs.helsinki.fi/bekabeka/> Luettu 26.2.2016.

Ehnström, Emil (2016). <https://blogs.helsinki.fi/ehem> Luettu 26.2.2016.

Grönroos, Aino (2016). <https://blogs.helsinki.fi/ainogron/> Luettu 23.2.2016.

Hellén, Anna (2013). <https://blogs.helsinki.fi/aehellen/2013/02/10/kurssikerta-4-ja-kun-maailma-muuttui-ruuduiksi/> Luettu 12.2.2016.

Myllys, Jasmiina (2016). <https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/> Luettu 14.2.2016.

Afrikan konflikteja ja Suomen tulvia

Kolmas kurssikerta johdatti meidät tietokantojen eri osien yhdistelyyn. Kuten olemme jo huomanneet, Excel ja MapInfo toimivat yhdessä, ja kartta-aineistoihin on liitetty valtiota, kuntaa tai muuta aluetta koskevia tietoja. Tällä PAK-kurssilla ollaan yleensä pysytelty Suomen tutkimisessa, mutta nyt menimmekin hetkeksi Afrikkaan. Ensiksi harjoittelimme Afrikan valtiokartan osien yhdistelyä. Monet rannikkovaltiot muodostuvat varsinaisen maan lisäksi useista saarista, joten samalle valtiolle kuuluvien alueiden yhdistäminen oli tarkoituksenmukaista. Sen saimme yhdistelemällä saraketietojen pohjalta kaikki samalla tunnuksella koskevat alueet, sillä tietokannassa oli esimerkiksi kaikki Egyptin alueet merkitty tunnuksella “EGY” ja kaikki Angolan alueet merkitty tunnuksella “ANG”. Seuraavaksi pääsimme soveltamaan Excelin ja MapInfon yhteistä sopivuutta, kun siirsimme Afrikan maita koskevia tietoja MapInfon tietokantaan. Tämä oli ainakin näin aluksi välillä vaikeaa, kun piti olla niin tarkka sarakkeen päivittämisikkunan eri pudotusvalikoissa. Tietoja meni liiankin helposti vääriin soluihin ja valintaperusteetkin ilmenivät välillä vääriksi.

Tutkimme aikaansaamaamme kartan avulla Afrikan timanttikaivosten, öljylähteiden ja konfliktien määrää. Niko Pelkosen blogissa oli varsinaisen kartan lisäksi myös tuo harjoituskartta, joka oli ansiokkaasti laadittu. Siitä näkyi, että Pohjois-Afrikassa on paljon öljyä ja timantteja taas on enemmän eteläisemmässä Afrikassa. Afrikassa esiintyy monin paikoin konflikteja, joiden syynä voivat olla ihmisheimojen väliset jännitteet, kiistely valtioiden rajoista tai vaikkapa luonnonrikkauksista kiistely.

Afrikka2

Afrikan konfliktit, timanttikaivokset ja öljykentät (Pelkonen Niko, 2016)

Mielestäni Anni Heilala on ansiokkaasti laittanut esille sen, että Sierra Leonessa 90-luvulla alkanut sisällissota johtui suurelta osin timanttien epävirallisesta louhinnasta ja salakuljetuksesta (CSCV, 2008). On todella väärin riistää valtiolta luonnonvaroja! Ei sentään aina luonnonrikkaudet aiheuta konflikteja Afrikassakaan. Pelkosen kartan mukaan esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavalta on varsin rauhallista aluetta, mutta sielläkin on runsaat timanttivarannot. Etelä-Afrikka onkin Democracy Index 2014 -raportin (The Economic Intelligence Unit, 2014) mukaan nykyään varsin demokraattinen maa (sijalla 30 vuonna 2014), jota useimmat Afrikan maat eivät todellakaan ole. Maat, joissa on suuret luonnonrikkaudet, mutta huono hallinto ja laaja korruptio, ovat Kyösti Niemelän (Helsingin Sanomat, 2015) mukaan erityisen alttiita resurssikiroukselle. Tuollaisissa maissa vauraus keskittyy lähinnä hallitsijalle, maanomistajille ja eliitille, mutta ehdoton valtaosa väestöstä jää köyhiksi.

Sitten takaisin Suomeen. Kurssikerran jälkimmäisen puoliskon työ oli kartogrammi, joka kuvaa tulvaindeksiä eli virtaamavaihtelujen indeksiä sekä järvisyyttä Suomen eri valuma-alueilla. Tulvaindeksi saatiin jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Kartogrammissa saimme soveltaa monia kurssilla aiemmin oppimiamme asioita, kuten koropleettikartan tekemistä ja tietojen yhdistelyä.

Tulvakartta

Järvisyys ja virtaamavaihtelujen indeksi Suomen eri valuma-alueilla.

Kartalla säännönmukaista on se, että mitä suuremmat virtaamavaihtelut alueella on, sitä korkeampi tulvariski alueella on. Kartalla on helposti havaittavissa sellainen trendi, että niillä valuma-alueilla, joilla on paljon järviä, on pienempi tulvariski.  Tämä pitääkin osittain paikkansa, sillä järvialtaat varastoivat vettä, mutta kun ilmasto lämpenee ja järviveden tilavuus laajenee lämpölaajenemisen vaikutuksesta, trendi tippuukin romukuoppaan. Lisäksi Järvi-Suomi on hyvin metsäistä aluetta, ja kasvillisuus sitoo vettä. Sen sijaan alueella, joilla vesistöt koostuvat pääosin joista, tulvariski on suurempi. Jos joessa virtaa kerralla liian paljon vettä, joki alkaa tulvia. Samoin voi käydä keväällä lumien sulaessa.

Huomion arvoista on se, että pylväskartogrammia tehdessä on vaikeaa saada kaikki pylväät sopivaan kohtaan aluetta. Pylväs tulee oletusarvoisesti alueen keskelle. Tällöin pylväs tulee usein parhaaseen mahdolliseen paikkaan, mutta ei, jos alue on erikoisen muotoinen. Esimerkkinä erikoisen muotoisesta alueesta äskeisellä kartalla on Oulujoen valuma-alue.

Näihin karttoihin, näihin tunnelmiin!!

 

Viittaukset:

Dupuy Binningsbø (CSCV, 2008) Power-sharing and Peacebuilding in Sierra Leone. Luettu 10.2.2016.

The Economist Intelligence Unit (2014). Democracy Index 2014. <http://www.sudestada.com.uy/Content/Articles/421a313a-d58f-462e-9b24-2504a37f6b56/Democracy-index-2014.pdf> Luettu 17.2.2016.

Heilala, Anni (2016). <https://blogs.helsinki.fi/heanni/> Luettu 10.2.2016.

Niemelä, Kyösti (2015). Öljyllä köyhäksi – mahtavat luonnonvarat ovat yleensä kirous. Helsingin sanomat (10.2.2015) <http://www.hs.fi/tiede/a1423456365439#> Luettu 17.2.2016.

Pelkonen, Niko (2016). <https://blogs.helsinki.fi/nikopelk/> Luettu 10.2.2016.

 

Kartogrammi MapInfolla

Toinen kurssikerta johdatti meidät pintaa syvemmältä kartogrammien maailmaan. MapInfo tarjosi monia mahdollisuuksia käyttää kahta päällekkäistä teemaa. Kartogrammissa on yleensä koropleettikartta, jonka kunkin alueen päälle on liitetty pylväs- tai ympyrädiagrammi. Kartogrammi sopiikin kahden muuttujan välisen korrelaation tai riippuvuuden tutkimiseen.

MapInfolla harjoittelimme koropleettikartan tekemisen lisäksi myös pistekartan tekemistä. Harjoitusosuudessa selvitimme Lapissa asuvien ruotsinkielisten jakautumisen, ja siinä näkyi selvä klusteroituminen Tornion ja Kemin alueella vaikkakin sielläkin ruotsinkielisten osuus väestöstä on vähäinen.

Lisäksi harjoittelimme Graduated-teemakartan ja liukuvärikartan tekemistä. Nämä karttalajit eivät ole mielestäni niin yleisiä ja tuttuja kuin koropleetti- ja isaritmikartat. Graduated-teemakartta voi olla käytännöllinen joissain kartogrammeissa, mutta joskus se voi näyttää hieman lapselliselta. Liukuvärikartta voi olla käytännöllinen esimerkiksi asukastiheyden tai ympäristön tilan mittaamisessa, mutta minun mielestäni se oli tämän kurssikerran vaikein harjoitus, koska sen tekemiseen käytettiin työkaluja, joita muissa kartoissa ei käytetty (esim. grid). Lisäksi liukuvärikartasta tuli helposti liian sumea.

Varsinaisena itsenäisenä työnä minä tein koropleettikartan, joka kuvaa korkeakoulutettujen osuutta ja kuntien ikärakennetta. Hypoteesina minulla oli se, että kunnissa, joissa on paljon korkeakoulutettuja, on myös paljon lapsia, koska Nyyti ry:n parisuhdeoppaan mukaan erään vuonna 2004 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 90 % yliopisto-opiskelijoista haluaisi saada tulevaisuudessa lapsia, mutta minä en halua.

E-Karjala

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ja ikärakenne Etelä-Karjalan maakunnan kunnissa.

Kartogrammin mukaan syrjäisemmissä eteläkarjalaisissa kunnissa korkeakoulutettujen osuus on vähäisempi, samoin niissä kunnissa, joissa vanhusten osuus on suuri ja lasten osuus alhainen. Tällaisia kuntia ovat eritoten Parikkala ja Rautjärvi. Ehkä Suomessa korkeammin koulutetut perustavat matalammin koulutettuja helpommin perheen, kun huomasin Lappeenrannassa olevan suhteessa enemmän lapsia verrattuna moniin muihin Etelä-Karjalan kuntiin. Kartogrammin lopputuloksista oli yllättävää se, että suhteessa eniten korkeakoulutettuja oli Savitaipaleella, eikä Lappeenrannassa vaikka Lappeenranta onkin yliopistokaupunki. Savitaipale oli kartalla melkoinen poikkeus, sillä siellä on Kunnat.net -sivuston tilastoaineiston mukaan myös vähän lapsia. Lemi on myös eteläkarjalaisittain melko korkeasti koulutettu kunta, jossa on Kunnat.net -sivuston mukaan paljon lapsia.

Kartogrammien varjopuolena on usein se, että kartasta tulee helposti sekava ja lukematon. Siksi minä käytinkin apuna Kunnat.net -sivustoa. Mitä suurempi väkiluku tutkittavalla alueella on, sitä suurempi diagrammi tulee alueen sisälle. Kartalla Lappeenrannan diagrammi on suuri, mutta Rautjärven todella pieni, mutta ainakin minä pystyn hyvän näköni ansiosta erottamaan ikäryhmät suurin piirtein. Etelä-Karjalassa ei liiemmin ole suuria eroja lasten, työikäisten ja vanhusten määrässä.

Kartogrammissa voidaan käsitellä hyvin monenlaisia asioiden yhteyksiä. Mielestäni Matilda Holkkola teki hyvin mielenkiintoisen kartogrammin yläasteikäisten nuorten sosiaalisista suhteista. Siitä huomattiin, että usein kunnissa, joissa on paljon koulukiusaajia, on myös paljon nuoria vailla yhtään läheistä ystävää. Oli harvinaista, että kunnissa, joissa alle kolme prosenttia nuorista oli vailla läheisiä ystäviä, yli 2,5 prosenttia nuorista olisi osallistunut koulukiusaamiseen viikoittain. Tutkitustikin koulukiusaaminen aiheuttaa yksinäisyyttä kiusatuissa oppilaissa, mutta tämän tutkimuksen pohjalta kiusaajillakaan ei ole välttämättä ystäviä. Ei heillä ainakaan kovin hyviä sosiaaliset suhteet ole, jos täytyy porukan mukana vaan kiusata muita ja tehdä muuta typerää.

 

Viittaukset:

Holkkola, Matilda (2016). <https://blogs.helsinki.fi/hcmatild/> Luettu 10.2.2016.

Kunnat.net (2014). Tilastot – Kuntakuvaajat – Väestö. <http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/indikaatori/Sivut/ind.aspx?ind=8002&th=800&pos=235#nogo> Luettu 16.2.2016.

Nyyti ry (2009). Parisuhdeopas opiskelijoille. https://www.nyyti.fi/Parisuhdeopas_opiskelijoille.pdf

Koropleettikartta MapInfolla

Tammikuussa 2016 aloitettiin paikkatiedon hankkiminen ja analysointi. Tämän kurssin ensimmäinen teema koostui kurssin tärkeimpien perusasioiden, kuten karttaohjelman käytön harjoittelusta. Me käytimme MapInfo –karttaohjelmaa ja meillä oli valmiina vektorimuotoinen, monesta tasosta koostuva karttapohja. Mantereille, valtion rajoille, joille ja järville oli kullekin oma kerros. Käytössämme oli myös Suomen kuntia esittävä karttapohja.

Havaitsimme, että MapInfolla voi helposti tehdä koropleettikarttoja, joiden tekeminen tavallisella kuvankäsittelyohjelmalla olisi työlästä ja aikaa vievää. Käytössämme oli valmiina tilastoaineisto Suomen kunnista. Koropleettikartan teimme työkalulla, jolla valitsimme mitä haluamme kartoittaa sekä värimaailman. Työkalulla voitiin myös säätää luokkarajoja. Tietokone ei osaa itse arvioida, onko järkevää esittää koropleettikartan luokat fraktiileina vai arvojen mukaan, koska se vaihtelee tapauskohtaisesti. Siksi luokkarajoja on usein tarkoituksenmukaista säätää manuaalisesti. Myös värien valinnalla on väliä, sillä vaaleat värit kuvaavat ilmiön esiintymistä vähemmän voimakkaana ja tummat voimakkaampina. Värien ei myöskään tule olla kovin kirkkaita, muuten kartan lukeminen voi rasittaa silmiä.

Minä tein koropleettikartan, joka kuvaa ruotsinkielisten osuutta kunnittain. Tässä tapauksessa fraktiilit olisivat olleet vääränlainen tapa kartoittaa, koska selvästi suurimmassa osassa Suomen kunnista ruotsinkielisten osuus on alle kaksi prosenttia. Ihanteellinen luokkajako minun mielestä olikin sen sijaan 0-0,4%, 0,4-2%, 2-10%, 10-50% ja 50-100%. Täten kartalla näkyivät selkeästi kunnat, joissa on hyvin vähän ruotsinkielisiä sekä kunnat, joissa ruotsi on valtakieli. Selattuani Taneli Pärssisen blogia löysin myös kartan, joka kuvaa ruotsinkielisten osuutta Suomen kunnissa. Tanelin kartalla luokkajaot olivat 0-1,6%, 1,6-18%, 18-55,9%, 55,9-82,6% ja 82,6-93,9%. Tuolla kartalla näkyivät selkeämmin kunnat, joissa yli neljä viidesosaa asukkaista oli ruotsinkielisiä sekä muut kunnat, joissa enemmistön kieli oli ruotsi, mutta toisaalta luokkarajoja olisi voinut pyöristää. Hyvä kartta se silti oli! Pärssisen kartan mukaan jokaisessa Ahvenanmaan kunnassa ja valtaosassa Pohjanmaan rannikkoseudunkin kunnista oli ruotsinkielisiä vähintään 82,6%. Tuollaisia kuntia oli kartan mukaan 24 kappaletta. Sen sijaan kuntia, joissa ruotsinkielisiä on vähintään 55,9% mutta enintään 82,6%, oli Pärssisen kartan mukaan vain seitsemän kappaletta. Tuollaiset kunnat keskittyivät Lounais-Uudellemaalle, Turun saaristoon ja Pohjanmaan rannikolle.

Ruotsinkieliset

Ruotsinkielisten osuus kunnittain. Ruotsinkieliset ovat Suomessa keskittyneet lähinnä Ahvenanmaalle, etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikolle.

 

Ruotsinkieliset

Ruotsinkielisten osuutta kuvaava histogrammi näyttää, että ruotsinkielisten jakauma Suomen kunnissa on hyvin vino. Useimmissa kunnissa alle yksi prosentti väestöstä on ruotsinkielisiä, mutta noin joka kymmenennessä kunnassa ruotsi on valtakieli.

Minä tein myös kartan, joka kuvaa alkutuotannon osuutta elinkeinorakenteesta. Tässä fraktiilit olisivat olleet sopivampi tapa näyttää luokat kuin ruotsinkielisten osuutta kuvaavassa kartassa, mutta minä pienensin ääriluokkia hieman, jotta ne kunnat, joissa alkutuotantoa harjoitetaan joko erityisen vähän tai erityisen paljon, tulisivat paremmin esille.

Alkutuotanto

Alkutuotannon osuus kunnittain. Etenkin kaupunkimaisissa kunnissa alkutuotannon merkitys on vähäinen. Maaseutumaisissa kunnissa alkutuotannon osuus vaihtelee roimasti, esimerkiksi Muoniossa se on vähäinen mutta Enonkoskella oleellinen.

Nykyisin Suomen alkutuotantovaltaisimmassa kunnassa alkutuotannon osuus elinkeinorakenteesta on 42,9 %. Elinkeinorakenne on siis radikaalisti muuttunut sadan viime vuoden aikana, sillä Kari Leinamon tutkimuksen mukaan (Vaasan yliopisto, 2001) sata vuotta sitten maaseutumaisten kuntien lähes ainoa elinkeino oli maa- ja metsätalous. Myöhemmin alkutuotannon merkityksen ovat useimmissa kunnissa ohittaneet jalostus (mm. elintarvike-, saha-, paperi- ja villateollisuus) ja palveluelinkeinot. Myös maatalouden koneellistuminen 1950-70-luvuilla on vähentänyt selvästi alkutuotannon merkitystä elinkeinona. Lisäksi Suomi on urbanisoitunut merkittävästi jo 1950-luvulta lähtien, mikä lisää palveluelinkeinojen merkitystä alkutuotannon kustannuksella. Myös syrjäisissä kunnissa palvelut ovat nousseet tärkeimmäksi elinkeinoksi voimakkaan uudisraivauskauden jälkeen, eikä teollisuus ole välttämättä saanut jalansijaa.

Myös Nea Heikkilä teki mielestäni onnistuneen kartan alkutuotannosta, ja hän myös kuvaili alkutuotantovaltaisten kuntien sijoittumisen melko hajanaisesti Lappia ja Koillismaata lukuun ottamatta, poikkeuksena Savukoski. Minä voisin yhtyä Heikkilän ajatukseen, jonka mukaan Savukosken alkutuotantovaltaisuus voisi johtua porotaloudesta. Yleensä Lapissa tärkein elinkeino on palvelut muun muassa siksi, että Lapissa käy paljon turisteja. Savukoskellahan ei ole niitä erityisen suosittuja laskettelukeskuksia, niitähän löytyy mm. Kuusamosta, Kittilästä, Kolarista ja Sodankylästä.

Ehkä haastavinta MapInfon käytössä oli asettaa legenda, pohjoisnuoli ja mittakaava karttaan oikein. Legenda oli erillään kartasta. Pohjoisnuolesta tuli helposti väärän mallinen, mutta sen saimme skaalattua oikeanlaiseksi. Mittakaava tuli automaattisesti samaan paikkaan ikkunaa, eli se ei tullut kiinni karttaan. Siksi tallensimme kartan PNG-tiedostona, jotta saimme niin legendan kuin mittakaavan kiinnitettyä karttaan oikein. Opin joka tapauksessa koropleettikartan oikeaoppisen tekemisen tietokoneella ja oli ilo harjoitella!

 

Viittaukset:

Heikkilä, Nea (2016). <https://blogs.helsinki.fi/neaheikk/> Luettu 16.2.2016.

Leinamo, Kari (2001). Elinkeinorakennemuutos suomalaisella maaseudulla 1880-luvulta nykypäivään. Vaasan yliopisto, Levón-instituutti. <http://www.mua.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/Arkisto/MUA_lehti/2003/3_03_leinamo.pdf> Luettu 15.2.2016.

Pärssinen, Taneli (2016). <https://blogs.helsinki.fi/tanelipa/> Luettu 4.2.2016.